Koiranomistajien yleisin ongelma on inhimillistää koiraa. koira ei ole ihminen vaan eläin siinä missä susikin. koira vain on kesytetty ja koulutettu ihmisten tavoille.koira ei rakasta omistajaansa samalla tavalla kuin omistajat rakastavat koiriaan. koira voi kyllä kiintyä ihmiseen mutta ei osaa rakastaa.tämä tosiasia tuottaa varmasti pettymyksen suurelle osalle koiranomistajista mutta se on fakta.koira on koira ja koira on eläin.koira ei tunne samoja tunteita kuin ihminen vaan näkee maailman eläimen silmin.koiranomistajien tulisi miettiä tätä asiaa tarkasti ja ymmärtää enemmän koiran käytöksen syitä niin voisi olla että ongelmakoirien määrä laskisi huimasti.kuvittele että koirasi nimi olisi vaikka rekku.. rekku ei ymmärrä että se on hänen nimensä vaan rekku ymmärtää ainoastaan sen että kuullessaan tämän tutun sanan ihmisellä on sille jotain asiaa.omistajan tulisi ajatella koira koirana mutta omistaja ajattelee sen vain rekkuna.tässä on syy miksi omilla koirillani ei ole nimiä.kun niille antaa nimet ihminen rupeaa näkemään ne erilailla.minulle omat koirani ovat vain koiria.ja hyviä koiria ovatkin.
Koiranomistajien yleisin ongelma ...
nellio1
21594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
ja vielä se että huomaa kuinka monet koiranomistajat lässyttävät koirilleen "tule mamman luo/tule pappan luo" ja plääplää.. se kielii siitä että ihminen ajattelee koiransa ikäänkuin vauvanaan. ihan naurettavaa.pitää osata ajatella että koira on oman lajinsa edustaja eikä ihmisen pieni vauveli.tai se kun omistaja tulee kotiin ja näkee koiransa levittäneen roskapussin lattialle ja alkaa torumaan koiraa ja ajattelee että koira on häpeissään tekemästään tihutyöstä kun luimistelee pää alhaalla vaikka koira oikeasti on vain ihmeissään että miksi sille ollaan vihaisia..... naurattaa myös se kuinka sukulaiseni(joka myös inhimillistää koiransa) lähettää postitse kortin jossa terveisien kohdalla lukee myös hänen koiransa nimi.eihän koira voi lähettää terveisiä kenellekkään.
Kyllä meidän Ressu ainakin osaa rakastaa yhtä hyvin kuin kuka tahansa ihminen, jopa paremmin. Rakastettavaksi sille kelpaa kaikki tai mikä tahansa liikkuva alkaen kissasta päättyen kilipukin kautta isännän jalkaan.
Mutta tuo kannanottosi koiriesi nimettömyyteen on kaiken huippu. Miten kutsut sitten koiriasi(jos kerran useita on)? Koira1, tule tänne, koirat 2 ja 3, pysykää paikka? Jos kutsut tuota ykköstä aina ykköseksi niin eikö sekin ole nimi? Jos taas vaihtelet niitä jonkin käsittämättömän logiikan mukaan, niin miten koirasi kulloinkin tunnistavat kenelle heistä puhut tai sanasi osoitat? Etköhän kummassakin tapauksessa syyllisty itsekin muuten siihen koiriesi inhimillistämiseen?
kutsun koiriani tänne-käskyllä......
Kutsutko niitä siis kaikkia käskyllä "tänne"? Vai miten erottelet kenet haluat luoksesi? Oletko varma ettei kaikki koirasi sitten kuvittele olevansa nimeltään "Tänne"? Ja tulevat siksi kaikki luoksesi.
Ps. Kyllä koira tottelee nimeä Perkele(tai Tänne) yhtä siinä kuin omaakin nimeään. Joskus jopa se totteleminen on vikkelämpääkin.
Eli sinulla on kolme koiraa joita kuitenkin kohtelet kuin yhtä? Jokainen pitää eläimiään ihan siten kuin tahtoo mutta on hyvin vaikea kuvitella sellaista arkea jossa olisi useampi koira mutta joita ei millään tavalla yksilöi. Et varmaan sitten erityisemmin puhukaan koiristasi tai siinäkin tietenkin varmaan puhut kaikista kerralla.. Mistä koirasi tietävät onko käskyt niille vai jollekin muulle? Vai alkaako kaikki käskyt aina sanalla tänne ja sitten annat jatko käskyjä?
