Jos et, niin miksi?
Olisitko ollut valmis äidiksi 21 -vuotiaana?
arwen3
36233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
En, koska asuin tuolloin vielä kotona ja opiskelin. Ostin oman ihan uuden kämpän puolitoistavuotta myöhemmin.
Olen 21 ja 5kk vanhan tytön äiti. Olin täysin valmis ja minulle siunaantui mitä helpoin ja ihanin tyttö. Toista en tule , sillä minun tuurilla se olisi koliikki tai muuten vain vaikea. En ota sitä riskiä.
Olen 15v muutanut pois kotoa, opiskellut ja töissä käynyt. Nyt oma rivarikolmio, Vakkariduuni ja mies.
Minulla on nyt 3 lasta, oma velaton 6 huoneinen omakotitalo, vakituinen työpaikka ja olen naimisissa lapsieni isän kanssa. Kannatti odottaa. :)
Hirvee siivoaminen. En olis ostanut noin isoa.
On mukava, kun jokaisella lapsella on oma huone. Isompi talo on myös helpompi pitää siistinä, kuin jos tavaraa on paljon ahtaammissa tiloissa. Meillä on myös usein lasten kavereita yökylässä.
Ei sitä tavaraa tartte olla hirveästi. Ihan hyvin mahdutaan 4h k asuntoon.
7h k ja haaveilen isommasta. Tosin pari opiskelevaa lasta lentää muutaman vuoden päästä pesästä, joten aiomme mahtua siihen asti hiukan ahtaammin.
Meille ei todellakaan riittäisi 4h k. Huomioithan, että perheet ovat kovin eri kokoisia ja talon käyttökin on erilaista. Meillä esim minä ja mieheni tarvitsisimme työhuoneen, vaikka yhteisenkin, mutta sitä ei tällä hetkellä ole. Sitä virkaa ajaa makkarin nurkkaan kyhätty "toimisto".
Asun 4h ja keittiö asunnossa neljän lapseni kanssa ja emme ole muuttamassa mihinkään. Minullakin vanhin lapsi muuttaa pois ensi vuonna, jolloin pikkuiset saavat omat huoneet. Minun ei tarvitsee tehdä töitä kotona, sairaan hoitaja kun olen.
Jotenkin ihmetyttää tuo toisten tilan tarve. Toisaalta eihän se minulle kuulu :)
Tuollaisen ammatin omaavan luulisi osaavan kirjoittaa, siis sairaanhoitaja.
Vaikka eihän se minulle kuulu :)
Luuletko, että neljän lapsen yksinhuoltajalla on aikaa johonkin pilkun.......
Minulla ei ainakaan. Ei tässä mihinkään ainekirjoitukseen osallistuta. Jos joskus kasvat aikuiseksi, voit päästä ihan oikeeksikin opeksi.
Eihän tuo nyt keskustelupalstatekstiksi ollut mitenkään tavattoman huonosti tai epäselvästi kirjoitettu. :O
Mä olin 16 kun sain ekan tyttären, ja saman miehen kanssa on kolme muutakin lasta, ja edelleen ollaan yhdessä, kohta komen lapsen isovanhempia.
Juu, ja luulet sitten olevasi muita, vanhempana äidiksi tulleita parempi? Ihme provoja taas...
Käykääpä teinivanhemmat palstalla katsomassa, miten vanhemmat äidit ja isät luulevat.....
Aloitin silloin vasta opiskelut ammattiin, ei ollut vakituista seurustelukumppania enkä ollut muutenkaan tarpeeksi "kypsä" saamaan lasta. Bilettäminen oli koulun ja työnteon ohessa vielä tärkeässä asemassa. Esikoisen sain 24-vuotiaana ammattiin valmistuttuani ja saatuani tarpeekseni bilettämisestä.
En todellakaan olisi ollut valmis! Opiskelin vielä tuolloin, biletin paljon, olin todella lapsellinen ja itsekäs, kauhistuttaakin ajatus jos olisin tullut äidiksi 21-vuotiaana! Tosin ikinä ei voi tietää, voi olla että olisin muuttunut lapsen saamisen myötä, mutta olen onnellinen, että sain lapseni 27- ja 29-vuotiaana ja se oli sopiva ikä ja silloin olin kypsä äidiksi.
