Masentaa ja ahdistaa kaikki ihmiset ympärillä pariutuu ja hankkii lapsia. Joka paikassa näkee rattaita työntäviä nuoria typyjä maha pystyssä. Näyttää todellakin että se on ainut oikea tapa elää. Yksin olemista ja elämistä pidetään outona. En usko että lapsi pelastaisi itseäni masennukselta ja ahdistuneisuudelta. Pikemminkin sitä olisi entistä ahdistuneempi ja pelokkaampi mitä kaikkea pahaa voisi sattua.Olen ainut lapseton serkkuporukassa. Olen kai jotenkin epäonnistunut ihmisenä muutenkin kun jouduin kiusatuksi koulussa ja olen tuottanut harmia vanhemmilleni. Kesäkään ei minua erityisemmin piristä.
Masentaa
tietysti taasen
255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan turhaa kateutta.
Suurin osa liitoista on suoraan helvetistä ja pienten lasten kanssa eläminen on usein yhtä helvettiä.
Tutkimuksien mukaan ihminen on onnellisimmillaan lapsettomana pariskuntana ( miehet) ja yksin (naiset).
Parisuhde sopii miehille, koska siellä huolto pelaa, mutta naisia parisuhde näivettää, vaikka naiset sitä haluavat lasten vuoksi.
Hyvin harvat parisuhteet on hyvällä tolalla. Huonoja sen sijaan riittää, kun ihmisen ns. pelkäävät olla yksin. Totta kai olisi mukavaa jos olisi hyvä parisuhde, sellaisen hankkiminen on vaan todella vaikeaa. Mielummin yksin ( ystävä ja sukupiirin kanssa) kuin huonossa parisuhteessa. Ja masturbaatiokin on keksitty.
Minä taas tiedostan sen etten edes pystyisi sitoutumaan saati hankkimaan lapsia. Jostain syystä silti haikailen mielessäni parisuhteen perään ja olen kateellinen seurusteleville ihmisille vaikkei siinä välttämättä ole kadehtimisen aihetta. Tunnen olevani huonompi ihminen kuin ne jotka seurustelee. Se varmaan johtuu siitä kun yhteiskunta antaa jatkuvasti sellaisen kuvan että yksinäiset ihmiset on luusereita.
Varmaan se kateus johtuu myös siitä etten itse ole kokenut parisuhteessa olemista ja ajattelen jääväni elämän olennaisimmasta asiasta paitsi niinkuin varmaan jäänkin. Sitä tuntee itsensä entistä oudommaksi ja täydelliseksi epäonnistujaksi kun ikää tulee lisää ja aina vain on yksin kun ei muullakaan tavalla osaa elää eikä lähestyä ihmisiä. Tämä on kuitenkin sellainen asia mikä ei ole varmaan varsinaisesti kenenkään syy. Saa kai sitä silti olla kateellinen vaikka ei se kyllä omaa oloa yhtään helpota.