Haluaisin selvyyden miksi koirani rähjää hihnassa vastaantuleville koirille. Se on tavannut paljon toisia koiria pentuna mutta on mahdollista että se on myös saanut muutaman trauman joistakin koirista jotka ovat sille rähähtäneet mutta mitään kimppuunkäymisiä ei ole tapahtunut.
Käytökseltään koira on sellainen että kun vieras koira tulee vastaan se menee valmiustilaan ja kyttää vastaantulijaa. Yritän saada sen huomion herkuilla pois mutta siinä vaiheessa kun koirakko on ihan kohdalla herkut ei enää kelpaa vaan se vetää koiraa kohti ja haukkuu vimmatusti ja pomppii. Olen yrittänyt mennä myös löysällä hihnalla ohi, katsoen vaan eteenpäin ja kuvitellen ettei hihnaa olisikaan- sama käytös toistuu. Koira ikään kuin räjähtää siitä kun vieras koira on juuri kohdalla.
Vaikuttaa vihaiselta käytökseltä mutta tässä on pieni ristiriita. Nimittäin koira tykkää älyttömästi itseään pienemmistä koirista. Silti se rähjää niille samanlailla kuin isoille mutta jos se pääsee koiran luo, se lopettaa rähjäämisen, heiluttaa häntää ja menee leikkiin kutsumisasentoon. Eikö tämä ole ristiriitaista? Olen miettinyt ehkä koira rähjääkin turhautumistaan kun haluaisi niin kovasti koiran luo mutta ei pääse. Vai varmistaako se arkuuttaan vastaantulevan mielentilan rähjäämällä "varmuudeksi".
Koira on kyllä epävarma. Isoja koiria se pelkää ihan hulluna. Haukkuu eikä uskalla kunnolla mennä edes haistelemaan. Ei silti hyökkää vaan haukkuu karkoittaakseen. Isojen koirien ohitus on mielettömän hankalaa. Pitäisikö siis kiertää suosiolla isot koirat kaukaa. Joskus se haukkuu kun vain näkee vilauksenkin isosta koirasta.
Käytökseltään koira on sellainen että kun vieras koira tulee vastaan se menee valmiustilaan ja kyttää vastaantulijaa. Yritän saada sen huomion herkuilla pois mutta siinä vaiheessa kun koirakko on ihan kohdalla herkut ei enää kelpaa vaan se vetää koiraa kohti ja haukkuu vimmatusti ja pomppii. Olen yrittänyt mennä myös löysällä hihnalla ohi, katsoen vaan eteenpäin ja kuvitellen ettei hihnaa olisikaan- sama käytös toistuu. Koira ikään kuin räjähtää siitä kun vieras koira on juuri kohdalla.
Vaikuttaa vihaiselta käytökseltä mutta tässä on pieni ristiriita. Nimittäin koira tykkää älyttömästi itseään pienemmistä koirista. Silti se rähjää niille samanlailla kuin isoille mutta jos se pääsee koiran luo, se lopettaa rähjäämisen, heiluttaa häntää ja menee leikkiin kutsumisasentoon. Eikö tämä ole ristiriitaista? Olen miettinyt ehkä koira rähjääkin turhautumistaan kun haluaisi niin kovasti koiran luo mutta ei pääse. Vai varmistaako se arkuuttaan vastaantulevan mielentilan rähjäämällä "varmuudeksi".
Koira on kyllä epävarma. Isoja koiria se pelkää ihan hulluna. Haukkuu eikä uskalla kunnolla mennä edes haistelemaan. Ei silti hyökkää vaan haukkuu karkoittaakseen. Isojen koirien ohitus on mielettömän hankalaa. Pitäisikö siis kiertää suosiolla isot koirat kaukaa. Joskus se haukkuu kun vain näkee vilauksenkin isosta koirasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minkä ikäinen koira on, ja milloin käytös alkoi?
Ohittamiset ovat monilla koirilla oikein malliesimerkki ehdollistuneesta käytöksestä koulutuksen ulkopuolella. Jos koira kokee tarvetta rähistä osalle vastaantulijoista, niin se yleistyy erittäin helposti myös muihin ohituksiin. Ohitustilanteissa sekä koira että omistaja yleensä käyvät tietyt käytösrutiinit läpi, ja lopulta riippumatta ohitettavan koiran uhkaavuudesta ne riittävät laukaisemaan rähinän.
