Hei, olen 18- vuotias tyttö ja minulla on ongelma. En nimittäin tiedä vieläkään "mikä minusta tulee isona". En tiedä miten jatkaisin. Haluaisin, että minulla olisi jonkinlainen tulevaisuus ja paikka, johon kuuluisin.
Aloitan syksyllä 3. lukuvuoden datanomi -linjalla ammattikoulussa. On käynyt mielessä sekin, että menisin ammattikorkeakouluun opiskelemaan tradenomiksi, mutta en tiedä. Olen myös ajatellut joskus meneväni aikuislukioon ja ehkä yliopistoon, mutta en tiedä olisiko siitä mitään hyötyä. Voisin myös työskennellä freelancerina, mutta millä alalla?
Olen kiinnostunut mm. grafiikasta ja piirtämisestä. Kiinnostuksiini kuuluvat myös musiikki, lukeminen, kirjoittaminen, tähtitiede, luonto, valokuvaaminen, tietokoneella oleminen ja muu sellainen.
En ole varma jatkaisinko atk -alaa ja vaikka jatkaisin, en tiedä mikä olisi ammatti tai työpaikka.
En ole myöskään osannut vastata kysymykseen "missä näet itsesi 5-10 vuoden kuluttua?", jota on kysytty esim. yläasteella opon tunneilla ja ammattikoulun pääsykokeen haastattelussa.
Haluaisin työskennellä sellaisessa paikassa, jossa tykkäisin ja jossa voisin tehdä sitä, mitä osaan. Mutta en oikein ole varma taidoistani. Joten kysymys: mitä teen?
Aloitan syksyllä 3. lukuvuoden datanomi -linjalla ammattikoulussa. On käynyt mielessä sekin, että menisin ammattikorkeakouluun opiskelemaan tradenomiksi, mutta en tiedä. Olen myös ajatellut joskus meneväni aikuislukioon ja ehkä yliopistoon, mutta en tiedä olisiko siitä mitään hyötyä. Voisin myös työskennellä freelancerina, mutta millä alalla?
Olen kiinnostunut mm. grafiikasta ja piirtämisestä. Kiinnostuksiini kuuluvat myös musiikki, lukeminen, kirjoittaminen, tähtitiede, luonto, valokuvaaminen, tietokoneella oleminen ja muu sellainen.
En ole varma jatkaisinko atk -alaa ja vaikka jatkaisin, en tiedä mikä olisi ammatti tai työpaikka.
En ole myöskään osannut vastata kysymykseen "missä näet itsesi 5-10 vuoden kuluttua?", jota on kysytty esim. yläasteella opon tunneilla ja ammattikoulun pääsykokeen haastattelussa.
Haluaisin työskennellä sellaisessa paikassa, jossa tykkäisin ja jossa voisin tehdä sitä, mitä osaan. Mutta en oikein ole varma taidoistani. Joten kysymys: mitä teen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moikka!
Mulla itselläni on vähän sama ongelma, mutta ainakin on jotain suuntaa-antavia juttuja mielessä ja aloitan vasta lukion kakkosen. Haluaisin kuitenkin auttaa, joten ehkä voisit laittaa jonnekkin, mitä niitä nyt on, vaikka opintoluotsin sivuille tuon saman kysymyksen. Ja tuollaisilla sivuilla on myös niitä:"opo vastaa", kysy vaikka sieltä. :)
Tulkaa mulle vaimoiksi :3
Mutta joo, ei kukaan netissä pysty sulle sanomaan mitä sinun pitää ruveta tekemään. Varsinkin, kun noita kiinnostuksen kohteita näyttää olevan aikalailla, mutta painotus niissä näyttää olevan luovilla aloilla. Tee vain sitä mikä itsestäsi tuntuu hyvältä ja kiinnostavalta. Kerran eräs italialainen tuttuni sanoi että: "valitse ala josta todella nautit, niin sinun ei tarvi tehdä päivääkään töitä", tähän tietenkin kuittasin Italian korkeista nuorisotyöttömyysluvuista, mutta ajatus oli hyvä.
Hae tradeksi jos se kiinnostaa, käy koulut loppuun ja jos ei tradeilu nappaa, niin hae yliopistoon. Toki tämä on se pitkä tie mutta yleensä amk-lapuilla voi hyväksilukea ison osan kandivaihetta, mikäli ala on (lähes) sama.
Oma stoori meni näin olin yläasteella aivan hukassa ja menin amikseen koska se tuntui helpolta. Amiksen jälkeen hain amkiin ja valmistuin autoinsinööriksi. Tein vuoden töitä ja vaikka ala oli mielestäni oikea, halusin enemmän vastuuta (ja palkkaa :D), joten hain sitten yliopistoon ja amk-lapuilla sain lähes koko kandivaiheen hyväksiluettua ja vähän siltaopintoja siihen päälle jotta pääsin maisteri-ohjelmaan. Nyt olen melkein valmis DI ja voi että kun olisin tämän tiennyt silloin yläasteella niin olisin hakenut heti hyvään lukioon ja yliopistoon... Vaikka ei kyllä amis tai amk ole ollut turhia, sillä työkokemusta on kertynyt paljon ja muutenkin osaamiseni on laajempaa kuin suoraan lukiosta tulleilla tovereillani. Minulla tietenkin on ollut helppoa, sillä ajoneuvotekniikka on ollut se juttu.
Pointtina tuossa yllä on se, että suomen koulutusjärjestelmässä ei ole "umpikujia", joten varmasti AP löytää sen oman alansa vaikka sitten ajan kanssa.
Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin herätä realismiin.
Minua harmittaa suuresti, että nuoret puhuvat yliopistoon menemisestä, vaikka hakijoista sisään pääsee noin 25 prosenttia. Puhutaan siis todella pienestä määrästä opiskelijoita. Ammattikorkeakouluihinkin otetaan vain hieman enemmän opiskelijoita.
Ilman opiskelupaikkaa jää siis kymmeniätuhansia opiskelijoita. Tämä on surullista tässä maassa. Peruskoulutus on erinomaista, mutta sen jälkeen jätetään tyhjän päälle.
Jos Suomessa ei pääse yliopistoon, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hakea paikkaa ulkomailta, jos yliopistoon haluaa. Sehän tässä naurettavaa onkin, että teoriassa voi päästä paljon tunnetumpaam ja arvostetumpaan yliopistoon ulkomaille, mutta ei Suomeen. Kyse on yksinkertaisesti rahasta. Ulkomailla koulutus yleensä maksaa enemmän, mutta paikkoja on myös tarjolla enemmän.
Tyhmät pysyköön duunareina. Jos ei pääse opiskelemaan jotakin tiettyä alaa, se kertoo vain siitä, että et ole tarpeeksi pätevä.
Ihmeellistä hapatusta tämä hallituksen nykyinen linja, että koko suomi pitäisi saada korkekoulutettua. Duunareitakin tarvitaan ja ne joilla ei lahjat riitä on omiaan duunareiksi. Piste.
Kyse on kylläkin korkeakoulupaikkojen vähäisestä määrästä. Korkeakoulutetut kuuluvat keskiluokkaan ja keskiluokka on todella tärkeä koko kansantalouden kannalta.
Duunarit ovat yleensä ammattikoululaisia. Yliopistoon hakevista noin 90% on ylioppilaita, joten lukiosta ei ole tarkoituskaan päätyä duunariksi.