Vielä joulukuussa olin täysissä voimissani, mutta sitten elämään astui stressaava tilanne mikä pikkuhiljaa kasvoi. En kuitenkaan voinut välttää sitä ja loppu vaiheessa ymmärsin selkeästi että se oli jo ylittänyt voimavarani, mutta jatkoin koska tämä elämäntilanne tuntui minusta tarpeelliselta eteenpäin pääsylle. Tämän elämänvaiheen loppuun saattamisesta on nyt kulunut 2 viikkoa(eli aika vähän aikaa), mutta luonnollisestikin minulla on jäänyt päälle ylivireystila ja minulla on hieman henkisiä ongelmiä(pahinpana irrationaaliset pelkotilat, ahdistus ja vaikeus saada yhteyttä omiin tunteisiin). Tämä koko stressi kausi siis kesti noin puolivuotta joista pahimmat olivat kaksi viimeistä kuukautta(asiaa pahensi epätietoisuus stressikauden pituudesta). Nyt minua kiinnostaisi tietää kuinka kauan toipuminen kestää? MInkälaisia "vaiheita" toipuminen sisältää? Mitä minun kannattaisi tehdä edistääkseni toipumista? Minä olin hieman ympäristöni vanki stressin syntyessä joten en kyennyt sitä käsittelemään kunnolla vaan se päätyi kasvamaan suhteettomiin mittoihin.
Pitkittynyt stressi ja paraneminen?
4
4348
Vastaukset
- huono olo
Lisään vielä pari juttua. Eli minä koen että päivä päivältä olo hieman helpottaa, mutta sitten tulee taas itkukohtauksia(itkua on alkanut tulemaan vasta nyt), mikä sekin omalla tavalla helpottaa. Kaikista päällimmäisin tunne on ahdistus. Vuoristorataa. En kuitenkaan ole täysin kokematon, koska minulla on takanani kaksi aikaisempaa romahdusta, joista jälkimmäinen johti Ptsd:hen. Tilanne on tällä kertaa eri, koska aikaisemmin minä en tiedostanut ympäristön vaikutusta itseeni - nyt minä tiedostin mutta en siltikään kyennyt estämään sen vaikutusta.
- Luontoääni
Jos masentaa on paha päästä sängystä ylös.
Mutta silti sanon kaikki semmoinen tekeminen jossa ollaan hetkessä - esim sellainen liikunta joka vaatii jotain tarkkaivaisuutta - auttaa toipumista. Eräs stressin lähde on se että miettii 24/7 menneitä tapahtumia tai huolehtii tulevista. Jo yksi semmoinen hetki päivässä - vaikka kuinka lyhyt - jossa nämä ei ole päällimmäisenä auttaa.
Toinen asia on turvaverkot. a) Ystävät joillei voi puhua asiasta - purkaa tunteita. Tiedät että ehkä eivät jaksa koko ajan kuunnella mutta sitten voi yllättäen tulla joku käytännönratkaisuneuvo joka on kullanarvoinen. Toinen taas voi kertoa omista vastaavista kokemuksista joista ei ole aimemmin puhunut. b) terevydenhuollon ammattilaiset. Vaikka pelkästään se että asia on rekisteröity ja on numero jonne soittaa voi olla helpotus.
Elämän muutokset. Itse päätin vaihtaa kokonaan toimialaa koska työ aiheutti stressiä ja erityyppinen työ sopi paremmin hermoille. - Oikeaan suuntaan
Tie takaisin tasapainoon pääsee alkamaan periaatteessa heti kun se pahin stressitekijä on poistettu/poistunut. Voi tarvita myös ammattiapua jos omat voimat ei tunnu kannattelevan.
Oleellista on uskaltaa elää ja tuntea rehellisesti, itkeä kun itkettää ja nauraa kun naurattaa, mennä mukaan ja osallistua ja vetäytyä rauhaan kun siltä tuntuu.
Vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa on usein terapauttista.
Tasapainoon pääsy ei tapahdu hetkessä, siihen voi olla yhtä pitkä matka kuin oli ajautumisessa pitkittyneeseen stressitilaankin, mutta sinäkin olet jo "luomassa harmaan nahkasi", hitaasti mutta varmasti, joten nautipa kesästä. :) - kannattamaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.774672- 1801977
- 1311686
- 1481265
Miten minusta tuntuu että kaikki tietää sun tunteista mua kohtaan
Paitsi suoraan minä itse, vai mitä hlvettiä täällä tapahtuu ja miksi ihmiset susta kyselee minulta 🤔❤️161161- 351066
- 78963
- 52926
Hyvää huomenta!
Mietin miten suhtaudut minuun, jos kerron tunteista. Voinko enää sen jälkeen olla samassa paikassa kanssasi, jos koet as78892- 4858