Ja milloin voin katsoa sua silmiin ja sanoa itselleni: hei, ei tunnu missään..Vielä kuitenkin kaipaan niitä kahdenkeskisiä sessioitamme, tunsin olevani elossa ja haluttu, ihana tunne. Jos en sua näkisi, olisin ehkä jo unohtanut kaiken, eiku, en unohtanut, mutta suhtautuisin toisin tavoin. Eikä tämä ikävä ole sitä surkeaaikävää, pientä kaiherrusta lähinnä.
perketi, milloin tää ikävöinti loppuu?
lähellä, mut kaukana
4187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi näin ikävästi kävi ? Miksi et tunne enää olevasi haluttu ?
sessioita? :)
en mä rupee ruotimaan sen tarkemmin, ne on kuitenkin sen verran mukavia muistoja, ei niitä eletty jaettaviksi.
Mukavia muistoja kannat tästä lähtien mukanasi. Älä kadota niitä. Älä vihaa turhaan. Näitä muistoja tulee jatkossakin, jonkun toisen kanssa. Aivan varmasti !