Olen samaa mieltä tuossa että joskus ihmiset inhimillistävät koiriaan liikaa mutta siinä vaiheessa kun inhimillistäminen ei vaikuta koiran elämään millään tavalla, minusta siitä ei ole haittaa. Mitä se ketään haittaa jos postikortissa on koirankin nimi? Meillä ainakin aina laitetaan koirankin nimi mukaan, ihan vain siksi koska se on osa meidän perhettämme, ihan yhtälailla kun vanhemmat laittavan vauvansakin nimen kortteihin, eihän se vauvakaan osaa terveisiä lähettää. Minä olen koirani "mamma" eikä koirani siitä kärsi, lässytänkin sille vähän väliä enkä usko että se siitäkään kärsii. Sillä on kuitenkin rajat ja se on koulutettu niin hyvin kuin bullin kouluttaa voi, hoidan sitä kuin koiraa en lasta.
En rakkaudesta osaa sanoa mutta kyllä koira voi kiintyä omistajaansa todella vahvasti, niin vahvasti että se ei niin välttämättä hyväksy ketään muuta samalle pallille. Koiralla ei varmastikaan ole kaikkia samoja tunteita kuin ihmisellä mutta kyllä sillä kuitenkin tunteita on, emmekä me oikeasti voi tietää mitä kaikkia tunteita eläimillä ylipäänsä on. Kauan aikaa ajateltiin että vain ihmisillä on tunteita, nyt tieteitten kehityttyä on pystytty tunnistamaan muutama eri tunnetila joita koirakin omaa kuten ilo ja suru, se kuinka paljon muita tunteita koirankin kykenee tuntemaan on vielä mysteeri. Mutta koira ei tosiaan ole vain tunteeton, vaistojen varassa menevä robotti, vaikka se elää huomattavasti enemmän vaistojensa varassa kuin ihminen.
Yhtälailla kun inhimillistäminen voi mennä liian pitkälle, voi inhimillistämisen tuomitseminenkin mennä liian pitkälle ja minusta sinä vähän olet mennyt..
Olen opettanut koirilleni että se koira kenen silmiin katson niin sille on käsky osoitettu.oli se sitten tänne istu maahan tai paikka tai mikä tahansa muu käsky.koirieni huomion saan sanomalla katso.asun sitäpaitsi maalla ja koirani ovat lähinnä vahtikoiria.ja ne liikkuvat vapaasti missä haluavat.en niiden kanssa kulje missään julkisesti.
kun nää sun vahtikoirasi ovat sattumoisin raatelemassa jotakuta onnetonta tontille tai koirienne tontiksenne katsomalleen alueelle erehdyksessä astunutta henkilöä. Miten saat ne pois tämän onnettoman kimpusta? Niitä tuskin mikään voi vähempää kiinnostaa kuin napittaa sua silmiin että käskytätkö jotain. Käytkö siis raivohulluna riehuvien rekkujesi keskelle etsimään että yhdeltä saisit sen kaivatun katsekontaktin ja käskytettyä tänne istu paikka maahan? Kahden muun edelleen repiessä onnetonta kappaleiksi.
Oletko koskaan miettinyt hoitoonmenoa? Kyllä koiristasi voisit saada paljon enemmänkin iloa kuin mitä nyt.
taitaa ainut ongelma olla sinä?!
Usean koiran omistajana voin sanoa, että elämä on paljon helpompaa, kun koira tunnistaa oman nimensä. Voin komentaa yhtä koiraa kerrallaan, jos se vaikka tekee jotain epätoivottua. Lisäksi koirille on opetettu kimppakäskyjä, jolloin joka koira tottelee samaa käskyä.
Miten ihmeessä ap toimii, kun vie koiran eläinlääkärille? Kyllä minulta ainakin kysytään jo aikavarausta tehdessä, että mistä koirasta on kysymys. Ja kaikkein nopein ja helpoin vastaus on tietysti koiran nimen sanominen.
Aikoinaan maaseudulla lehmätkin nimettiin, enkä usko, että kysymyksessä olisi ollut eläimen inhimillistäminen vaan ennemminkin yksilöinti, joka edesauttoi ihan käytännön asioissa (ruokinnssa, lääkityksessä, siitoksessa, normihoidoissa ym).
