Yleensä narsisti tekee suuren vaikutuksen ja saa kenet tahansa verkkoihinsa.
Miten koit hänet alussa, joka myöhemmin paljastui narsistiksi?
Miten koit hänet alussa, joka myöhemmin paljastui narsistiksi?
Miten narsistisi poikkesi alussa muista?
kokemuksii
15305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Se todella oli jotenkin ihan mahtavaa! Liian hyvää ollakseen totta.
Niin todella ajattelin, liian hyvää ollakseen totta, luultavasti jotenkin epäilin jo silloin koska muistan eksyneeni narsistista kertovalle sivulle. En ollut ennen lukenut aiheesta mitään
Vähän jäyhä. Ei näyttänyt tunteita, vaikka halusi seksiä. Itsestäänselvä mukana hengailija, jolle oikeastaan porukassa kukaan ei puhunut. Otti haluamansa. Sovitteleva. Tosiaan, kun aloin ääneen syyttää häntä, hän hyssytteli minut hiljaiseksi. Ja lahjoi.
Jotenkin tyyppi, johon ei voinut saada yhteyttä. Seksissä sitten. Mutta ei muuten. Tämä oli kauan sitten. Nyt. montakymmentä vuotta myöhemmin, kärsii ihan samoista ongelmista, mutta on oppinut vähän sosiaalisuutta ja esiintyy hillitysti välillä. Ihan niitä taitoja, joita elämässä tarvitaan.
Se vaan, mitä häneltä puuttuu, se on empatia, ei ole lähesyyttä, sellaista normaalia. Se on joko kiivasta tai sitä on tuskin lainkaan. Yleensä tututtunsa suhtautuvat siihen huumorilla, läheisimmät kärsivät, joskus tosin nauravat, minkä tuolle voi. Kuten tiedämme.
Alussa tuntui, että olin löytänyt parhaimman miehen mitä maailmassa voisi löytään. Kaikki mitä hän kertoi itsestään oli juuri sitä mistä vain pystyi haaveilemaan voisi sanoa hänen olevan unelmien prinssi. Hän osasi eläytyä alussa kaikkiin asioihin mitä arvostin miehessä. Kertoi olevansa rehellinen, kiltti, yhdennaisen mies. Ei ikinä tulisi pettämään, valehtelemaan eikä satuttamaan millään tavalla. Kunnioitti naisia ja heidän mielipiteitään. Ja minä uskoin täydellisesti häneen. Puhui kuinka olin hänen tuleva vaimonsa jo ihan siinä alkuvaiheessa. Kaikki oli niin hyvää ollakseen totta.
Niin helposti verkoon menin että häpeän sitä että luotin kaikkeen ja rakastuneena jäin koukkuun josta irrottautuminen on suurta tuskaa. Käyn tunteitani läpi ja yritän kuoletaa rakkauteni häneen. Ihmiseen joka todellisuudessa lopussa käytti vain hyväkseen luottavaisuuttani.
Ja lopulta hän kohteli niin julmasti ja kylmästi, mutta olin jo rakastunut siihen prinssiini. Häneen joka olikin valehdellut itsestään jokaisen asian alussa, petti mennen tullen kenenkä naisen kanssa vain, aliarvioi puheillaan kaiken sanani. Käänsi omat väärät tekonsakin minun syykseni. Ei vastannut jos jotain vastauksia halusin tietää. Vaati ihailuja itsestään. Nyt kun mietin hänessä ei ollut empatiaa, jopa voisi sanoa ettei edes sydäntä saati omaatuntoa. Ei tuntenut syyllisyyttä mistään.
tämä on kuin minun tarinastani, lisäksi vielä, haukkui ex-vaimonsa ja nosti minut
(alussa) niin sanotusti jalustalle. "kun olisin saanut lapsetkin sinun kanssasi"
tätäkin lausetta käytti niin sanotulla hyvällä hetkellään.
Hohhoijaa, ihan kuin minun suustani. Liian hyvää ollakseen totta. Ja nyt yritän sanoa itselleni ja kaikille kanssasiskoille, että come on, roskaromaani hömpänpömppä sielujen sympatia, meidät on luotu toisillemme harhaa tämäkin on, ihan yhtä omasta päästä keksittyä. Se koukuttaa, mutta ei ole totta. Mitä julmemmin kohtelee, sen vähemmän hänestä välitän. Täytyy tajuta, että maailman täydellisintä ja ihaninta naista ei kohdella kuin paskakasaa, sellaista ei voi perustella millään. HARHAA.
Juuri sellainen tunne kun olisi ajatukset lukenut, suhteen alku joka monesti on niin epävarma ei sitä ollut. Hän osasi sanoa juuri oikeat asiat, ne jotka mietityttivät.
Ensin tavattiin ja hän selvästi ns arvioi minut, sen jälkeen heti todella tiivistä, aamulla ensin ja illalla viimeiseksi hän laittoi viestiä ym.
Myöhemmin kun ote ja kiinnostus herpaantui, tositilanteissa ei enää ymmärtänyt toisten tunteita yhtään. Nimenomaan ei saanut yhteyttä, tyhjä kuori. Ei kyllä saanut yhteyttä seksissäkään, sekin oli vaan jotain suorittamista hänelle.