Itse olin vakituisena työntekijänä hanttihommia paiskomassa 21-vuotiaana. Seurustelin siinä muutaman vastuuttoman pojankoltiaisen kanssa ja ajatuskin, että heidän kanssaan olisin lapsen maailmaan saattanut puistattaa!
Kyllä se on ihan sama minkä ikäisenä sen lapsen saa, kunhan kumppani on oikea! Sain esikoiseni 27-vuotiaana ja avioon karautettiin siinä ensin. Vakiduuni kelpopestissä ja omistusasunto oli myös alla.
Sama täällä kuin edellisellä vastaajalla. Tein 21-vuotiaana huonopalkkaista toimistotyötä ja olin juuri saanut vakituisen viran.
Seurustelin nykyisen mieheni kanssa ja asuin omistusrivitaloyksiössäni YKSIN. Olimme vielä liian nuoria ja vastuuttomia edes suunnittelemaan avioliittoa. Toisaalta tuolta ajalta koostuvat osa elämäni parhaimpia muistoja. :)
Naimisiin menimme muutama vuosi myöhemmin, kun sulhaseni sai vakituisen työn asuinpaikkakunnaltani. Ostimme yhdessä OK-talon ja vasta sitten oli lasten vuoro.
Ihan varmaankin yhtä valmis kuin silloin 28-vuotiaanakin. Tosin minulla oli päämääränä opiskella ensin ammatti ja hankkia oma koti ja sen jälkeen miettiä vauvoja. Saman miehen kanssa kun on ollut jo 16-vuotiaasta saakka, niin olisihan sitä voinut tuolloinkin pyöräyttää lapset.
Pakko oli olla kun kaksoset syntyi kun olin 21v.
Itse voin silti sanoa että olen kasvanut äidiksi, en ollut valmis täydellinen äiti heti.
Kuka lapseton voi oikeasti tietää olevansa valmis äidiksi tai isäksi kun ei
oikeasti vielä tiedä millaista se omalla kohdalla on?
En. Olin liian lapsellinen, käytin liikaa alkoholia, biletin. Rahat niin vähissä, että hyvä kun itselle sain ruokaa ja laskut maksettua. Olin juuri vasta muuttanut kotoa. Ei pitkäaikaista ja fiksua kumppania, josta olisi puolisoksi saatika isäksi. Olen nyt kuin eri ihminen.
21-vuotiaana. Olin seurustellut silloisen poikaystävän kanssa 2 vuotta. Opiskelin. Asuin omillani, vuokralla. Tuin ahkerasti eläinoikeusjärjestöjä sekä olin poliittisesti nuoruuden innolla niin vasemmalta kuin vain voi olla. Kävin 7 festareilla sinä kesänä. Vietin kuukauden syksyllä Venäjällä katulapsityössä. Olin ensimmäsitä kertaa vanhemmista erossa joulun...
Lapsi siihen? Tuskin... Se parisuhde kesti viisi vuotta. Kaksi ammattia on tullut tuon jälkeen vielä opiskeltua. Nykyisin keikka tai pari vuoteen riittää ja hyvin paljon rauhallisemmassa ympäristössä kuin festareilla. Punaisuus on pikkuhiljaa laskenut, nyt tiedän myös kokoomuslaisten olevan ihan ihmisiä, siis maailman olevan paljon monivärisempikin. Vapaa-ehtois työt on sittemmin vaihtunut rahalliseen tukeen tärkeiksi kokemilleni asioille, olen nykyisin mukavuuden haluinen. Joulut kuuluu viettää perheen parissa.
Olin vain niin äkkipikainen, kaikkiteitävä ja täysin ehdoton, että oli kroppa miten terve ja notkea tuolloin hyvänsä, niin ei lapselle olisi ollut hyvästä joutua kasvamaan seurassani...
Olin valmis äidiksi;yksi tutkinto takana ja työelämässäkin jo pidemmän aikaa. Parisuhde kestänyt 5 vuotta;tulin raskaaksi 21 vuotiaana ja sain lapseni 22 vuotiaana.
Harva on valmis tuossa iässä ja nekin jotka luulevat olevansa jo "valmiita" ovat harmittavan usein juuri niitä, joista kaikkein vähiten on äidiksi nuorena. >:(
Mitä "vanhemmaksi ja viisaammaksi" tulee, sitä korkeammalle tehdä lapsia "rima nousee".
