olevansa raskaana.
Miksi ei olisi voinut odottaa sitä neljää vuotta, että olisi tullut aikuiseksi? Nuori äiti olisi sittenkin.
Miksi heittää vapaa nuoruus hukkaan ja ottaa tilalle vastuullinen, eikä aina niin auvoinen lapsiperheen arki?
Huvittaa, että tuonikäinen penska tieten tahtoen tekee noin suuren päätöksen ja olettaa, että se on ihan normaalia ja luonnollista. Opiskelut kesken ja kaikki.
Miksi ei olisi voinut odottaa sitä neljää vuotta, että olisi tullut aikuiseksi? Nuori äiti olisi sittenkin.
Miksi heittää vapaa nuoruus hukkaan ja ottaa tilalle vastuullinen, eikä aina niin auvoinen lapsiperheen arki?
Huvittaa, että tuonikäinen penska tieten tahtoen tekee noin suuren päätöksen ja olettaa, että se on ihan normaalia ja luonnollista. Opiskelut kesken ja kaikki.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hauku vaan pennuksi sitten minuakin.. Esikoiseni syntyi 20 vuotiaana ollessani.. Ja nyt se on jo 5 vuotias iso poika :) et sinä voi tietää millainen äiti hänestä tulee ja minkä ikäisenä.. Ties vaikka tulee parempi kuin sinä olet :D
Joka palstalleko sinä tätä murhetta olet päättänyt vuodattaa?
So what? Joillekin se sopii, kaikille ei. Itse en olisi ollut valmis, mutta mikä ihmeen "4 vuotta" olisi muka sopiva ikä? Huh huijaa.
eikös se ole jokaisen oma asia milloin on valmis äidiksi, jotkut on myöhemmin ja jotkut ennemmin:) itse olin 20v saadessani esikoisen, nyt 9kk ikäinen koko ajan menossa oleva poika:)
Hahaa joo aika jännä toi "4-vuotta", just silloinhan ihmisestä kuin ihmisestä tulee aikuinen, ja 21-v ei ole koskaan aikuinen :D
Kannattaa vaan tehdä omat lapset silloin kun huvittaa, ja olla tuomitsematta muiden valintoja. Kyse ei kuitenkaan ole mistään teiniäidistä ! Kyllähän häntäkin voi surettaa (ja naurattaa) joku, joka "liian vanhana tajuaa hankkia lapset", jos kerta erilailla tekeviä pitää arvostella.
Itse olen 25-v ja ekaa odotan.. En tiedä kuinka aikuinen oon, mutta ainakaan en mielestäni menetä mitään "vapaata nuoruusaikaa", kun en sellaisesta tiedä tai sitten ole halunnutkaan. Töistä on ihan kiva pitää taukoa :) ja opinnot.... Loppuuko ne muka joskus? ;) kyllä koulut odottaa mammiksen jälkeenkin.
Ja ap sanoi että 25-vuotias olisi nuori äiti? Minäkin sain esikoiseni 25-vuotiaana. Ja kun nyt lapsi on 3 ja minä 29 ei mulla olekkaan enää nuoruutta. Harmittaa kun en tavannut miestäni jo aiemmin. Jos oisin saanut lapset kaksikymppisenä niin olis jo 25 kaikki kolme jo tehty. Voin tosissani sanoa että kolme vuotta baarista isäehdokasta haettuani huomaan että se kolmen vuoden dokaus ja etsintäputki oli aivan liikaa. Ehtihän siinä kaksi koulua keskeyttää ja turhautua ja masentua, ehkä huomata kuinka paljon läpimätiä miehiä on. Ja siis etin muiden väylienkin kautta isäehdokasta, kunnes vasta lähemmäs 25 ja 2kk seurustelun jälkeen päätettiin hankkia vauva. Nyt on kolmas tulossa mutta kuitenkin sitä harmittelee että näin vanhana pitää olla asialla. Kun lapset on tehty niin motivaatiota on enemmän opiskeluun tai työntekoonkin. Ei ole niin virran vietävissä kun se mikä on elämässä tärkeintä on jo olemassa eikä sitä tartte hakea mututuntumalla ja pelaamalla riskillä.
"Miksi ei olisi voinut odottaa sitä neljää vuotta, että olisi tullut aikuiseksi?"
18-vuotias on aikuinen! Pidä päähänpinttymäsi omana tietona ja anna ihmisten rakentaa elämänsä ihan niin kuin itse haluavat.
