Vuoden verran ollaan oltu tosi läheisiä ystäviä erään nuoren herran kanssa. Kerrotaan toisillemme kaikki, jutellaan lähes päivittäin, käydään kahvilla, katsellaan leffoja joskus yhdessä. Mä tiedän, että mies oli muhun vähän ihastunut vuosi sitten kun tutustuttiin. Tunsin samoin, mut asiat jäi etenemättä koska tilanteeseen liittyi kolmas osapuoli (mun todella läheinen naispuolinen ystävä, joka oli kiinnostunut tästä miehestä, ja jonka kautta mieheen tutustuinkin). Tästä ei siis koskaan kuitenkaan suoraan keskustelu, ja tapahtuin semmone friendzonaus että tässä sitä nyt ollaan ja vuoden ajan tosiaan kerrottu toisillemme aivan kaikki, mies- ja naisasioista lähtien. Molemmat sinkkuja oltu kokoajan, välillä ollut molemmilla jotain pientä sutinaa johonkin suuntaan.
Mä oon nyt tullut siihen pisteeseen et oon vihdoin ja viimein suostunut myöntämään itelleni et kyllä mä tunnen edelleen tätä herraa kohtaan paljon paljon enemmän ku ystävyyttä. Se tuskin tuntee mua kohtaan. Epäilen ainakin vahvasti. Sillä on kova naismetsästys käynnissä, ollut sinkkuna ties kuinka kauan ja aina puhuu että kuinka olis ihanaa kun ois joku paijattavana. Tekis mieli aina vaan sanoa että nyt silmät käteen mä oon tässä... Mut en uskalla tehdä siirtoa mihinkään suuntaan, koska pelkään mitä meidän ystävyydelle kävis. Pelkään, että mies ei vastaisi mun tunteisiin ja kaikki vaan kaatuis päälle ja ystävyys muuttuis kiusalliseks. Oon roikkunu tässä tilanteessa niin kauan. Päivä päivältä tuntuu pahemmalta kuunnella, jos se kertoo mulle jostain toisesta naisesta tms. Mä sain järkyttävän itkukohtauksen pelkästään siitä, kun se sanoi mulle tavatessaan yhden mun naispuolisen kaverin että oho onpas nätti tyttö.
Miten näissä tilanteissa kuuluu toimia? Hyvälle ystävälle on kovin vaikee viestittää mitään tunteita ilman että ottaa vaan härkää sarvista ja puhuu suoraan.. Mut mä en tiedä pystynkö siihen, tai olisko se edes järkevää.
Mä oon nyt tullut siihen pisteeseen et oon vihdoin ja viimein suostunut myöntämään itelleni et kyllä mä tunnen edelleen tätä herraa kohtaan paljon paljon enemmän ku ystävyyttä. Se tuskin tuntee mua kohtaan. Epäilen ainakin vahvasti. Sillä on kova naismetsästys käynnissä, ollut sinkkuna ties kuinka kauan ja aina puhuu että kuinka olis ihanaa kun ois joku paijattavana. Tekis mieli aina vaan sanoa että nyt silmät käteen mä oon tässä... Mut en uskalla tehdä siirtoa mihinkään suuntaan, koska pelkään mitä meidän ystävyydelle kävis. Pelkään, että mies ei vastaisi mun tunteisiin ja kaikki vaan kaatuis päälle ja ystävyys muuttuis kiusalliseks. Oon roikkunu tässä tilanteessa niin kauan. Päivä päivältä tuntuu pahemmalta kuunnella, jos se kertoo mulle jostain toisesta naisesta tms. Mä sain järkyttävän itkukohtauksen pelkästään siitä, kun se sanoi mulle tavatessaan yhden mun naispuolisen kaverin että oho onpas nätti tyttö.
Miten näissä tilanteissa kuuluu toimia? Hyvälle ystävälle on kovin vaikee viestittää mitään tunteita ilman että ottaa vaan härkää sarvista ja puhuu suoraan.. Mut mä en tiedä pystynkö siihen, tai olisko se edes järkevää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.