Säätiedossa luvattiin hellettä. Puunlehdet huojuvat tuulessa ja auringossa kauniin vihreinä. Normaalit terveet ihmiset ovat innosta suunniltaan.
Minä istun sängyllä. Fyysisesti sairaana ja mielisairaana. Bentsojen voimalla. Yksin. Minua ei huvita mikään. Minua pelottaa ja masentaa kaikki. Kun mikään ei enää ole kuten ennen eikä voi luottaa millainen olo on seuraavana päivänä. Mitään ei voi suunnitella, mistään ei uskalla haaveilla paitsi..
Jos nyt olisi mahdollisuus tehdä itsari mahdollisimman siistillä ja tuskattomalla tavalla olisin aivan valmis lähtemään.
Onko kellään samanlaista tunnetta?
Minä istun sängyllä. Fyysisesti sairaana ja mielisairaana. Bentsojen voimalla. Yksin. Minua ei huvita mikään. Minua pelottaa ja masentaa kaikki. Kun mikään ei enää ole kuten ennen eikä voi luottaa millainen olo on seuraavana päivänä. Mitään ei voi suunnitella, mistään ei uskalla haaveilla paitsi..
Jos nyt olisi mahdollisuus tehdä itsari mahdollisimman siistillä ja tuskattomalla tavalla olisin aivan valmis lähtemään.
Onko kellään samanlaista tunnetta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muistan alukesän noin parikymmentä vuotta sitten. oli juuri täallainen kaunis aurinkoinen sää linnunlauluineen ja auringonpaisteineen. Olin menettänyt totaalisesti kaiken. Ilman uskoa Jumalaan ja vakaumuksesta siihen, että elämä ei ole sittenkään vain pelkkä kupla ja sattuma täällä, en olisi jaksanut. minulla olisi ollut mahdollista tappaa itseni monella keinoin, mutta tiedostin että kuolemaan oman käden kautta ei ole mikään ratkaisu.
On hyvä, että voit näin tuon sinulle nyt niin konkreettisen ja ajankohtaisen tunteen kirjoittamalla kertoa ja viestisi lukee monta ihmistä. Ainakin ajatuksen myötätunnon ja rukouksen voimalla voimme sinua tukea. Yritä jatkaa tämä heki ja päivä vaikka ei näytä olevan pienintäkään toivon pilkahdusta. Kuitenkin sinäkin olet yksi mesitä, ihminen ihmisten joukossa.
Minä olen kanssasi, et ole yksin! Älä tee itsellesi mitään pahaa. Olet ainutlaatuinen ja tärkeä, maailmassa ei ole ketään kaltaistasi! Oletko hakenut apua? Onko bentsot omiasi? Muakin masentaa kun ulkona luonto kukoistaa ja ihmiset nauraa. Tämä kesä menee multa ihan ohi, masennuksen ja työuupumuksen sumussa. Mutta tulee uusia keväitä ja kesiä. Ne on sitten omistettu meille jotka emme nyt saaneet niistä nauttia.
Tunnen samaa surua, tuskaa ja vihaa kuin aloittajakin. Masentaa tämä kaunis vuodenaika kun tietää että normaalit ihmiset on innoissaan ja nauttii kesästä täysillä. Itse vain istun suurimman osan ajasta sisällä ahdistuneena ja masennun vuosi vuodelta entistä enemmän. En voi asialle mitään kun sosiaalinen pelko on ottanut minusta vallan.
Edellispäivänä olisin tehnyt empimättä mutta nyt mulla on missio.
Joo no bentsoja täälläkin, muttei määräänsä enempää.
Mun missio on mun haave, tavalla tai toisella ja mitä tahansa
se vaatii! Olen muniani myöden tahto ihminen ja jos se ei tapahdu
täällä, se taphatuu muualla.
Täällä myös yksi melkoisen yksinäinen. Yritin jo kaverille tästä pahasta olosta kertoa, mutta hän käänsi minulle vain selkänsä. Taas huomasi kuinka ihmisiä kiinnostaa vain se oma hyvinvointi, jos joku meinaa pahalla olollaan rikkoa jonkun tyllimaailman, niin käännetään oitis selkä. Onko luotettavia ihmisiä oikeasti enää olemassa??
Olen puolestanne liikutettu ja koskettaa, että teillä on paha olla ja syylisyys auringon paisteestakin. Ette ole siitä huolimatta hunompia ihmisiä vaikka sielunne on rikki. Saattaa joku kääntää selkänsä liikutuksestakin tai ehkä hänelläkin on toisaan sama fiilis.