ehdottaisitteko koirarotua meille 1,5-v. sekarotuisen uroksen kaveriksi?
Asumme rivitalossa ja löytyy oma pieni piha, sekä hyvät lenkkimaastot. Koira tulisi perheenjäseneksi, monenlaiseen menoon ja lenkkeilemään.
Reissaamme maalle autolla joka viikonloppu koiran kanssa, ja muuten ulkoilemme kolme-neljä kertaa päivässä. Pääosin ulkoilu koostuu tästä: päivällä 1-2 h lenkki (kesällä kaueeminkin kun jäädään ihailemaan luontoa) joka tapahtuu suureksi osin irrallaan juosten metsässä. Siihen lisäksi tulee vaihtelevasti uintireissu, koirapuistoilu, pienenmpi hihnalenkki tai koulutsta ulkona.
Olen johdonmukainen koiranomistaja ja kokemusta on koirista. Toivon koiraa joka sopisi rivtaloon eli ei turha räksyttäjä. N. keskikokoinen mutta isot ja pienet ehdotukset myös otetaan vastaan. Turkki ei nypittävä. Haluaisin perheenjäseneksi ja sisäkoiraksi mukavan seuralaisen, jonka kanssa kiva reissatakkin ja metsillä jaksaisi mennä muttei ihan mahdottomia vaatisi. Ja koirapuistoilu onnistuisi. Monta rotua kiinnostaa (melkein kaikki) mutta apua tarvitaan!
Kiitos jos tulee vastauksia :)
Asumme rivitalossa ja löytyy oma pieni piha, sekä hyvät lenkkimaastot. Koira tulisi perheenjäseneksi, monenlaiseen menoon ja lenkkeilemään.
Reissaamme maalle autolla joka viikonloppu koiran kanssa, ja muuten ulkoilemme kolme-neljä kertaa päivässä. Pääosin ulkoilu koostuu tästä: päivällä 1-2 h lenkki (kesällä kaueeminkin kun jäädään ihailemaan luontoa) joka tapahtuu suureksi osin irrallaan juosten metsässä. Siihen lisäksi tulee vaihtelevasti uintireissu, koirapuistoilu, pienenmpi hihnalenkki tai koulutsta ulkona.
Olen johdonmukainen koiranomistaja ja kokemusta on koirista. Toivon koiraa joka sopisi rivtaloon eli ei turha räksyttäjä. N. keskikokoinen mutta isot ja pienet ehdotukset myös otetaan vastaan. Turkki ei nypittävä. Haluaisin perheenjäseneksi ja sisäkoiraksi mukavan seuralaisen, jonka kanssa kiva reissatakkin ja metsillä jaksaisi mennä muttei ihan mahdottomia vaatisi. Ja koirapuistoilu onnistuisi. Monta rotua kiinnostaa (melkein kaikki) mutta apua tarvitaan!
Kiitos jos tulee vastauksia :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
selvitit ei ollut mitään järkevää syytä miksi ottaisit rotukoiran. Miksi et siis ottaisi toista sekarotuista? Pääset halvemmalla jos rahat on jo varattu, niin säästyyhän melkoinen määrä euroja vararahastoksi. Jos nykyisesi on dominoiva, on varmempaa ottaa narttu tai koettaa löytää mahdollisimman alistuvan sorttinen uros. Muuten tulee turhaa välienselvittelyä.
Ne sekarotuisetkin ovat "jotain rotua", mikä määrittää luonnetta ja terveyttä ym. Sekarotuisessa ei kuitenkaan koskaan voi todella tietää mitä saa, yhdistelmä voi olla todella sopimaton ja aiheuttaa koiralle ongelmia niin fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiin, tai muutenvaan vaikean yhdistelmän esim. epäluuloinen, aggressiivinen suojelija. Vaikka nykyinen sekarotuiseni on ihana ja juuri oikea minulle, en voi saada samanlaista koiraa vain ottamalla sekarotuisen. Siellä ne mahdollisuudet ovat rajattomat, että millainen koirasta tulee. Nykyinen koirani ottaa uusissa tilanteissa todella varautuneen asenteen ja aloittaa helposti murinan kaikelle pienellekkin,ja on todella varuillaa. Onneksi näissä tilanteissa omalla rauhallisuudella ja ohjauksella koira on helppo hallita. Kuitenkin tämä vaikeuttaa monia asioita, ja tahtoisin seuraavan koiran ottavan rennommin uudet tilanteet. Vaikka vähän arkailisi niin ei kuitenkaan oikein etsisi ympäristöstään niitä muka-uhkia. Voisin kyllä ottaa aikuisen sekarotuisen. Jolla luonne ym. on jo selvillä ja on kodinvaihtaja. Ja narttua etsimme, jotta kaikki sujuisi parhaiten. Uroksemme on leikattu ja narttu leikataan myös.
