Tällainen juttu.Kaksi tyttöä,kuudesluokkalainen ja yläastelainen olivat jähdössä koulupäivänä huvipuistoon.Tyttöjen äidit antoivat luvan ja kuudesluokkalaisen isälle ilmoitettiin iltakymmeneltä suunnitelmasta.Mitä tekee isä,antaa luvan,kun ei halua olla inhottava vanhempi.
Oma mielipide,että huvipuistoon olisi voinut mennä parin viikon päästä kesälomalla,mutta tämä nykyinen kärsimättömyys,haluankaiken heti ja nyt.
Minkä mallin annamme lapselle,velvollisuus (koulu) ei ole mitenkään tärkeää,vanhemman luvalla saan mennä sinne,kun haluan juuri nyt.
Toisen tytön äidin piti tulla mukaan,seuraavana aamuna selvisi ettei voikaan tulla,Luultavasti oli keksitty juttu,että olisi alunperinkään ollut lähdössä mukaan.
Niin,sitten tietenkin piti saada seuraavan kuukauden kuukausiraha etukäteen,kun muuten ei ole rahaa.Ja rahahan annettiin.Lenkkareita varten oli annettu myös satanen aiemmin mutta nyt se kului huvipuistoreissuun.
Siis,mitä opimme,kesäkuun kuukausiraha on tuhlattu,lenkkarit on ostamatta.Siitä seuraa se,että rahaa pyydetään lisää,tarvii saada hampparia,mässyä ja ne uudet lenkkarit.
Sille kuudesluokkalaiselle yritettiin kuukausirahaa ja vaaterahaa,mutta ei siitä mitään tule,kun sopimuksissa ei pysytä,ei pysy lapsi eikä pysy vanhemmat.
En ymmärrä miten voi olla niin vaikeaa pitää rajoista kiinni.Seuraan tätä läheisten tuttavien tapausta ja yritin silloin vinkkinä sitä kuukausi ja vaaterahaa,mikä oli omilla lapsilla käytössä hyvällä menestyksellä,mutta eihän se ollenkaan toimi,jos siitä lipsutaan joka käänteessä.Perusteleina,että haluan antaa sille rahaa että saa nyt heti sen haluamansa ja "kun en sille paljon mitään ole koskaan antanut"ja muuta miilä vanhempi saa perusteltua käytöksensä.Ja vaikka kuinka yrittää sanoa,että tässä nyt muokkaat lapsesi tulevaisuutta ja yrität saada siitä reippaan ja sinnikkään aikuisen,joka osaa huolehtia itsestään ja talousasioistaan,niin olen siis suunnattoman turhautunut,kun en konkreettisesti mahda asialle mitään.
Mitä te vanhemmat ja nuoret olette mieltä vai siis olenko vaan niin suunattoman kalkkis?
Oma mielipide,että huvipuistoon olisi voinut mennä parin viikon päästä kesälomalla,mutta tämä nykyinen kärsimättömyys,haluankaiken heti ja nyt.
Minkä mallin annamme lapselle,velvollisuus (koulu) ei ole mitenkään tärkeää,vanhemman luvalla saan mennä sinne,kun haluan juuri nyt.
Toisen tytön äidin piti tulla mukaan,seuraavana aamuna selvisi ettei voikaan tulla,Luultavasti oli keksitty juttu,että olisi alunperinkään ollut lähdössä mukaan.
Niin,sitten tietenkin piti saada seuraavan kuukauden kuukausiraha etukäteen,kun muuten ei ole rahaa.Ja rahahan annettiin.Lenkkareita varten oli annettu myös satanen aiemmin mutta nyt se kului huvipuistoreissuun.
Siis,mitä opimme,kesäkuun kuukausiraha on tuhlattu,lenkkarit on ostamatta.Siitä seuraa se,että rahaa pyydetään lisää,tarvii saada hampparia,mässyä ja ne uudet lenkkarit.
Sille kuudesluokkalaiselle yritettiin kuukausirahaa ja vaaterahaa,mutta ei siitä mitään tule,kun sopimuksissa ei pysytä,ei pysy lapsi eikä pysy vanhemmat.
En ymmärrä miten voi olla niin vaikeaa pitää rajoista kiinni.Seuraan tätä läheisten tuttavien tapausta ja yritin silloin vinkkinä sitä kuukausi ja vaaterahaa,mikä oli omilla lapsilla käytössä hyvällä menestyksellä,mutta eihän se ollenkaan toimi,jos siitä lipsutaan joka käänteessä.Perusteleina,että haluan antaa sille rahaa että saa nyt heti sen haluamansa ja "kun en sille paljon mitään ole koskaan antanut"ja muuta miilä vanhempi saa perusteltua käytöksensä.Ja vaikka kuinka yrittää sanoa,että tässä nyt muokkaat lapsesi tulevaisuutta ja yrität saada siitä reippaan ja sinnikkään aikuisen,joka osaa huolehtia itsestään ja talousasioistaan,niin olen siis suunnattoman turhautunut,kun en konkreettisesti mahda asialle mitään.
Mitä te vanhemmat ja nuoret olette mieltä vai siis olenko vaan niin suunattoman kalkkis?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ensinnäkin lapsille (varsinkin teineille) pitäisi opettaa säästämistä juuri tämmöisiä heräte ostoksia varten. Ei vanhemmat voi aina antaa rahaa jos on esimerkiksi taloudellisia ongelmia. Sentti sukan varressa on miljoonan alku kukkarossa. Toiseksi nuorille pitää opettaa työntekoa, vaikkapa kotitöiden avulla. Heidän pitää nähdä edes vähän vaivaa rahan eteen. Esim. roskien vienti, pesukoneen tyhjennys tai lemmikin ulkoiluttaminen ovat mahtavia kotitöitä mistä voi antaa vaivanpalkkaa.