Se onkin narsistin "paras puoli" nimittäin esittäminen täydellistä. Varsinkin, jos saa tietää, että uudella kumppanilla on aikaisemmissa suhteissa pettymyksiä. Herra täydellinen astuu kuvaan - kuten exkumppanini sanoi, jaksan 3 kk yhtä ihmistä sitten katsee siirtyvä muualle.
Tämä täydellinen paketti ei voi olla totta.
kahden kuukauden seurustelun jälkeen osti timanttisormuksen, sai tuntemaan
itsesi vähintäänkin prinsessaksi. niin kauan kun ei asuttu samassa taloudessa
kaikki meni suht hyvin. yhteenmuuton jälkeen pääsi "helvetti" valloilleen.
silti alusta asti, jälkeenpäin ajateltuna pieniä merkkejä oli jo , erillaisuudesta.
salainen maailma, mikä ei tietenkään kuulunut sinulle. voi näitä oli vaikka kuinka
paljon. suhde kesti noin kuusi vuotta.
Täydellinen herrasmies, kyselemällä selvitti edellisen suhteeni kipukohdat ja näin annoin kaikki mahdolliset eväät hänelle muuttua unelmieni täyttymykseksi.Luulin, että kyseleminen johtui aidosta halusta oppia tuntemaan minut.En ollut aikaisemmin koskaan tavannut niin empaatista ja ymmärtäväistä ihmistä. Kuinka ollakaan, kaikki muuttui samalla hetkellä, kun omaisuuteni ja kotini oli muuttunut yhteiseksi. Häpeän edelleen sitä, kuinka helposti menin halpaan.
" kaikki muuttui samalla hetkellä, kun omaisuuteni ja kotini oli muuttunut yhteiseksi. "
Auts. Miten tuo kävi? Entä mitä sitten tapahtui?
Meillä kaikki muuttui muuten niillä lyömillä, kun hänelle alkoi luultavasti tulla sellainen hytinä minusta, että hän ei pääse omaisuuteeni käsiksi.
Omaisuus muuttui yhteiseksi siten, että hän myi oman asuntonsa, varasi pankista ajan yhteiseen lainaneuvottteluun. Alkupääomaa meillä oli sattumoisin saman verran. Otettiin yhteinen laina, rakennettin yhteinen talo, ostettiin yhteinen auto. Nyt hän asuu yksin talossamme ja ajelee autollamme ja minä maksan edelleen osuuttani yhteisestä velasta ja asun vuokralla. Yritin kyllä harata vastaan jokaisessa vaiheessa, mutta manipuloinnin mestari keksi aina keinot. Lähinnä uhkailemalla, että ellen tee tahtonsa mukaan, elämäni muuttusi TODELLA kurjaksi. Siitä kaiketi häpeän tunne, että en annoin kaiken tapahtua vastoin tahtoani.
Älä häpeä et vain voinut tietää,ovat niin kavalia.minulle kävi samoin.Oletko edelleen hänen kanssa.
"Älä häpeä "
Anteeksi etukäteen, kun en tiedä, mitä kukakin tuntee. Ehkä joku voisi hävetäkin, ja varmaan häpeääkin, mutta ei välttämättä. Itse en ymmärrä miksi pitäisi.
Minua kauhistutti tuo, että pääsi omaisuuteen käsiksi... Auts. Todella.
1. Narsisti ei saa pauloihinsa (puolisoksi) ihmistä, joka on tasapainoinen ja sinut itsensä kanssa (Sam Vaknin). Omien kokemuksieni perusteella kirjoitan tuon täysin!
2. Narsisi, johon retkahdin erosi alussa normaalista ihmisestä seuraavasti.
- Hän oli liian hyvää ollakseen totta (kuunteli, mitä halusin kuulla ja valehteli silmät kirkkaina. Eli hän oli unelmien täyttymys)
- Ylimielinen käytös muita kohtaan (itse ihailin hänen "itsevarmuutta")
- Minulla on oikeus asenne (esim. ravintolassa jne. "kyllä näin voi tehdä, koska se annos oli ylihinnoiteltu...")
- muiden haukkuminen (kassat, sukulaiset, tarjoilijat...)
- epäjohdonmukaisuudet/ristiriidat puheessa/tarinoissa
- valheet (jotka hän sujuvasti korjasi selityksin)
- päälle puhuminen ristiriitatilanteissa
- voimakas persoona
- voimakas itsekehu ja joka jossain vaiheessa meni muotoon ME ollaan parempia, ne on vain...
- rajattomuus
- kova kiire
- elämää suurempi rakkaus...
Kyllä ne varoitusmerkit oli näkyvissä ihan alusta alkaen. Ne puheet olivat vain liian vastustamattomia...tavallaan perus huijaamiseen liittyvä kuvio, luodaan uhrille unelma jostain todella hienosta ja tarjotaan sille tätä. Kun palkinto on tosi suuri, niin ihminen pitää sitä "riskin" arvoisena.
Varmaan aika tuttu tunne kaikille uhreille... En voi sanoa tuosta ettei se suutu ja jätä minua (vaikka sitä ei ääneen ajatellutkaa)