Ja koirilla on nimet myös siksi, että koirat ovat yksilöitä. Tiedän paljon perheitä joissa on koiria useampia (saman rotuisiakin) ja eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.
Totta! Aiemmassa viestissä halusin ainoastaan järkiperäistää (ap:lle) nimen käyttöä.
Jo 4-viikkoisissa pennuissa huomaa selkeitä eroja persoonallisuuksissa, jos vain itse viitsii aktiivisesti niitä tarkkailla.
Minulla on ollut samanrotuisia koiria enimmillään kuusi samanaikaisesti, ja kyllä ne kaikki olivat ihan omia yksilöitään ja esim. koulutuksessa vaativat minulta "pahimmillaan" täysin erilaista tyyliä, jotain piti komentaa ihan kunnolla, kun taas toiselle oli vihainen mulkaisukin jo liikaa. Tälläkin hetkellä minulla on kaksi saman rodun edustajaa. Uros on sellainen "jätkä", joka toimii sitä paremmin, mitä tiukempi minä olen ja narttu taas on niin pehmeä, että oppii ainoastaan positiivisella vahvistamisella. Siinä saa olla varsinainen kameleontti, kun lennosta treenaa molemmat koirat :)
Kyllä koiralle saa lässyttää niin paljon kuin mieli tekee. Ei se sille mitään haittaa tee. Sanoja koira ei ymmärrä mutta kyllä se äänensävyn yleensä tunnistaa. Lässyttämisessä on ongelmaa vasta siinä vaiheessa, jos omistaja oikeasti kuvittelee koiran tajuavan kaiken, mitä sille sanoo, tai käyttää aina lässytysääntä, jolloin voi antaa koiralle ristiriitaisia viestejä.
Mutta kun me viimeksi käytiin elukkalääkärissä, sielläkin kysyttiin koiran nimeä ja eläinlääkäri sanoi koiralle, että oo siinä äidin sylissä vaan :D
Mutta jos aloittaja nyt jotain hienoa kokee siinä, ettei hänen koirillaan ole nimiä eikä "mammaa/pappaa", niin siinäpähän on. Mulla on mammanpoika joka on nimetty erään laulajan mukaan, ja hieno koira sekin on :)
Aloittajan "juju" taitaa olla siinä että, useimmille meille koira on osa perhettä ja on perheen lemmikki...mutta aloittajalle koirat on VAIN vahteja.
Itsekin olen sitä mieltä että monet inhimmilstävät koiraa ihan liikaa, mutta aloittaja on sitten jo kokonaan toinen ääripää.
Meille koiramme on lemmikki ja sen kanssa on mukava käydä lenkillä ja on tosi kiva kun koira on aina niin iloinen kun tulee kotiin jostain jne. Koirallamme on myös nimi jonka se tunnistaa. Onhan se mukava jos se vaikka leikkii ja riehuu toisen koiran kanssa, vaikka puistossa, niin kun kutsun omaa koiraani nimeltä niin se tulee luokseni...kuin jos sillä ei olisi nimeä ei ehkä olisi niin helppo saada sitä tulemaan luokse. En tiedä. Tuleehan se joskus kun vaan sanoo että, no niin mennään...
Tietysti jos koirat on vaan omalla tontilla vapaana vahteina, niin ei kai niillä välttämättä tarvii nimiä olla...kunhan ruokaa saavat. En sitten tiedä onko se niin kauheen ,kivaa elämää koiralle, mutta eihän ne muuta vaadi kun eivät muusta tiedä. Eikä niihin koiriin niin kiinnykkään aloittajan tavalla...joten jos koira kuolee, niin se oli sit siinä eikä siitä sen enempää. Kukin tavallaan.
Ensinnäkään kaikki koirat ei ole tuollaisia "susimaisia" ominaisuuksia omaavia kuten esim husky (pärjää ulkona ja näyttääkin samalta, lauma todella tärkeä) esim chihuahuasta on jalostettu "villi koiran" ominaisuudet pois. Jos nyt jättäisin chihuni metsään yksin se toden näköisesti tulisi ovelleni haukkumaan että ottaisin takaisin kainaloon.. Ja joo sillä on vaipat sillon kun sillä on juoksut ja se syö herkku ruokia ( lihaa yms ) joka päivä, sillä on vaalean punainen sänky ja vaaleanpunaisia takkeja yms. Mutta silti se on koira vaikka se nukkuukin vieressäni ja SE ON ONNELLINEN vaikka ei itse metsästä ruokiaan puolen metrin lumi hangessa lauman kanssa keskellä metsää..