"Miksi heittää vapaa nuoruus hukkaan ja ottaa tilalle vastuullinen, eikä aina niin auvoinen lapsiperheen arki?"
Oma arkeni on ainakin on lasten kanssa parasta mitä voi elämältä haluta, mihinkään en vaihtaisi päivääkään. Enkä todellakaan aio yli 30v:nä enää elää pikkuvauva-arkea. Lapset parempi tehdä nuorena.
No aikuismaisella tavalla voi käyttäytyä melko nuorikin ihminen ja kantaa vastuunsa, mutta ei se nyt kyllä niin mene, että 18-vuotias on aikuinen. 18-vuotias saa ajaa autoa, ostaa alkoholia ja tehdä mitä elämällään haluaa ilman, että siihen on muilla nokan koputtamista. Se ei kuitenkaan tee ihmisestä aikuista. 18-vuotias on vielä teini, yhtään 18-vuotiasta en ole tavannut jota voisi aikuiseksi kutsua... :)
Eikä silloin pidä kenelläkään olla mitään sanottavaa, jos täysi-ikäinen lapsen tekee.
No ei se käytännössä useinkaan ihan noin mene. Jos 18-vuotias auu omillaan, hoitaa itse omat asiansa, maksaa laskunsa ja on kykeneväinen elättämään lapsensa, niin SITTEN ei kenelläkään pitäisi olla mitään sanomista. Moni 18-vuotias vaan kun on vielä riippuvainen isin ja äidin tuloista eikä ole ollenkaan tullut ajatelleeksi, että milläs tämä kaikki maksetaan tahi miten mahdolliset opiskelut hoidetaan sitten, kun lapsi on maailmassa.
Ehkä joissakin perheissä lapsista tehdään ihan tarkoituksella uusavuttomia. Meillä moinen ei olisi tullut kysymykseen, että äidin tai isän kukkarolla oltaisiin enää 18-vuotiaana käyty.
Ei 25v ole mikään maaginen raja, jonka jälkeen jokainen yhtäkkiä aikuistuu sen enempää kuin 18:kaan. Kyllä jokainen on yksilö ja tekee omat päätöksensä omasta elämästään.
Et ilmeisesti huomannut, että minä en mistään 25 vuoden rajasta puhunut? Ei minusta ole olemassa mitään ikärajaa, mutta 18-vuotias ei myöskään mielestäni ole aikuinen. Hyvin harva 18-vuotias todella on riittävän vastuullinen ja muutenkaan kypsä vanhemmaksi. Ei 18-vuotiaalla ole vielä kunnollista itsetuntemusta, miten voisikaan olla kun ei ole vielä kasvanut ja kehittynyt aikuisuuteen asti?
Ja iso osa esimerkiksi lukiolaisista todellakin asuu vielä kotona ja vaikka jotain pientä iltatyötä tekisikin, niin harvemmin sitä ruoasta tai asumisesta vanhemmille maksetaan. Eikä se kyllä mitään uusavuttomuutta ole. Yleensä omillaan ollaan, kun muutetaan pois kotoa.
kyllä vaan tarkoitit 25 vuotiasta,jos nyt on 21v ja pitäisi odottaa 4vuotta niin eikös 21 4=25.
Arvoisa neromatemaatikko, minä en ole tämän viestiketjun aloittaja enkä ole puhunut mitään mistään rajoista.
dlbldbld > Minä olin 15v kun menin töihin ja asuin kotona, todellakin maksoin vanhemmilleni palkastani (joka oli silloin jotain 1000mk/kk) 350€ /kk asumisestani ja elostani siellä. Olin 18 kun muutin kotoo pois ja sain ensimmäisen lapseni ja 23 kun sain neljännen. Olen todella tyytyväinen että tein lapset niin aikaisin ja peräkkäin. Siinä ne kasvoi kaikki yhdessä ja oli lapsilla aina leikkikaveria toisistaan. Mies kävi töissä ja minä olin lasten kanssa kotona...välillä vaihdettiin että mies sai kokea sitä koti isän roolia vaihteeksi :) Saman miehen kanssa elin 30 vuotta ja sinä aikana lapset kasvoi aikuiseksi ja muutti pois kotoo ja perusti omat perheet. Nyt olen 50v. leski ja 6 lapsen mummi ja ihan tyytyväinen elämääni. En vieläkään vaihtaisi päivääkään poiis menneisyydestäni.
25-vuotiasko on aikuinen? Silloinko just pitää alkaa vauvoja pykäämään?
