Oli ostettava uusi karvalakki kun vaihtokarvalakit ovat niin huonoja. Näin tuumi mies talvella karvalakkinsa alla.
Kun vaihtokeskusteluja ei ole, avasin minäkin yhden. Enhän minäkään keskustella osaa, mutta tällaista kirjoitusharjoittelua teen paremman puutteessa.
Sitä on mentävä ihmisen yli siitä kohdasta, jossa aita on matalin, mieluummin aidattomasta kohdasta.
Vauhtiakaan ei kannata paljon ottaa, jää itse suoritus tekemättä, voimien puutteessa.
Ajatelkaas nyt vaikka korkeushyppääjää, joka ottaa maratonvauhdin ja lysähtää rähmälleen telineiden eteen. Ei siis liikaa harjoittelua vaan suoraan asiaan. Ai mihin asiaan? No, tällaiseen keskustelun avaukseen. Etteks te edes huomanneet?
Taidan minäkin lopettaa, niin harjoittelut kuin kirjoittelut. Tehkää itse paremmin kun kerran mielestänne osaatte. Onks muste lopussa vai ajatuksen juoksu?
Kun vaihtokeskusteluja ei ole, avasin minäkin yhden. Enhän minäkään keskustella osaa, mutta tällaista kirjoitusharjoittelua teen paremman puutteessa.
Sitä on mentävä ihmisen yli siitä kohdasta, jossa aita on matalin, mieluummin aidattomasta kohdasta.
Vauhtiakaan ei kannata paljon ottaa, jää itse suoritus tekemättä, voimien puutteessa.
Ajatelkaas nyt vaikka korkeushyppääjää, joka ottaa maratonvauhdin ja lysähtää rähmälleen telineiden eteen. Ei siis liikaa harjoittelua vaan suoraan asiaan. Ai mihin asiaan? No, tällaiseen keskustelun avaukseen. Etteks te edes huomanneet?
Taidan minäkin lopettaa, niin harjoittelut kuin kirjoittelut. Tehkää itse paremmin kun kerran mielestänne osaatte. Onks muste lopussa vai ajatuksen juoksu?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minen aio lopettaa, jos minä en lopu.
Nämä palstakeskustelut ovat parantaneet ainakin minun olevuuttani.
Kun on saanut aikaiseksi avattua palstan, on moni kiristys ja kuristus ollut entistä päivää.
Minä tykkään ponkaista parhammilleni, niin toivon muidenkin tekevän.
Mitäpä sitä muille tekemään saavutuspaineita.
Limboilen, jos en muuta osaa, johan siinäkin on osaamista.
En mene ihmisen yli, aidan ali menen, jos pääsen.
Muste ei lopu, kun on mustekaloja, ajatusten virta soljuu toivottavasti loppuun saakka.
Minäkään en ole ajatellut lopettaa, olen jopa suunnitellut avaavani jonkun keskusteluketjun. Aiheita on paljon, mutta jotenkin pelkään lyttäämistä, eli sen kaltaista, mitä sanottiin erään ketjun avaajalle: "Tuo aihehan on ollut esillä monta kertaa".
Siinä sitten vasta möläys! Ei kuitenkaan kenenkään samalla nimimerkillään kirjoittavan, vaan jonkun puskassa kännisenä, nokka tohveessa makaavan
pölkkypään julkilausuma.
Tämän ketjun avaus antaaa tilaa ja mahdollisuuden jutella mistä vaan, vaikkaa avauksen vaikeudesta, joten en aio lopettaa, vaan niinkuin sanoinkin, aloittaa jonakin päivänä SELLAISEN KESKUSTELUN, että sitä ei voi jättää huomiotta! Ei nyt kuitenkaan hätäillen, sillä hyvin suunniteltu on puoliksi jo tehty.
Minähän vähän liioittelin, tapani mukaan, kun maratonjuosua esitin korkeushypyn vauhtina. Minkäs minä ruuneperiydelleni voin!