"Siellä ne mahdollisuudet ovat rajattomat, että millainen koirasta tulee"
että jos havittelet tosiaan "vain" keskikokoista, siis n.20-25kg painoista koiraa, niin enemmän se on kiinni omistajasta millainen siitä tulee kuin siitä mitä se on perinyt. Siis noin niinkuin pääsääntöisesti.
Sen verran kun maltat katsoa että koiralla on pystyt korvat, pitkä nokka ja pystyyn kippuralle selän päälle kaartuva häntä ja solakka ruumiinrakenne, niin todennäköisyys sille että saisit jotain syntyjään aivan luonnehäröä tai täyssairasta on aika pienet.
Ja kuten sanottu, se härö luonne on omistajasta hyvin paljolti kiinni.
Sillä tavalla.Millä saat koirasta pois ominaisuuden, jota on vuosia korostettu, esim. haukkuvasta metsästysrotuisesta.Kerroppa tässä muita "viisaampana"!!!
Kyllä rotukoirasta "helpommin" ominaisuudet ovat selvillä kuin sekarotuisessa.LUONTEEN ominaisuudet sitten ovat eri asia.Vietti ja luonne ovat kaksi eri asiaa.Esim.paimenkoirilla, joita on muuten montaa eri kokoa, ei yleensä ole metsästysviettiä, tai ainakin se on hurjan paljon pienempi kuin metsästykseen tarkoitetuilla roduilla.
tekeekö se haukku haavan vai se että koira puree paimentaessaan vaikka lentokyvytöntä räksänpoikaa. Tätäkin nimittäin näkee. Seura- ja paimenkoiria luullaan erheellisesti voitavan pitää vapaana koska ne eivät lähde kauas omistajastaan.
Tällaista harhaluuloa ei metsästyskoiran omistajalla ole, ja jos onkin niin se korjaantuu yleensä koiran ensimmäisen puntismetsästysreissun jälkeen. Jos vielä sattuu olemaan metsästäjä, niin osaa varmasti kouluttaa koiransa niin ettei lähde turhan riistan perään pelkän vietin varassa. Lisäksi metsästäjät tuntevat lait paremmin ja noudattavat niitä koska harrastuksen jatkuminen on vaarassa ylilyöntien vuoksi.
Nuo tuntomerkit joista ilmeisesti huudahdit tuon pyhän sylvisi, ovat kuitenkin varmimmat tuntomerkit pitkäikäiseen ja terveeseen koiraan. Pystyt korvat takaavat hyvän kuulon ja estävät korvatulehdukset, pitkä nokka takaa hengityksen kulkemisen ja kippurahäntä selän päällä tietää tervettä tai ainakin terveehköä hermorakennetta. Jos keskikokoisen 40-50 senttisen koiran aikuispainon pystyy pitämään tuossa 20-25 kilon paikkeilla on koira terve ja saa todennäköisesti riittävästi liikuntaa ja riittävästi ravintoa.
Lisäpointtina vielä että omistajakin pysyy paremmin kunnossa sillä koira ei toki helposti alistu liian vähään liikuntaan. Liikunta on kaiken a ja o koiran hyvinvoinnissa ja sitä laiminlyödään kyllä liian usein.