Oikein alkuun saatettu koira saa nimen jo kasvattajan luona. Se on joko vonundzuguggenhaim-virallinen tai vahinkolapsilla A, B, C... Uusi omistaja nimeää lempi/kutsumanimen, olkoon vaikka sitten "koira". Oiskohan aloittajan rekut salarakkauksia, joiden alkua ei kannata nimillä paljastaa.
Minusta nimi koiralla on myös koiran arvostamista, sillä se ei ole tuotantoturkkieläin kuten vaikkapa minkit.
Kyllä koira "rakastaa". Mitä muuta se on silloin kun emäntä/isäntä sairastuu ja koira makaa vierellä. Meidän "koira" tulee jo aivastuksen takia hoitamaan isäntäänsä. Jos yöllä nukumme levottomasti, se kinkkaa tiukasti selkä selkää vasten ja kummasti rauhoittaa levotonta unta.
Minusta myös perheen puolustaminen on eräänlaista rakastamista.
Mitä enemmän koira oppii, sitä enemmän se myös luonnollisesti inhimillistyy. Koiraahan pidetään nykyisin terapiaeläimenä, oiskohan sillä jotain tekemistä tunneälyn kanssa. Tätä älyä ei edes kaikilla ihmisillä ole.
Se, että koira elää nykyhetkessä, ei tee siitä tunteetonta. Siinä meillä ihmisillä olisi paljon oppimista, mehän osataan kaivella vanhoja ikuisesti.
Kun koiralla on pelit ja rensselit, oma peti, ruoka-astiat, lelut, lääkkeet ja jopa vaatteita, niin aika kaukana se on siitä susilaumasta, jos alfauros huolehtii jengistään ja kaikki puolustavat pentujaan. Okoon se sitten sitä eläimellisyyttä. Arghhhhh....
Myös ihminen on nisäkäs eli eläin ;) Pitäisikö paremmin puhua ettei saa ihmistää koska ihminen on eri eläin ja omaa erilaisen lajikäyttäytymisen.
Tunteet kuitenkaan ei ole ihmisen yksinoikeus vaan kaikki lajit omaavat tunteet ei vain vaistotoimintaa kuten ihminenkin. Ja eläimiä pitää kohdella hyvin ja antaa niille hyvät olosuhteet missä voi myös toteuttaa itseänsä.
Koiran siinä missä ihmisenkin pitää saada toimia lajinomaisesti.
Koira pystyy rakastamaan ja tuntemaan kuten muutkin eläimet eli myös ihminen ja ei ole haitaksi osoittaa hellyyttä eläimilleen vaikka lässyttämällä tule mamin luo. Kunhan annetaan koiran olla koira eli kaivaa kuoppaa haukkua merkata tavata lajikumppaneita jne..eikä oleteta että käsittää ihmisen lajikäyttäytymistä vaikka yllättääkin siinä.
Tuntuu että koira ymmärtää ihmistä paremmin(seuraa yllättävän paljon ihmisen eleitä) kuin ihminen koiraa. ;)
Lisään vielä koirat minulle on perheenjäseniä ja niillä on jopa immeisen nimiä..koska ne on hauskoja ja sopii niille.
Ja omasin myös joskus lintujakin ja niilläkin on aloittajalle yllätyksenä tunteet, ne piti huolen kulmakarvoistani ja pälpättivät kuuntelivat ja toistivat ja leikittelivät äänillä ja niillekin oli oma kutsumanimi jonka tiedostivat oli vain vihellyksenä tavallisen nimen lisäksi. Ja nekin kiintyivät hyvin jonka huomasi siitä miten ne suhtautuivat vieraisiin.
Kun eläinmaailmaan tutustuu ja on avoin löytää sieltä upeita asioita. Ja on hienoa että kuuluu eläinten laumaan oli se sitten lintu tai koira tai muu lauma. Ilman heittäytymistä ja opettelua ei kontaktia saa ja tunnetaso jää pinnalliseksi tai kuvitelluksi.
tommosten ihmisten ku sinä suurin ja yleisin ongelma on se että tulette puhumaan asioista joista ette tiedä sen enempää kuin kvanttifysiikasta ! itse olen elänyt koko elämäni koirien kanssa (20v) ja olen täysin erimieltä tästä asiasta koirat osaavat rakastaa omistajaansa siinä missä omistaja koiraansakkin ! joten voit painua vittuun olemattomien ongelmies kanssa !