Tulkaa muutkin mukaan omine itseinenne ja antakaa persoonallista sävyä johon ihminen vain itsenään pystyy.
Voisimme kilpailla sillä, miten ja ketä on pahiten mollattu
Miuta naurattaa, hyvällä, että osaat olla harkitseva neitsyt, jolta ei öljy lampustaan lopu.
Katselin kuvaasi ihaillen, et ollenkaan vaikuta matamilta.
Vaikka mitäpä pahaa on matamimmyksessä?
Olkoon aihe kuin aihe käsitelty vaikka tuhat kertaa. Aina on aiheeseen uutta!
Silti, en tykkää, että täällä vain tutut saavat pisteitä. :))
Naurattaa sanani, mitäpä siinä.
Minusta kun ihminen on ihminen, tuttu tai vieras.
Minun miehelleppä kävi hyvin sen karvalakin suhteen
Hän tuli kotio ja sanoi että minkätakia karvalakki on jotenkin erilainen . oli saman värinen ja samastn rotuisesta elukannahasta .. mutta kun katsoi niin sehän oli paljon arvokkaampi kun se hänen omansa
Se oli Krimiä --joka on arvoturkista .
Kun kyselin missä hän olisi sen voinut saada vaihdettua - niin selvis että je oli varmaankin tapahtunut Hällä nimisessä Tampereellaolevassa taiteilioiden suosimassa ravintolassa . Sen soittoporukan jossa hänkin soitti Klarinettia oli tapana joskus poiketa siellä , reenien jälkeen .
Siittä on jo ainaki 40vuotta aikaa
Ja kyllä hän koitti saada sitä kaupattua porukan jäsenille --mutta kun ei kelvannut niin se jäi hänelle .
Yleensä niissä on Portsarit ,jotka antaa "kanista " vaatteet.
Tosi asia, muistuu mieleen 60 luvun lopulla olin siellä hällä ja asunnossa lähellä, hän tuli yhden aikaan ja alkoi piirtää käytävässä, heräsin ja kysyin kuinka nyt---hällään meni mutta huommenna---tätä oli jatkunut yli vuoden....
Ihmisparalla on sama pää kesät talvet, ei edes karva vaihdu kuten oravalla ympäristön värien mukaan. Vaihtopäitä saa kyllä ostaa sähköhammasharjaan, tiskiharjaan ja jopa Barbie-nukeille. Kesätukkaan on mukava vaihtaa, kun talvimyssyt laitetaan naftaliiniin, karvalakit eivät tunnu olevan enää muotia eikä kettutyttöjen vuoksi kaikki uskalla edes niitä pitää. Onkohan ravintoloissakaan enää karvahattupuolta ?
Maiseman vaihtaminen tekee terää silloin tällöin. Nyt näyttää taas kotimaan vehmaus ihanalta, liikenne virtaa tosi rauhallisesti kieli kuulostaa korvaan pehmeän soljuvalta, miltei uneliaalta. Meitä on täällä Suomessa tosi vähän jakamassa kaikkea, mutta miksi varjelemme niin tiukasti reviirejämme ja vaadimme ison tilan ympärillemme.
Ruuneperin kanssa olen siinä samaa mieltä, että aina tämä kirjoitusharjoittelusta käy , jos ei jonkun mielestä täytä keskustelun tuntomerkkejä.
Ajatelkaa miten upeaa : ei lopu muste eikä paperi ja napin painalluksella saa kirjoituksensa koko Suomen luettavaksi, jopa ulkomaille ...ja tänne jäävät arkistoon ikiajoiksi.
Siis ajatusten vaihto jatkukoon, voi käydä niin onnellisesti, että saa vaihtokaupassa omaansa paremman tilalle .
Eikös sitä vaihdossa pyritä aina parempi saamaan tialle. Mutta malttaakos sitä omista mielipiteistään luopua, vaikka olis parempia mielipiteitä tarjolla ?