No just. Pitkä nokka, kippurahäntä, pystyt korvat kertovat minulle koirasta jossa suomenpystykorvaa. Eli räksyttävä metsästyskoira. Se että kora on keskikokoinen, ei tee geenitekijöistä sen vähäisempiä kuin mitä ne ovat suurilla tai pienillä koirilla. Kaikilla koirilla on suuri merkitys omistajan hoidolla ja koulutuksella, mutta myös geneettiset tekijät ovat iso osa koiran tulevaa elämää. Jos ostaa pentukoiran, sillä ei ole noita ominaisuuksia joita sinun mukaasi pitäisi katsoa koirassa. Nuo ominaisuudet näkyvät koirassa sen kasvaessa. Ja rotuvalintaa ei pidä ikinä tehdä ulkonäön, vaan terveys&luonneminaisuuksien mukaan. Myöskin pentueesta tulee valita oma pentu ei ulkonäön, vaan luonteen perusteella. Aloittaja tuskin tahtoo välttää häröä luonnetta rotuvalinnallaan, vaan haluaa vain löytää OMINAISUUKSILTAAN ITSELLEEN SOPIVAN KOIRAN. Rivitalossa mainitsemasi ihannekoira (jossa luultavasti haukkutaipuvaista metsästyskoiraa) ei ole välttämättä helpoin mahdollinen vaihtoehto. Tosin se saisi paljon tarvitsemaansa vapaana ulkoilua luonnossa ja metsästyskoirat tulevat yleensä hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Suosittelen itse esim. Lagotto romagnoloa jos et kaihda turkkia, tai sitten esim. valkoinen paimenkoira, jolloin oikean pentueen löytyminen voi tosin olla vaikeaa koska niillä on huonoa hermorakennetta ym. Kerro aloittaja jotain rotuja joita olet harkinnut?
Ja mitä tarkoittaa" havittelet 'vain' keskikoista koiraa"
aloittajalle sekarotuista maalaispystykorvaa(joka toki usein on suomenpystykorvan näköinen ja kokoinen seka joskus onkin vain rekisteröimätön sellainen), mutta siita on varivaihtoehtoja muitakin, ellei sovi soffan variin. Haukkuu mita haukkuu, ellei kouluta mutta ainakin se on perusterve ja mukava sesse, lapsillekin turvallinen. Ja kaikilla ei ole hinkua metsalle, eika kaikista ole metsastykseen. Mutta pitkaikaisia ja terveita ovat, joten ilo on pitka, eika turhia elainlaakarikaynteja juuri tule.
Mutta ihmettelen miksi sinä suosittelisit valkoista paimenkoiraa, joka sanojesi mukaankin on pääosin hermoheikko rotu?
Miten pentua valitessa tietää onko koirasta metsästykseen tai ei?
mikset ota labrista
ihana rotu
Me annoimme kodin vuoden ikäiselle sekarotuiselle, jonka emä on labradorinnoutaja, isä karhukoira. Sekarotuisesta karhukoirasta meillä on aikaisempaa kokemusta, labbiksesta ei ole.
Tämän koiran myötä aloin ottamaan selvää labbiksesta kirjoitteluun. Moni koirassamme ilmenevä piirre sai vastauksen. Labbis on KAMALA touhottamaan, siinä on virtaa ja on vaativa koira. Omistajalla täytyy olla aikaa ja kiinnostusta koiriin, ulkoiluun ja koiran kouluttamiseen. Kouluttamatta koiraasi et pärjää sen kanssa, jos on labbis. Hyviä ominaisuuksia siinä on myös; ystävällinen, älykäs, haluaa oppia jne.
Aikaisempien sekarotuistemme kanssa pärjösimme ilman ongelmia, vaikka niitä ei koulutettu. (Toki loimme hyvän ja toimivan vuorovaikutusyhteyden. Rakkaus on hyvä koulutusmenetelmä.) Tämän sekarotuisen kanssa olemme jonkin verran helisemässä sen labbis -energisyyden takia. Hyvin vaativa koira. Pärjäät hyvin, jos se saa juosta itsensä väsyksiin kahdesti päivässä (VAPAANA metsässä). Oppimishalu ja -kyky ovat ihailtavan hyviä!
No tuohon sopii niin moni rotu vaikka sileäkarvainen kettuterrieri..pystyy opettamaan vapaanaoloon tykkää touhuta sopii perhekoiraksi ja on sosiaalinen kun sosiaalistaa.
Omieni kanssa käyn metsälenkeillä kameran kera ja koirat vapaana ja käyn myös koirapuistoissa ja tokoilen sekä harrastan hakua..sopivan kokoinen niin veneeseen kuin moneen menoon. Tosin omaan karkkareita kun tykkään trimmistä ja huusholli karvaton..mutta hauska toimelias rotu.
Eikä räksytä.
Niimpä ja pitää sen vanhemman tyypin monirotuisen takulla komennossa.
