Haluan ehdottomasti jakaa tämän kokemuksen jyrsijänomistajien kanssa. Tietenkin harkitsin hieman, minne tämän kirjoitan, mutta täällä se saa eniten huomiota eläinystävien kesken.
Kävimme avopuolisoni kanssa Hyvinkään Sanum:ssa, josta varasimme ajan tyttöhiiri lopetukseen. Oireena oli raju painonlasku, turkki pöhötti, passiivisuus, nopea syke, korkea verenpaine (sydämen lyöntien kovuus ja turvonneet silmät). Hiiri pystyi kävelemään, mutta se vaikutti kärsivän jostakin. Kyseessä ei voinut olla infektio, eikä kasvain.
Eläinlääkäri ei alkanut mielestäni kovin normaalisti. Sanoin heti lääkärin tavatessa, että meillä on mielenkiintoinen arvoitus, nimittäin hiiren diagnosointi. Lääkäriä totesi, että häntä ei tiedä hiiren diagnoosia ja että patologi voi sen selvittää, vaikka lääkäri ei ehtinyt edes ottaa hiirtä käsiinsä. Olimme siis varanneet ajan eutanasiaan, mutta en arvannut, että lääkäri haluaisi lopettaa hiiren ennen sen katsomista.
Kuitenkin lääkäri otti hiiren käsiinsä ja kaivoi stetoskoopin. Hän otti hiiremme selän ja niskan alueelta tukevan otteen ja painoi hiirtämme stetoskooppia vasten. Hiiremme alkoi yhtäkkiä haukkomaan happea ja avopuolisoni huomautti siitä lääkärille. Avopuolisoni meni lääkärin väliin, mutta ei viittinyt alkaa repimään hiirtä lääkärin käsistä. Lääkäri ei sanonut yhtään mitään, vaan kuunteli painaen edelleen hiirtä stetoskooppiin. Hiirien hampaat tulivat todella selvästi esille, koska se halusi puolustautua.
Hiiremme kuoli lääkärin stetoskooppiin tukehtumiseen. "Kysyin lääkäriltä: mitä helvettiä tässä tapahtui?" Lääkäri totesi, että pumppu petti. Nousin ylös penkiltä, katsoin avopuolisoani ja painuin lääkäriaseman ovesta ulos.
Avopuolisoni jäi ihmettelemään tapahtunutta ja yritti kysellä tapahtunutta. Lääkäri puolusteli tapahtunutta sanomalla, että eläimen kuuluu kestää sen kaltaista rasitusta. Lääkäri sanoi olleensa kuitenkin kiinnostunut, mikä hiirtä vaivasi ja otti hiirestä röntgenkuvan. Kuvasta näkyi, että hiirellä oli selkärangan taipumaa kahdesta kohtaa, S:n muotoisesti. Taipuma painoi sekä keuhkoja, että sydäntä.
Menimme lääkäriasemalle ja halusimme eutanasiaa hiirellemme. Halusimme kivuttoman ja armeliaan eutanasian rakkaalle lemmikillemme, emmekä nähdä häntä haukkomassa happea ja kitumassa. Hiiri ei olisi kuollut, jos lääkäri ei olisi painanut keuhkoja ja sydäntä stetoskoopilla ja kädellään. Mahdollista on myös, että hiiri kuoli stressin vuoksi, jota ei tietenkään olisi tapahtunut, jos lääkäri olisi laskenut hiiren tarpeeksi ajoissa. Me emme saaneet hiirelle eutanasian, vaan tapon. Kiitos.
Kävimme avopuolisoni kanssa Hyvinkään Sanum:ssa, josta varasimme ajan tyttöhiiri lopetukseen. Oireena oli raju painonlasku, turkki pöhötti, passiivisuus, nopea syke, korkea verenpaine (sydämen lyöntien kovuus ja turvonneet silmät). Hiiri pystyi kävelemään, mutta se vaikutti kärsivän jostakin. Kyseessä ei voinut olla infektio, eikä kasvain.
Eläinlääkäri ei alkanut mielestäni kovin normaalisti. Sanoin heti lääkärin tavatessa, että meillä on mielenkiintoinen arvoitus, nimittäin hiiren diagnosointi. Lääkäriä totesi, että häntä ei tiedä hiiren diagnoosia ja että patologi voi sen selvittää, vaikka lääkäri ei ehtinyt edes ottaa hiirtä käsiinsä. Olimme siis varanneet ajan eutanasiaan, mutta en arvannut, että lääkäri haluaisi lopettaa hiiren ennen sen katsomista.
Kuitenkin lääkäri otti hiiren käsiinsä ja kaivoi stetoskoopin. Hän otti hiiremme selän ja niskan alueelta tukevan otteen ja painoi hiirtämme stetoskooppia vasten. Hiiremme alkoi yhtäkkiä haukkomaan happea ja avopuolisoni huomautti siitä lääkärille. Avopuolisoni meni lääkärin väliin, mutta ei viittinyt alkaa repimään hiirtä lääkärin käsistä. Lääkäri ei sanonut yhtään mitään, vaan kuunteli painaen edelleen hiirtä stetoskooppiin. Hiirien hampaat tulivat todella selvästi esille, koska se halusi puolustautua.
Hiiremme kuoli lääkärin stetoskooppiin tukehtumiseen. "Kysyin lääkäriltä: mitä helvettiä tässä tapahtui?" Lääkäri totesi, että pumppu petti. Nousin ylös penkiltä, katsoin avopuolisoani ja painuin lääkäriaseman ovesta ulos.
Avopuolisoni jäi ihmettelemään tapahtunutta ja yritti kysellä tapahtunutta. Lääkäri puolusteli tapahtunutta sanomalla, että eläimen kuuluu kestää sen kaltaista rasitusta. Lääkäri sanoi olleensa kuitenkin kiinnostunut, mikä hiirtä vaivasi ja otti hiirestä röntgenkuvan. Kuvasta näkyi, että hiirellä oli selkärangan taipumaa kahdesta kohtaa, S:n muotoisesti. Taipuma painoi sekä keuhkoja, että sydäntä.
Menimme lääkäriasemalle ja halusimme eutanasiaa hiirellemme. Halusimme kivuttoman ja armeliaan eutanasian rakkaalle lemmikillemme, emmekä nähdä häntä haukkomassa happea ja kitumassa. Hiiri ei olisi kuollut, jos lääkäri ei olisi painanut keuhkoja ja sydäntä stetoskoopilla ja kädellään. Mahdollista on myös, että hiiri kuoli stressin vuoksi, jota ei tietenkään olisi tapahtunut, jos lääkäri olisi laskenut hiiren tarpeeksi ajoissa. Me emme saaneet hiirelle eutanasian, vaan tapon. Kiitos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse lopetan hiireni hiilidioksidilla jolloin eläin kuolee samantien ilman stressiä ja piikkien pistelyä jne. En ikinä maksaisi eläinlääkärissä hiiren lopetuksesta, kun on olemassa halvempia ja parempiakin tapoja.