Kynäilyn harjoittaminen on aivojumppaa. Lyhyestä virsi kaunis.
Tekstiviestit opettavat kansalaiset miettimään, miten asiansa lyhyesti esittäisi.
Keskustelupalstalle kirjoittajankin pitää harkita samaa, ja niin, että lukija ymmärtää. Väärinymmärrys ei suinkaan ole harvinaista näilläkään palstoilla.
Mutta harjoitteluahan elämä on. Kun sitten on kaiken oppinut, niin voikin mennä ojan yli, minä ainakin mieluimmin siitä aidattomasta kohdasta, ettei ole liian työläs lähtö.
Kun on palstalla kauan ollut ja lähes kaiken mahdollisen kokenut, voisi jo vaikka lopettaakin. Kauhistus kyllä hiipii mieleen jo ajatuksestakin.
Tähän on tottunut ja kun jotain sanottavaa tulee mieleen, ei sormiaan eikä ajatuksiaankaan saa hillittyä.
Kulkekaa Makriinan ohjeiden mukaan tätä helppoa lähtökikkaa käyttäen.
Aioin lätkiä lättyyn jos näen sitä miestä joka otti minun karvapäähineen ja kintaat. Ja näinkin naapurilähiössä heinäkuussa sen luuserin, mutta en lätkinyt lättyyn, olinhan jo lauhtunut.
Minun päähäni nousi karvalakista tämmöinen muistikuva 37 vuoden takaa. Meillä oli marsu jolle oli tullut karvalakkifobia. Jos sen lähettyville pantiin isin piisamikarvalakki, säntäsi se hengen hädässä pakoon vinkuen.
Minä päättelin että se fobia oli tullut sille, kun se oli kerran joutunut kissan kynsiin. Naapurin kissa oli napannut sen verrannalta ja juoksi marsu suussaan karkuun. Onneksi lapset pelastivat vapisevan marsun surman suusta.
Eiks' nii Ruuneperi että aloituksen aiheessa pysyin.
Juu, juu. Olenkos valittanu?
Yritän olla tottelevainen ;-))))
" Pysykää aiheessa!
Ruuneperi 28.4.2013 11:11
Tapa kirjoittaa ihan "puuta heinää" on ihmeellistä. Pysyttään siis aiheessa."
Minä olen sitä mieltä, että turhaan valittavat karvalakin tuhoa. Kun on terävä pää, niin menee lakki vuodessa, se on vanha totuus, jota ei käy muuttaminen.
Meillä oli marsu, joka asui villamyssyssä. Olisi varmaan karvalakkikin kelvannut, mutta ei meillä ollut sopivaa.
Mulla oli kettuterrieri (ja sekin eli Vanhaks) niin mitäs pitikääs sanomani , Se Popi himoitsi minun Supi karvaista lakkiani . Ja kuinka ollakkan se onnistu sen saamaan vaikka suolelin sitä huolella --- olikin hyvin tapettu senjälkeen -- Oli saanut rauhassa retuuttaa sitä.
Pelkäsin että oli saanut palasia sisäänsäkkin --mutta mitä vielä -- ei ollut enään minulla hienoo Supilakkia
Kyllä näitä karvalakki juttuja piisais -- Olis uks susikin vielä mutta jätän sen varastoon-
Aikoinaan minä annoin kissanpennullemme pesävärkiksi kettupuuhkan, tai mikä lie kettukaulahuivi se olikin.
Kun se oli kasvanut aikuiseksi, kovalla pakkasella tein sille miehen vanhoista nahkasormikkaista saapikkaat.
Ei siitä mitään tullut, kun kaikki neljä tassua pakkasivat nousemaan yhtä aikaa.
Välillä käveli etujaloillaan.
Koiranpentumme aikoinaan pelkäsi susilakkiani.