Rivari naapurit tykkää..
Mites ois mitteli? Itselläni on 2 ja puoli vuotias mittelspitznarttu. Aivan ihana neiti. Kilpaillaan agilityssä mini3-luokassa, yksi hyppyserti on taskussa, lisää toivotaan saavamme. Tokoa harrastetaan kotosalla, kisanomaiset liikkeet on hallussa, mutta itselläni ei aika ja motivaatio riitä ryhmässä treenaamiseen. Lisäksi ollaan treenattu jälkeä, vaikkei pk-oikeuksia olekaan, sekä esine-etsintää, hiukan hakua ja kokeiltu vepeä ja flyballia.
Taika ei turhia räksytä, mutta se on toki myös koulutuskysymys. Luonne on mitä parhain: aina valmis toimintaan, ei väsy ennen minua ja virtaa piisaa, mutta osaa rauhoittua eikä hypi seinille vaikka oltaisiin jonkin aikaa tekemättä mitään. Taika on oppinut kaikki uudet asiat aivan hurjan nopeasti, eikä ongelmia ole ollut.
Ei arkaile yhtään vieraita paikkoja, alustoja, ääniä ym. Ja joka paikassa ollaan kuin kotonaan :)
Itse olen ehkä maailman laiskin hoitamaan koiran turkkia ja meidän cavalierin korvien kampaus kerran viikossa on ylivoimaista... :D En siis todellakaan jaksa nähdä vaivaa turkin eteen ja mitteli on mun pelastukseni. En joudu pesemään sitä (okei, joudun jos sen turkki haisee lehmänpaskalta tai joltain muulta ihanalta, jos se on käynyt paalittelemassa), turkki hylkii likaa. Harjaan Taikan silloin kun muistan, karvanlähdön aikaan tulee harjattua hiukan useammin, muuten en pahemmin koiraa harjaile. Meillä ei ainakaan ole turkki takkuuntunut, korvien taa on tullut "rasta" pesun jälkeen, mutta se on lähtenyt helposti pois ihan jo nyppimälläkin.
Meidän mittelineidistä löytyy lisää kotisivuiltamme http://taikuuksia.webs.com . Saa toki kysellä lisää, jos rotu kiinnostaa, parhaani mukaan yritän vastailla :) Ja sopii laittaa sähköpostia ja soitellakin, jos haluaa, yhteystiedot löytyy myös kotisivuilta.
Whippet. Whippet on kiltti ja mukautuvainen rotu. Se kiintyy omistajaansa erittäin syvästi. Whippet on yksi hiljaisimmista koiraroduista, se ei häiritse naapureita. Turkki on erittäin helppohoitoinen. Se pyyhitään säämiskällä silloin tällöin. Kylmällä säällä ulkoillessa vipukka tarvitsee takin päälle.
Whippet on hajuton, se ei haise koiralta. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Yleisimmät värit ovat fawn, musta ja eri sävyiset brindlet. Whippet on poikkeuksellisen terve rotu. Sillä ei ole perinnöllisiä sairauksia. Lisää tietoa rodusta löytyy osoitteesta www.whippetharrastajat.fi
Suosittelen, että tutustuisit kotia etsiviin koiriin esimerkiksi paikallisissa Eläinsuojeluyhdistyksissä. Sen jälkeen voit joko adoptoida kotia etsivän koiran, tai päätyä ottamaan pennun.
www.kodittomat.fi
Googlaa myös:
- Onnentassu
-www.phesy.fi
-www.pesu.org
-www.hesy.fi
-www.kodinvaihtajat.fi (vai oliko com-päätteinen osoite, en muista kumpi)
JNE
HUOM.
Lisäksi tori.fi (mm) löytyy 'niitä koiranottajia', jotka etsivät koiralleen uutta kotia. Joukossa on varmasti hyvin erilaisia ja erilaisia tarpeita omaavia koiria. Itse olen antanut kodin kahdelle kotia etsivälle koiralle. Sain maailman ihanimmat koirat. Ongelmia oli alkuun, mutta opin itse valtavasti opetellessani voittamaan ko ongelmat.
Kannattaa katsoa sunnuntaisin Nelosella tuleva ohjelma Koiralle koti. Lähetys noin klo 12.20. Ohjelmassa on ihania, eettisiä ihmisiä ja ihania koiria.