Pliis lukekaa.. Oon siis 14v tyttö. Mulla on ollu muutama lievä masennusjakso. Eli tossa puol vuotta sitte oli ehkä eka semmonen et tuntu et kaikki lähti alta. Sillon taisin viillellä "kunnolla" ekan kerran, vaikka se oliki semmosta typerää nuppineulalla ihon sörkkimistä.
Sitte toinen lievä masennustila tuli tossa 4kk sitte. Sillon tuntu ku kaikki ois romahtanu. Mä vaa itkin kaikki illat yksin kotona. Ja siis kyllä, mul on paljon kavereita, mut oli sit muita ongelmia. Muutaman kerran vaan purskahdin itkuun parhaitten kavereitten seurassa. Ja viiltely jatku. Vakampana ku aikasemmin.
Jossain vaiheessa tajusin et mulla oli tavallaan koko lantio vaan yhtä isoo yhteinästä arpea ku olin viillelly samalle alueelle nii monesti et siihen jäi vaa semmonen iso tummempi alue, ihanku ois repiny ihokaistaleen irti.
Sen jälkeen viiltelystä tuli nii paha pakkomielle, et aina ku joku pieniki asia menee pielee nii lantio paskaks.
Mä haluaisin tästä eroon, mut mä en pysty siihen. Sitä ei ajattele mitä tekee ku vast jälkeenpäin. ja se tuntuu hyvältä nii kauan ku sattuu, mut se kipu ei vaa kestä ikuisesti. sitte sen jälkeen tulee semmonen heikko ja säälittävä olo, et miksen tehny syvempiä ja isompia viiltoja. Ja sitte täytyy taas jossain vaiheessa tehä se uudestaan.
Ja tää laukasee aina mulle lievän masennuksen. Muutamia viikkoja kestävän tosi pahan olon ja halun viillellä. Ja siinä samassa stressaan tosi paljon. Ja stressistä mulla rupee paino aina tippumaan. sillon 3kk sitte nii mulla tippu paino viikossa 4kg.
Mitä teen? Ei. en puhu aikuisille. Parhaat kaverit tietää. En haluu olla näi huonossa jamassa....
Sitte toinen lievä masennustila tuli tossa 4kk sitte. Sillon tuntu ku kaikki ois romahtanu. Mä vaa itkin kaikki illat yksin kotona. Ja siis kyllä, mul on paljon kavereita, mut oli sit muita ongelmia. Muutaman kerran vaan purskahdin itkuun parhaitten kavereitten seurassa. Ja viiltely jatku. Vakampana ku aikasemmin.
Jossain vaiheessa tajusin et mulla oli tavallaan koko lantio vaan yhtä isoo yhteinästä arpea ku olin viillelly samalle alueelle nii monesti et siihen jäi vaa semmonen iso tummempi alue, ihanku ois repiny ihokaistaleen irti.
Sen jälkeen viiltelystä tuli nii paha pakkomielle, et aina ku joku pieniki asia menee pielee nii lantio paskaks.
Mä haluaisin tästä eroon, mut mä en pysty siihen. Sitä ei ajattele mitä tekee ku vast jälkeenpäin. ja se tuntuu hyvältä nii kauan ku sattuu, mut se kipu ei vaa kestä ikuisesti. sitte sen jälkeen tulee semmonen heikko ja säälittävä olo, et miksen tehny syvempiä ja isompia viiltoja. Ja sitte täytyy taas jossain vaiheessa tehä se uudestaan.
Ja tää laukasee aina mulle lievän masennuksen. Muutamia viikkoja kestävän tosi pahan olon ja halun viillellä. Ja siinä samassa stressaan tosi paljon. Ja stressistä mulla rupee paino aina tippumaan. sillon 3kk sitte nii mulla tippu paino viikossa 4kg.
Mitä teen? Ei. en puhu aikuisille. Parhaat kaverit tietää. En haluu olla näi huonossa jamassa....