Niin, sitten ne jäävät tekemättä.
No itse olin kyllä valmis kaikinpuolin äidiksi;ei ole menojalka vipattanut kun ehdin sitä ennen mennä. Lisää opiskelin kun lapsi kasvoi. Tällä hetkellä on terve ja tasapainoinen,hyvin koulussa menestyvä nuori ja lapsen isän kanssa ollaan edelleen yhdessä.
Joillakin voi jäädä tekemättä, eikä se lainkaan ole huonompi juttu ja joku vanhemman raskaan vastuun tiedostaen uskaltautuu kuitenkin tekemään pari, kolme lasta.
Olin. Olin naimisissa, ammattiin valmistunut ja vakituisessa työssä. Vuosi vuodelta olen yhä enemmän kiitollinen siitä, että lapset tehtiin nuorena, nyt nuormpikin on jo 12 ja minä vasta 35, elämä hymyilee.
No jaa.. Lapsen (ihana 3-vuotias tyttö) kannalta ehdottomasti parempi, että sain hänet 33v:nä :) Kaipa tuo hengissä olis säilyny jos olis vahinko käyny nuoruudessa, muttta hyvä näin. Nyt on kärsivällisyyttä "sietää arjen tylsyyttä" hoitaa lasta pitkään kotona ja ottaa sitä uhma vastaan. En varmaan kakskymmpisenä ois kestäny sitä, että taaperon itse pukeminen kestää aamulla 30min ja aamupala toiset 30 min :)
No ootappa vaan sitä kurahoususesonkia ;-)
Mää just tuota samaa mietin, samanikäisenä on lapsemme tehty ja saman ikäsiä nyt...
Kun itse olin kaikki tietävä ja aina oikeassa, miten hemmetin vaikeaa olisikaan ollut kestää se, että olisi ollut joku toinenkin aina oikeassa ja kaiken tietävä. Olin niin suvaitsematon, että eriävää mielipidettä ei pitänyt vain eriävänä mielipiteenä, vaan sen esittäjää vain yksinkertaisesti äärettömän tyhmänä ihmisenä, ettei se ymmärrä sitä oikeaa mielipidettä. Uhmaikäinen lapsi sellaiseen ja avot...
Ihmiset vaan ovat niin erilaisia, jotkut eivät ole valmiita äidiksi vielä 35 vuotiaanakaan =) Itse sain toisen lapseni 21 vuotiaana, kolmannen 23 vuotiaana. Ja koin olevani valmis äidiksi, ja olinkin. Sain lähes 10vuotta myöhemmin iltatähden...silloin kun useat ikätoverini odottivat esikoistaan =) Nuorempana olin ehdottomampi, kaikki piti tehdä "täydellisesti", kuopuksen kanssa otin rennommin. Nyt olen yli 40v ja voin tyytyväisenä katsoa elettyä elämää. Mitään en muuttaisi.
Tulin raskaaksi 21-vuotiaana ja sain lapseni 22-vuotiaana. Ei se toki ollut aluksi helppoa mutta pikku hiljaa siitä tuli helpompaa. Nyt poikani on 5 kuinen, ja rakastan häntä sydämeni kyllyydestä, en voisi toivoa parempaa
Sain ekalapsen 20nä ja tokalapsen 30nä. Viime viikolla työntelin reippaasti kävellen nuoremman lapsen lasta ja nuoret miehet vihelsivät. Meinasin kääntyä sanomaan, ettette voi olla nöin pöllöjä. Mutta jätin sikseen. Olen 60nen.
En oikein tiedä, mitä "valmiilla" tarkoitetaan, mutta vastaan että en olisi ollut valmis, koska en missään nimessä olisi tuolloin halunnut lapsia. Hallelujaa, että e-pillerit on keksitty!
Sama täällä. "Valmis" voi tarkoittaa erilaisia asioita. Minä en ainakaan ollut valmis, silloin piti lähteä maailmalle opiskelemaan ja elelemään, siihen olin silloin hyvin valmis. Kuusi vuotta myöhemmin tulin takaisin, ja olen kyllä tyytyväinen että menin. Nyt ei tarvitse miettiä että olispa tehnyt jotain repäisevää koulun ja perheen välissä. Voihan sitä vanhempanakin sitten taas mennä, mutta samanlaista nuoruuden innostusta ja hulluutta ei varmasti saa enään takaisin.