Itselläni oli... noh, astetta villimpi lapsuus ja nuoruus. Kapinoin, tein ilkivaltaa varastelin kavereiden kanssa enkä ollut lähes koskaan kotona ja koulustakin lintsasin. 13-vuotiaana muutin toiselle paikkakunnalle ja tutustuin uusiin ja pahempiin kaveripiireihin, jolloin alkoholi tuli mukaan kuvioihin.
Kun musta oltiin tehty tarpeeksi monta lastensuojeluilmoitusta, sosiaalitoimi ja aiemman masennustaustani vuoksi myös psykiatria ottivat yhteyttä. Molempia jouduin tapaamaan muutaman kerran, kunnes sosiaalitoimi huostaanotti ja psykiatria diagnosoi käytöshäiriön, tietysti.
Laitoselämä muutti mua monella tapaa. Sosiaalinen elämä kärsi (laitos oli tiukka säännöiltään ja sijainti oli keskellä peltoa), joten vaikea saada kestäviä ystävyyssuhteita, enkä jaksa koskaan edes kotoa lähteä kuin kauppaan ja kouluun. Luonne muuttui apaattiseksi, miltei masentuneeksi.
Viime vuonna, 18-vuotiaana oli kutsunnat. Kutsuntojen lääkärin tapaaminen kesti noin viisi minuuttia eli sen aikaa, mitä hän lueskeli vanhoja papereitani. Siellä oli kaikki 5-7 vuotta vanhat diagnoosit, kuten masennus, käytöshäiriöt, sopeutumishäiriöt jne. ja niiden pohjalta sain C-paperit eli hullun paperit. Eli ei annettu edes mahdollisuutta muuttumiseen.
Kuinka pitkään tuollaiset diagnoosit kestävät, eli kuinka kauan olen vielä 13-vuotias murrosikäinen ja kapinallishenkinen rettelöitsijä? Tarvitseeko vielä toiset 6 vuotta vai peräti kolmannetkin?
Kun musta oltiin tehty tarpeeksi monta lastensuojeluilmoitusta, sosiaalitoimi ja aiemman masennustaustani vuoksi myös psykiatria ottivat yhteyttä. Molempia jouduin tapaamaan muutaman kerran, kunnes sosiaalitoimi huostaanotti ja psykiatria diagnosoi käytöshäiriön, tietysti.
Laitoselämä muutti mua monella tapaa. Sosiaalinen elämä kärsi (laitos oli tiukka säännöiltään ja sijainti oli keskellä peltoa), joten vaikea saada kestäviä ystävyyssuhteita, enkä jaksa koskaan edes kotoa lähteä kuin kauppaan ja kouluun. Luonne muuttui apaattiseksi, miltei masentuneeksi.
Viime vuonna, 18-vuotiaana oli kutsunnat. Kutsuntojen lääkärin tapaaminen kesti noin viisi minuuttia eli sen aikaa, mitä hän lueskeli vanhoja papereitani. Siellä oli kaikki 5-7 vuotta vanhat diagnoosit, kuten masennus, käytöshäiriöt, sopeutumishäiriöt jne. ja niiden pohjalta sain C-paperit eli hullun paperit. Eli ei annettu edes mahdollisuutta muuttumiseen.
Kuinka pitkään tuollaiset diagnoosit kestävät, eli kuinka kauan olen vielä 13-vuotias murrosikäinen ja kapinallishenkinen rettelöitsijä? Tarvitseeko vielä toiset 6 vuotta vai peräti kolmannetkin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedot käytöshäiriöstä säilyy läpi elämän. Onnea työnhakuun.
Niin, ikävä kyllä tiedot käytöshäiriöistä pysyy sun papereissa ikuisesti.
Itse sain viime kesänä aikuisiällä hullunpeperit ja psykiatri suositelli työkyvyttömyyseläkettä, koska olen henkisesti niin sairas että paikkani on kotona.
Vuoden lepäsin kotona ja lähdin takas töihin.
Hyvin tuo on mennyt, en itse nää mitään estettä miksen voisi töissä olla.
Tosin en ole missään huudellut olevani hullu enkä ole työterveyshuollossa diagnooseistani puhunut.
Minä en suostunut jäämään mielisairaaksi.
Helpommalla pääsee kun ei suostu tapaamaan psykiatreja ei tule myöskään diagnooseja ja on vapaa valitsemaan ammattinsa..
ei kannata välittää mitä toiset susta ajattelee. Ite tiedät mikä olet. Vaikka pysyy merkinnät papereissa, ei se kuulu muille. Ihme jos ei elämän aikana masennu, sairasta psyykkisesti mitään ikinä. Lääkärit tekee paljon itsemurhia.
Voi kokeilla paluuta työelämään jos siltä tuntuu.
Muuta ulkomaille.