Ihanimmat asiat vauvassanne?

Ompa ihana aihe!

Poika menee jatkuvasti paikkoihin mihin ei saa mennä. On kielletty jo sen sata kertaa,menee silti ja pyörittää päätään "ei ei ei" :)
Tekee kaikkia ilmeitä; irvistelee,"tärisee",katsoo silmät lautasina ja päästää semmosen äänen mikä kuulostaa kun sanois "hö" :)

Hei ihmiset, tämä on ihana ketju, mutta kai te tiedätte, että ei yksivuotias tai alle yksivuotias vielä ymmärrä oikeasti kieltoja? :) Siis niiden ihan oikeassa mielessä. Lähinnä hän ehkä ymmärtää, että äiti tai isä käyttäytyy hassusti ja ottaa syliin jos hän tekee asian X, mutta ei hän oikeasti ymmärrä sillä tavalla, että osaisi ajatella "minäpä menen nyt tänne, vaikka on kielletty ja tiedän ettei saa mennä". Sen takia lapsi menee aina uudestaan, kun ei vielä vain ymmärrä. Tietysti kannattaa johdonmukaisesti kieltää ja hakea lapsi aina pois, mutta se todellinen kieltojen tajuaminen tulee vasta sitten myöhemmin! Jatkakaa, ihania juttuja joka tapauksessa!

Meillä poika on vasta 5kk, joten liikkeellelähdöt on vielä kokematta.:)

Kaikkein ihaninta varmaan on aamuisin, kun poika alkaa höpötellä omassa huoneessaan pinniksessä, että nyt olis hereillä. Se on ihan sama, vaikka kuin huonosti ja vähän ite ois nukkunut, sinne huoneeseen kun menee ja katsoo vauvaa pinniksessä.. Sielä tulee niin aurinkoinen ja innostunut hymy ja höhöily, ei siinä voi olla kärttynen.:)

Hymykuopat. Mistä se edes on ne saanu?:D Kummallakaan vanhemmalla ei ole.. Eipä haittaa, hurmaava hymykuoppapoika.;D

Tuo poika on ihana, ihan vaan ollessaankin.:) Kyl sitä välillä hermot menee, kun mikään ei oo hyvin, mutta aika harvinaista se on. Poika nukkuu hyvin, herää kerran yössä ehkä parina yönä viikossa. Kiinteiden syöttäminen on helppoa. Ei turhia itkeskele.

Ehkä sitten teini-iässä poika on vähemmän ihana?:D

Meillä 3kk poika, ja ihania hetkiä on mm. "hymyilemisen noidankehät", kun minä hymyilen pojalle, hän hymyilee takaisin, se alkaa minua oikein naurattaa ja sitten poikakin oikein kiljahtaa ääneen :D Ja kun pelkkä minun näkeminen saa pojan hymyilemään, voi sitä onnen tunnetta

Just tällästä ketjua oon itseasiassa miettinytkin. Ihana aihe! Koska joskus tuntuu että kuulee vaan vauva-arjen kurjia asioita. Vaikka meilläkin on väsyneet ja vaikeat hetkemme niin onhan tuo pieni parasta maailmassa!

Mun sydämeni sulaa myös tyttäreni huumorille. Hän on nyt 9kk ja leikkii itse kukkuu leikkiä vetämällä rätin tai jonkin naaman eteen. Se riemu ja kikatus on aivan valloittavaa. Hän myös juttelee kovasti ja välillä tulee niin vakavalla naamalla painavaa kerrottavaa että naurattaa. Nyt viimeisimpänä hän on matkinut maiskutusta. Aina jos joku muu syö tai hän syö itse, maiskuttaa hän liioitellusti mukana. Sen siitä saa kun leikillään on syöttäessä maiskuttanut :)

Yhdyn myös siihen että vaikka kuinka ottaisi pattiin kun itseä nukuttaisi, niin iloinen naurava naama joka pinnasängyssä on vastassa niin haihduttaa kyllä ärtymyksen.