Yhden illan jutusta raskaaksi tuntemattomalle

Hei!

Tämä ei käynyt minulle, vaan ystävälleni, mutta heillä meni näin:

Oli yhden illan juttu, ja nainen tuli raskaaksi. Naisella ei ollut edes miehen numeroa, johon ottaa yhteyttä... Nainen kuitenkin törmäsi sattumalta miehen noin kuukautta myöhemmin, ja kertoi asiasta. Molemmat olivat aluksi shokissa. Eivät vihausia toisilleen, vaan eivät tienneet mitä sanoa tai tehdä. He kävivät asiasta keskustelujen takia kahvittelemassa muutamaan kertaan, ja huomasivat että viihtyvät hyvinkin yhdessä.:) Päättivät pitää lapsen, sillä sopimuksella että yhteishuoltajuus, vaikka heidän suhde ei pitkälle kantaisikaan. Rupesivat kuitenkin seurustelemaan.

Kun veivät vanhempiensa luo esimerkiksi toisensa, ensi tapaamiselle, oli vanhempien, etenkin naisen vanhenpien, reaktio tuomitseva. Onhan se tulevien isovanhempien varmasti vaikea samalla kertaa sekä tavata kumppaniehdokas ekaa kertaa, että kuulla lapsen tulosta... Mutta tottuivat asiaan kyllä nopeasti raskauden edetessä.

Nykyään pariskunta on yhä onnellisesti yhdessä. Heillä on kolme lasta. Esikoinen nyt 7v.

Tämä tarina sujui mallikkaasti, hyvällä onnella ja molempien halulla yrittää. Ovat hyvin erilaisia ihmisiä, eivätkä vastaa toistensa mielikuvaa siitä, mitä joskus aikoinaan rinnaleen etsivät, mutta kokevat että heillä on myös paljon samaa henkeä ja aitoa välittämistä koko perhettä ja toisiaan kohtaan.

Kaikki tarinat eivät saa yhtä ruusuista loppua.

Joillakin voi käydä näinkin onnellisesti. Tämänpä takia olisi mielenkiintoista kuulla erillaisia tarinoita. Kävi sitten onnellisesti tai ei niin onnellisesti. :)

Itselläni kävi juurikin niin että lähdin jatkoille 2 miehen kanssa ja harrastimme seksiä aamuun saakka kolmestaan, sillä erolla että toinen ei tullut sisääni. Tästä seuras raskaus ja lapsen isälle asiasta kerroin ja hän ei ollut harmissaan mutta oman elämäntilanteensa takia ei valmis isäksi mitä en häneltä vaatinutkaan. Hän ei vaatinut myöskään minulta aborttia. Ei halunnut viedä itseltäni mahdollisuutta äitiyteen.

Olen kuitenkin 30v, perusterve, velaton, vakituisessa työssä jne.
niin en nähnyt aborttia edes vaihtoehtona vaan oli heti että "tämän minä haluan". Nyt raskaus viime metreillä ja vauvan syntymä ihan hollilla. En kadu mitään. Se että alku olisi voinut tietty olla suhteessa tai edes selvinpäin mutta ei se mikään edellytys ole. Mulla oli mukavaa.
Lapsen isä suhtautunut asiaan hyvin. Lapsi saa tietää kyllä isästään kun haluaa mutta emme mitään perhettä ole perustamassa. Isän nimeä ei tule papereihin jne. Hyvä näin.

Olen nähnyt parien eroavan lapsen syntymän jälkeen parin vuoden sisällä jne niin pidän yksinhuoltajuutta hyvänä asiana.

Ystäväni ja sisarukseni jne ovat suhtautuneet asiaan oikein hyvin ja odottavat itseäni enemmän =)
Vastaukseksi on aina riittänyt että lapsella on isä mutta ei ole kuvioissa että on minä ja tuleva lapseni.
Kyllä ihmiset tietää miten lapset alun saavat niin eis itä tarvitse sen koommin selitellä. Äitini on todella innoissaan isovanhemmaksi tulosta ja isälläni se otti aikansa, on onnellinen mutta utelias ja epäileväinen alkuunsa kun en suostunut lapsen isästä puhumaan koska mielestäni asia ei hänelle kuulu. Se että isä ei ole kuvioissa ei ole este onnellisuuteen.

Toivottavasti tämä sepostus on jollain tapaa avuksi.

Tämä on just tätä! Ensiksi näkyy todella hyviä, sekä asiallisia neuvoja ja mielipitaitä, mutta sitten joku ahdasmielinen kukkahattutäti/setä päättää mennä aukomaan päätään.

Jokainen saa hommata lapsen ihan miten itse haluaa!

Oispa ollut mahdollista monestikin, mutta ei tullut. Kaikki tulivat sitten avioliitossa, mutta jos olisi aikoinaan vahinko käynyt niin tottakai olisin ottanut tervetulleena vastaan

Nainen tuomitaan lumpuksi mutta miten on jos mies ois tehnyt saman? Lähtee parin naisen kans viettää mukavaa iltaa ja toinen tulee raskaaksi. Ottaako isä vastuun ja hoitaa velvollisuutensa lapsen kasvatuksesta ja elatuksesta?

Vahingossa tulin raskaaksi entiselle miehelle. En halunnut aborttia. Mies ei halunnut lasta. Eikä ole lapsen elämässä nytkään kovin aktiivinen. Isyyden tunnusti ilman painostusta ja nimensä antoi. Emme palanneet yhteen vaikka jossain vaiheessa itse niin halusin. Mielipiteeni on se että lapsen tulisi saada alkunsa, kasvaa ja kehittyä haluttuna. Vaikka oli vahinko niin on minulle yhtä rakas kuin muutkin lapseni. Mutta isäsuhde ei toimi yhtä hyvin kuin jos isä olisi halunnut lapsen.