Ikävä.
Ainoa mikä kantaa,
on muisto sinusta
ja katse, jossa
sulauduimme yhdeksi.
Ei ollut sinua eikä minua,
vaan me.
En aina jaksa uskoa,
mutta kun muistan
ne hetket, saan voimia.
Jaksaa vielä.
Haluan, että tiedät sen.
Mitä tämä on?
En ymmärrä.
Ainoa mikä kantaa,
on muisto sinusta
ja katse, jossa
sulauduimme yhdeksi.
Ei ollut sinua eikä minua,
vaan me.
En aina jaksa uskoa,
mutta kun muistan
ne hetket, saan voimia.
Jaksaa vielä.
Haluan, että tiedät sen.
Mitä tämä on?
En ymmärrä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kohteesi en ole. Mutta voisin vannoa, että se on rakkautta:) Kaikkea hyvää sinulle.
Kaikkea hyvää myös sinulle.
Ja rakkautta myös sinulle :)
Siksi mä tein susta laulunkin,koska kaipaan minäkin...
ajankohtainen, hyvä runo.
olen kokenut saman
sulautunut yhdeksi:ilman katsetta, ilman kosketusta, vain hänen läheisyys sen teki.
Turvallisuus ja rauhallinen olemus.
Nyt itkettää,on iso ikävä.
se on jotain yliluonnollista,
taivallista ykseyttä,
orgasmi ilman seksiä.
Ei pitäisi lukea näitä - osui taas. Minä kaipaan yhä naista, joka oli punatukkainen aina tehdessään päätöksiä, ruskeaverikkö oleessaan arjen harmaa ja vaaleaverikkö ollessaan onnellinen. Rakastan yhä naista, jota en todennäköisesti edes enään näe.
etsisitkö hänet kuitenkin, ehkä hänkin rakastaa..
Hän palasi edellisen miehensä luokse sanoin: "julkisivu pitää". Kun hän oli tehnyt päätöksensä, meistä riippumattomista syistä, ei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin tukea hänen päätösätään - koska rakastan häntä.
Odotin, että hän olisi palannut tänä kesänä syliini. En koskaan aikaisemmin ole nähnyt kariutunutta avioliittoa, joka olisi kestänyt ulkomaankomennuksen. Vähemmänkin säröilleitä ja lopullisesti ulkomailla hajonneita muutamia. Odotan elämäni rakkauden paluuta yhä sydämessäni, vaikka järki sanookin muuta.
Tiedän, etten koskaan enää löydä samanlaista suurta rakkautta, mutta toivon, että löydän naisen, josta voin välittää aidosti. Oma julkisivuni tulee saada kuntoon, ennen kuin rakkaani palaa kotimaahan. Silloin hänen on helpompi jatkaa valitsemallaan tiellä ajatellen, että meitä ei sittenkään oltu tarkoitettu toisillemme.
Mitä et jaksa uskoa? Itseäsi vai? Vaikuttaa, että tuosta on jonkin aikaa, miksi et tee asialle mitään? Siksikö, että et ymmärrä?
että hän rakastaisi minua ja sitä kautta myös itseäni. Olen tullut aiemmin torjutuksi hänen taholtaan.Enkä oikein enään uskalla lähestyä.
En ymmärrä tätä. Luulen hänellä olevan toinen, toisia.
Luulen sittenkin hänen alunperin ihastuneen/rakastuneen toiseen, jonka kanssa hänellä suhde. Luulin onneton että se olen minä.
"Luulen, luulen, luulin" Miksi et ota selvää? Silloin et luulisi vaan tietäisit?
Jospa onkin niin että hänkin ajattelee sinulla olevan toisen, toisia? Ehkä kertomukset lukuisista ihailijoista saavat hänessä aikaan riittämättömyyden tunteen ja siksi hän haluaa pitää hieman etäisyyttä?
Ehkä hän ei vain uskalla rakastaa...
sanoppa muuta.
Luulo ei ole tiedon väärtti.
Tämä on jostain syystä niin mahottoman vaikeaa, vaikken niitä kaikista mahdottomimpia tapauksia ole.
ajatellut asioita niin. Muttakun en ole seurustellut eroni jälkeen kenenkään kanssa, koska en ole ollut valmis sellaiseen. Enhän minä näistä ihailijoista tiedä ihan oikeasti. Luulen että pojat kiusaavat minua ja pistävät överiksi. Heillä on hauskaa, sillä tavalla.
Hän ei tiedä, millaisilla kierroksilla käyn. Ja hänen takiaan minun pitää aina välillä ottaa häneen etäisyyttä ja lähteä rauhoittumaan.
Eihän se rakastaminen helppoa ole, koska siinä joutuu alttiiksi haavoittumiselle. Enhän toivo muuta kuin tapaamista ja läheisyyttä. Onko se paljon. En vaadi, odota, oleta mitään. Miksi te miehet oletatte, että teidän pitäisi olla jotain tiettyä?
Pitäisiköhän taas lähteä maalle rauhoittuun?
mutta ehkä hänenkin pitäisi jo päästää irti menneestä ja yrittää uskaltaa taas rakastaa..kun se toinenkin sitä haluaa..