Huh huh mikä aloitus....
Mun koirilla on kaikilla nimet, minä myös paijaan koiriani ja kerron usein että rakastan niitä (siis kyllä, sanon koirilleni "RAKASTAN SUA!") hui hirveetä. Sanon myös usein esim. "Tuleppa äipän luo". Kun tulen vaikkapa kaupasta tai töistä, sanon että "Mitäs ne äitin sessukat on täällä tehneet, oottehan olleet kiltisti?" ja rapsutan samalla.
Ja tuo koiran nimen laittaminen johki korttiin.. Onko käynyt pienessä mielessäsi että koira on monille PERHEENJÄSEN? Mikä tarkoittaa sitä että myös koiran nimi laitetaan korttiin? Eivät kaikki laita, minä laitan aina.
Kerrompas erään tapauksen, eräs tuttava joka ei ainakaan inhimillistä koiraansa paskan vertaa.. Koira on selvästikin hänelle vain KOIRA, ei tietoakaan mistään perheenjäsenestä tai parhaasta ystävästä...
Tämä tuttava ei juurikaan koskaan silitä koiraansa, ehkä kerran viikossa antaa muutaman taputuksen. Ei paijaile, ei lässytä yhtään mitään, ei puhu mitään. Käskyttää sanomalla "Tänne!" "Tuonne!" "Mene maate!" "Mene pois siitä edestä!" jne.. On myös sanonut mulle kun kerran kysyin, miksi et touhua koirasi kanssa oikein mitään etkä silitä/rapsuttele juurikaan.. Sanoi että "Koira on koira, ei ihminen. Koiran tehtävä on totella ja pysyä poissa tieltä"... Hänen mielestään koira ei ymmärrä/tajua miksi sitä silitetään, koira ei saa siitä silityksestä mitään mielihyvää.. Lenkillä käy koiransa kanssa, ruokkii ja antaa vettä että siinä mielessä hoitaa kyllä mutta ei osoita koiraansa mitään kiintymystä eikä annan koirallensa RAKKAUTTA.
Minun mielestäni rakkaus koiraa kohtaan osoitetaan niin että koiran kanssa tehdään muutakin kuin remmilenkitetään ja ruokitaan. Koiraa aktivoidaan, silitetään, rapsutellaan, jutellaan, välillä voi lässyttääkin (mitä väärää siinä voi olla?), kerrotaan kuinka tärkeä sinä minulle oot, huolehditaan madotukset, rokotukset, käytetään aina eläinlääkärillä kun on tarvetta, harjataan turkkia, leikataan kynsiä, tarkastetaan korvat, hampaat, että kaikki on kunnossa. Ruokintaan myös panostetaan (ei osteta sitä halvinta mitä saa), otetaan koira myös mukaan välillä kun jonnekin lähtee, eikä aina jätetä kotia. Esim. mun koirat tykkää ihan sikana kun ne ottaa autoon mukaan.
Ei koiran elämä pidä olla sitä että se koira vaan on niinku koriste esine, etkä sä huomioi juuri mitenkään sitä. Ruokit, annat vettä, lenkität ja muuten aina käskytät menemään edestä, maate, istu, häivy ny siitä ym.. Kukaan koira ei voi olla onnellinen jos sitä kohdellaan noin, ei varmana.
Minulla on myös tuttava, joka käyttäytyy juuri kuvaamallasi tavalla. Lisäksi hän kyllä kouluttaa/harrastaa koiran kanssa, mutta sekin on sellaista "hermojen menetystä" ja perfektionismiin pyrkimistä. Siitä ei nauti kumpikaan, kun koiralta on vedetty vietti avaruuteen ja omistajalla menee hermot, kun se ei pysy nahoissaan. Omistajan yleiset kommentit on juuri noita "koira on koira" "se voi olla vaikka 16 h yksin, kun ei se kelloa ymmärrä" jne. Jos hänen luokseen menee kylään, niin koira ei saa tulla tervehtimään, vaan se komennetaan omalle pedille makaamaan niin kauan kuin vieraat on talossa. Inhottavaa katsella vierestä!
whatsapp?