Olen 28, eikä vieläkään tunnu aikuiselta eikä vauvojen pyörittely voisi vähempää kiinnostaa.
Sain ensimmäisen lapsen 28 vuotiaana ja en todellakaan tuntenut olevani mikään aikuinen. Tunsin aikustuneeni vasta 32 vuotiaana. Ihmiset ovat erilaisia: toiset tuntevat vastuunsa nuorempina ja toisilla se voi kestää yli 30 vuotiaaksi.
Itse sain esikoisen ollessani 26-vuotias. Äidilläni alkoi siihen mennessä tehtynä kaikki viisi lasta; teki ensimmäisen 18-vuotiaana ja nuorimman meistä 27-vuotiaana liukuhihnalta. Äitinä on ollut hyvä; Kiinnostunut aidosti lapsistaan, opettanut meistä kunnon ihmisiä ja kotiäitinä ollut koko ikänsä. Mummoksi tuli täytettyään 40-vuotta.
Itsestäni ei n.20-vuotiaana olisi vielä äidiksi ollut. Ja omaa lapsuuttanu toisaalta leimasi vanhempien kesken jääneiden opiskeluiden takia rahan ja töiden puute. Eihän sitä lasta rahalla kasvateta, mutta muistan miten pahalta se lapsesta tuntui, että ei ikinä ollut varaa mihinkään ylimääräiseen kivaan ja miten loppukuusta piti venyttää penniä ruokaostosten suhteenkin. Jouluista on jäänyt myös sellaisia muistoja, että kun sitä ylimääräistä rahaa ei yhtään ollut, niin eipä ollut lahjojakaan jne.
Olen sitä mieltä, että ei lapselle tarvitse kaikkea ostaa, mitä se haluaa, mutta edes jotain joskus. Ja pidän tärkeänä sitä, että parisuhde on vakaalla pohjalla kunnossa, raha-asiat hallussa ja kodin ilmapiiri turvallinen. Silloin lapsenkaan ei tarvitse murehtia asioista, joille ei voi mitään (esim. vanhempien jatkuva riitely, rahan puute, liian ahdas koti jne..).
Heh sain esikon 19v joten olen varmaan mielestäsi aivan lapsi vielä :D
Itse sain vanhimman tyttäreni heinäkuussa -93 ollessani 18v. ja sen jälkeen syntyi 3 tytärtä lisää, joista nuorin on nyt 4v. Jokainen itse tietää, milloin on oikea aika tulla äidiksi. Tosin on nykyään näitä ns."lapsi äitejä",jotka saavat lapsen esim.jo 14v.
Aloittajalle > Voi voi...eiköhän se ole jokaisen ihan oma asia millon niitä lapsia hommaa. Jos sinä olet hommannut vasta myöhemmin, niin ei se tarkoita että se on ainoa oikea tapa toimia. Itselläni oli tuossa iässä jo kolme tenavaa ja 23 vuotiaana 4 :) Hyvin on pärjätty ja lapset on terveitä ja nyt jo aikuisia kaikki...enkä itsekkään ole vielä ikäloppu ja mummiksikin olen jo päässyt 6:lle lapsukaiselle :) Elmä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa
Turha väittää,ettei lapsen tai lapsien saaminen rajoita elämistä. 30-vuotiaana esim.ihminen on vielä nuori.
30-vuotiaana alkaa tajuamaan vasta mistä tässä elämässä on kyse.
Kukaan ei varmaan ymmärrä pointtiani,mutta näin se vaan on.
En enään yhtään ihmettele niitä vanhempia jotka on 60vuotiaita ja niillä on 25-35vuotiaita lapsia jne..
Silloin,joskus kun itse oli 20-vuotias ni asiaa ihmetteli.
On ihanaa olla vapaa ja lapseton. Lapset sitten ehkä joskus tai ei ollenkaan ja kuolen vanhainkodissa,mutta enhän ole siellä yksin? Jossain vaiheessa sitä kuitenkin on yksin, vaikka toisin väittäisi joku,että kyllä lapset hoitaa sitten minua,kun olen vanha.? Ettehän te itsekään usko tuota tässä elämän rytmissä ja tahdissa.
Onnea vaan elämiseen.
Kyllä lapset on ihania,kun varsinkaa ei oo omiaan. Tuttavilla ja kavereilla on lapsia ja voi sitä sirkusta. No ei tarvi mennä lintsille,kun katsoo sitä vuoristorataa hetken.