Turvatonta menoa

Olen eronnut muutama vuosi sitten.Minulla on kaksi lasta poika 4v ja tyttö7v. Muutama viikko sitten minulle selvisi
että lapseni on koulukiusattu.
Nyt asiaan on puututtu laajalla rintamalla,niin koulun kuin vanhempienkin puolelta.
Nyt sitten ilmennyt että lasteni kotipihalla,jonka ympärillä asuu paljon lapsiperheitä,on ilmennyt erittäin vakavia ongelmia.
Pihalla tapahtuu laajamittaista syrjintää ja uhkailua sekä kiusaamista koko laajuudessaan.
Olen nyt ollut seuraamassa pihalla tilannetta,paikalta puuttuu vanhemmat.Olen itse ollut omien vaikeuksieni kautta hieman huonossa pelikunnossa ,mutta nyt on toisin.Olen tosiaan luullut että pihalla lekitään suloisesti ja kiltisti.
Tyttäreni ei uskalla mennä enää yksin ulos ja pokani ihailee erästä pientä terroristiä joka käännyttää muita lapsia omiin tarpeisiinsa. tämä kyseinen poika ehkä kokee oman olonsa yksinäiseksi ja turvattomaksi ja oireilee tällä tavoin.
Mutta nyt asiaan tehdään ja saadaan aikaan muutos,paikalla on jatkuvasti joku turvallinen hahmo läsnä,luomassa turvallisuuden tunnetta,jollei muita ole niin olen itse vaikka joka ikinen päivä paikalla. Hänen on oltava koko ajan hereillä ja uskallettava puuttua jo pienempiinkiin epäkohtiin,tietenkin maalaisjärkreä käyttäen. Emme voi vaatia lapsiltamme ,sitä että he osavat toimia niin että kaikilla on hyvä ja turvallinen olo.Meidän vanhempien on omalla esimerkillämme ja läsnä olollamme opettaa se lapsillemme.Mutta olkaa läsnä lastenne elämässä laaja alaisesti,hehän ovat myös meidän tulevaisuutemme.