Matikka vai Fysiikka?

Varsinaisesta puhtaasta matematiikasta työllistyminen on käsittääkseni aika hankalaa. Lähinnä joksikin tutkijaksi yliopistoon pääsee. Tilastotieteestä ym. soveltavasta matematiikasta onkin parempi mahdollisuus työllistyä.

Fyysikkona voi käsittääkseni työllistyä hyvinkin erilaisiin tehtäviin. Osin varmaan ihan samoille aloille kuin sähkötekniikasta. Fysiikassa on varmaan enemmän haastetta noista kahdesta.

Ainakin Turun yliopistossa pääaineen vaihtaminen saman tiedekunnan sisällä vaatii vain paperin viemisen kansliaan. Eli valitse jompikumpi aine, opiskele molempia (toista siis sivuaineena) ja harkitse myöhemmin, haluatko kenties vaihtaa pääainetta.

Itsekin painiskelin aikoinani vastaavan kysymyksen äärellä, mutta käytännössä päätös ei ole mitenkään sitova, vaan myöhemmin voi vaihtaa jos toinen aine tuntuukin mielekkäämmältä.

Matematiikasta valmistuin itse ja kyllä hommia matemaatikoille nykymaailmassa riittää. Matikka ei rajoitu pelkkään puhtaasti teoreettiseen pyörittelyyn tai toisessa ääripäässä opettajuuteen. Nykyisin kun dataa pukataan kauheat määrät, matemaatikot työllistyvät laajasti esim. IT-alalle ja bioalalla laskennallisten ihmisten kysyntä kasvaa koko ajan.

Valitse fysiikka!Yliopistomatikka poikkeaa aika paljon lukiomatikasta, yliopistossa se on abstraktimpaa ja enemmän on asioiden todistelua, kun taas ns. mekaanista laskemista on vähemmän. Fysiikassakin käytetään esim. derivointia ja integrointia enemmän kuin itse matematiikassa.

Valitse tietojenkäsittelytiede ja ymppää mukaan matematiikkaa ja fysiikkaa. Tai valitse matematiikka tai fysiikka, mutta keskity niiden tietokonemallinnuksiin. Sanoisin, että aika nappi paketti, jos kiinnostaa abstrakti ajattelu, mutta pitäisi saada tehtyä maailmaan jotain selvää konkretiaakin (josta siis muutkin kuin kolleegat hyötyvät). Ja jos ei nyt ole ihan puhdas teoreettikkotyyppi, niin onhan ne simulaatiot tai laskentatulokset ihan nastaa katsottavaa, jos tarkoituksena on niiden avulla ymmärtää erilaisia esim. fysikaalisia ilmiöitä.

Teknilliset korkeakoulut/yliopistot ovat käytännönläheisiä opinahjoja.

kumpi on vaikeampaa kokonaisvaltaisella älykkyysvaatimuksella mitaten, matemaattisella älykkyydellä mitaten ja kriittisyys-vaatimuksella mitaten teoreettinen fysiikka vai matematiikka yliopistossa.

Onhan siinä se motivaatio-elementti mukana, joka innostaa voittamaan esteitä.
Uskon, että teoreettinen fyssa on lievästi realistista, mikä tarkoittaa käytännönläheistä, esim. onhan siinä mukana hiukkasia tai vaikka valonnopeus, joka esiintyy luonnossa. Puhdas matematiikka on äärimmäisen teoreettista.

Käytännönläheisyys tai realistisuus vetää puoleensa aineessa.

teoreettinen fyssa vaatii myös muuta älykkyytä kuin vain matemaattista, koska onhan siinä reaaliaineen tapaista juttua.

Luovuus, kriittisyys ja älykkyys eri asioita.

tarkoitin realistisuus vs teoreettisuus vetää puoleensa.

Kiinnostaisi matematiikka tai teoreettinen fyssa, mutta ihmettelen vaikka sitä, että teoreettiseen fyssaan pääsee ehkä kokeellisen fyssan lukion kirjojen luvulla. ja sitten sitä, että Helsingin yliopistossa matikassa on sellainen FM-tutkinto kuin matemaattinen fysiikka ja se on ihan erilainen kuin saman koulun teoreettinen fyssa

Kuulemma, kvanttimekaniikkaa ei voi kuvailla tekstillä. Eli siinä pärjää vain matemaattisella älykkyydellä ja kriittisyydellä.

Kriittisyys ei auta ymmärtämään toista tutkijaa, mutta kriittisyys voi tietyn aikaisemmin ymmärretyn artikkelin tai sen osan avulla päästä toiseen ehkä parempaan tulokseen kuin mihin isolla älykkyydeellä ymmärretty artikkeli johtaa. Äskeinen päätepysäkki, johon hän on päässyt älykkyydellä on vain ja ainoastaan ko. artikkelin iso tai vähäinen sen ymmärtäminen.

Teoreettinen fysiikka vaatii varmasti matemaattista älykkyyttä. Tutkijan tuotteliaisuus on siinä luultavasti jommallakummalla osalla painotettu älykkyyden ja kriittisyyden kertolasku. Jos toinen on nolla, niin tuotos on nolla.

Kvanttimekaniikkakin perustuu kokeellisen havainnointiin ja kokeiden teoreettiseen (usein matemaattiseen) esitykseen/tulkintaan.

Kyllä se on niin, että fysiikka on vähemmän abstraktia ja "realistisempaa" sen takia, että se (ainakin maisteritason asiaan asti) on aineelliseen todellisuuteen, sen koetteluun ja tunnettuihin kokeisiin perustuvaa. Missä taas matematiikka on loogista päättelyä joskus luonnontieteellisiin havaintoihin tehdyistä matemaattisista kuvauksista (jotka voivat olla vanhojakin esim. alkeisalgebra ja perusgeometria), joita on sittemmin abstraktoitu ja laajennettu reilusti ja niiden päälle on alettu luomaan uutta matematiikkaa, joka luo kuvauksia ainoastaan matemaattisten rakenteiden tai matematiikan osa-alueiden kesken, niin ettei kyse ole fysiikasta / todellisessa maailmassa kokeellisesti havaituista tai siellä verifioitavista ilmiöistä, vaan ainoastaan loogisista johtopäätöksistä, jo tunnetusta matematiikasta ja oletuksista, että näin (deduktiivisesti) voidaan tuottaa uutta (matemaattista) tietoa. Tämä nyt sitten puolestaa luo liudan filosofia kysymyksiä siitä, mitä korkean tason matematiikka oikeastaan on / mitä se kuvaa?