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vastustat omaa itteäs aina ku alkaa tehä mieli viiltelyy. Meet sellaseen paikkaa mis on muita ihmisii, tai sit piilotat pois sun läheltä ne asiat joilla voi viillellä. Tsemppii! :)
Tahdon voimalla siitä eroon pääsee... Tai ainakin itse pääsin :D nyt jälkeen päin kun on mennyt noin 1,5vuotta niin se tuntuu todella tyhmältä touhulta, tietenkin ymmärrän kuitenkin tilanteesi. Yritä keksiä jotain muuta tekemistä kun tekee mieli viillellä? Jos sun sisällä on vaikka vihaa paljon niin revi vaikka tyyny palasiks :D voisit kuitenkin miettiä aikuiselle puhumista? Itselläni on siitä puhumista sekä hyviä että huonoja kokemuksia, kannattaa "tarkkailla ympäristöä" ja kun löytää sen oikean henkilön jolle voi puhua niin sit yhteyttä siihen. En rupee sulle tuputtaa sitä yleisintä ehdotusta että mee terkalle tai psykologille, koska itselläni ei näistä ole ollenkaan hyviä kokemuksia.
Hakkaa vaikka nyrkkeily säkkii tai jotai iha muuta mut ei kannata viillellä, itekki oon viillelly kätee ikävät arvet ja nyt kaduttaa:/
Tää saattaa kuulostaa susta tyhmältä, mutta kokeile tätä, oikeesti.
http://secret-paranoia.tumblr.com/post/37027894049/how-to-make-a-glitter-jar-calm-jar
Ite kerran tein tollasen glitter-purkin ja se jotakuinkin autto mua. En oo käyttäny tota pitkään aikaan sillä ihan rehellisesti sanoen se ei auta mua enää, mut ota huomioon et oon 17 ja viilelly 13-vuotiaasta lähtien. Kokeilisit tota ennen kuin joudut yhtä pahaan kierteeseen missä mä oon, sillä uskon että se auttaa sua paremmin koska et sentään oo viillelly yhtä kauan ku mä.
Viiltely alkaa sellasista pienistä, ''harmittomista'' haavoista ja pikkuhiljaa, sun itses huomaamatta, se etenee vakavimmiksi ja vakavimmiksi haavoiksi, nimimerkillä kokemusta on. Ite alotin pienistä haavoista ja nyt melkeen neljän vuoden jälkeen viillän niin paljon syvemmälle että menetän verta siihen pisteeseen et alkaa pyörryttää. En tosiaankaan haluu et sulle käy näin.
Jos toi glitter-purkki juttu ei nappaa, niin googlettamalla löydät joitain muita vaihtoehtoja viiltelyn sijaan helpottamaan sitä henkistä kipua. Rakastan sua
Purat johonki muuhu sitä masennusta/raivoa (tai mitä vaa muuta tunnetilaa minkä takia viiltelisit)
viilteleppä vähän lisää niin auttaa varmasti tähänkin ongelmaan
Mie viiltelin kans n. vuosi sitte, ja nyt ko miettii nii nään koko jutun ihan säälittävänä, en kylläkään hauku sinua mutta nii. Kävin psykologilla, eri syystä kylläki mutta ku kerroin sille siittä, nii "oikea" syy/ongelma unohtu ja en oo saanu siihen apua. Lopetin käymästä siellä koska koin käynnit turhiksi, jäin viiltelystä "kiinni" vanhemmille ja oon oikeasti kiitollinen. Oikea reisi ihan täynnä vaaleita jälkiä jotka ei ikinä lähe, samoin vasen käsi. Kerro vanhemmille, muuta en voi sanoa. Olin miettiny jo itsaria, ja entiiä missä olisin nyt jos en olis lopettanu :)
Ja oon kans 14, kyllä sie siittä pääset erroon :)
Teet semmoisen juoksu lenkin että oot niin puhki kuin voi olla sitten. Ei varmana tee viillellä itteä siiloin:)
Kiitos vinkeistä, arvostan et löyty ihmisiä jotka viitti käyttää aikaansa tänne kommentoimiseen. toivo, sitä mä pidän yllä. Se mua on tähänki asti on pitäny vähä aisoissa. Uskon siihen et pääsen tästä vielä joskus eroon, mut en haluu puhuu kellekkää aikuiselle joka ilmottais kotiin tän tilanteen. En haluu et vanhemmat saa tietää.
Mun isosiskolla on ollu paha ongelma saman asian kans, ja vanhemmat on kulkenu senkaa jo sen helvetin läpi. En haluu et ne joutuu kamppailee tätä vastaan nyt munki kanssa. Taistelen mielummin yksin.
Jos mikään muu ei auta niin kannattaa puhua aikuiselle ja hakea apua asiantuntijoilta, seon sun ittes parhaaks... voimia ja toivottavasti löydät ratkaisun pian