Joillain koirilla näiden "rutiinien" lopettaminen ja muuttaminen voi auttaa. Sanot että olet yrittänyt mennä löysällä hihnalla suoraan eteenpäin ja se ei ole auttanut, mutta huomaa, että et välttämättä itse nää kaikkea mitä rutiininomaisesti teet kun toinen koira tulee vastaan. Se lähtee jo siitä, miten reagoit (usein tiedostamattasi – ihminenkin ehdollistuu) kun itse huomaat toisen koiran.
Toisaalta aina ohitusrutiinin muuttaminen ei auta: voi olla, että oman käyttäytymisesi sijaan tai ohella pelkkä toisen koiran näkeminen etäällä on se ärsyke joka laukaisee kyttäämisen ja rähinän.
Joka tapauksessa joudut erikseen paneutumaan myös siihen ongelmaan, että koira kokee osan muista koirista uhkana – ja reagoi siihen.
Herkuilla houkuttelu tuskin toimiikaan. Olet todennäköisesti myös yrittänyt ohittaa muita koiria liian läheltä: joudut aloittamaan etäisyydeltä, jolla koira ei reagoi tai reagoi hallittavissa määrin. Jos vain houkuttelet koiraa ruualla tai tuuppaat nameja sen suuhun ilman tarkempaa suunnitelmaa, niin mitään edistystä ei tule tapahtumaan.
Selvitä eri vaihtoehtoja herkkujen tehokkaaseen käyttämiseen, ja päätä lähestymistapasi. Lähdetkö ensisijaisesti muuttamaan koiran tunnereaktiota muita koiria kohtaan (klassinen ehdollistaminen), vai opettamaan vaihtoehtoisen käytöksen ohitustilanteisiin (operantti lähestymistapa)? Vai molempia? Näihin – ja muihin metodeihin – on ohjeita netti pullollaan.
kuin kyseessä olisi nuori uroskoira ensiomistajallaan. Anna vastaantulevalle vähän enemmän tilaa, kehota koiraa seuraamaan sinua sivummalle. Puhu koirallesi jotain, kerro kuka on tulossa, anna sille joku nimi, ja puhu rauhallisesti ohituksen ajan. Äläkä välitä elämöinnistä enempää. Räyhäkkyys kuuluu niiden elämään ja rauhoittuvat yleensä ajan kanssa. Pyri saamaan lenkeillä joitakin kamuiksi joita moikataan ja loppuja ei. Jos kyseessä on, kuten ennakoin, uroskoira, niin kysy aina sukupuolta ennenkuin päästät(jos päästät) tapaamaan. Ja vältä uroskontakteja, ne voi hihnassa äityä ärhentelemään vaikka alku menisikin hyvin. Toki sama pätee narttuihinkin, mutta ne sietävät vähän paremmin toisiaan. Ja oma jännittyneisyytesi vaikuttaa siihen alkaako siinä vaiheessa rähinä vai ei, eli ole rento ja ole katsovinasi muualle, vaikka sivusilmällä seuraatkin koirasi tekemisiä. Omistajien keskinäinen juttelu rauhoittaa yleensä koiriakin.
Oma koirani oli juniorina kanssa melko räyhäkkä pakkaus ja asiasta käytiin monen monet neuvottelut. Nyt jos voisin niin melkein suhtautuisin niiden kohelluksiin jo vähän joustavammin ja enemmän rennosti. Nyt kuuden yhteisen vuoden jälkeen ei enää neuvotteluihin ole tarvetta. Muutos alkoi kolmevuotispäivän aikoihin ja koko ajan käytös parantunut. Juniorit saa rätkyttää sille minkä huvittaa, tää kattoo vähän vinosti niitä ja jatkaa omia puuhiaan. Vain muutama ikätoveri on jäänyt nk ikiystäväksi, joiden kanssa pitäisi päästä vieläkin matsaamaan.
Minä en kovin psykologisesti asiaan suhtaudu. Kiellän hillumasta. ja annan vähän hihnasta persuksille jos sana ei tehoa. Usein myös pysähdyn juttelemaan vastaantulevan koirakon kanssa ( ja en anna koirani hihnassa toisia haistella, irtiollessa vasta ) yleensä koirani kyllästyy siihen että jään suustani kiinni, ja osoittaa eleillään että mennään jo eteenpäin, tämä on nähty. ja nykyään jo ei reagoi juuri mitenkään vastaantuleviin. Koirani kimppuun kävi benhardilainen, joten pelkoagtressiota oli odotettavissa. Vaan nyt sujuu jo hienosti. En juuri palkitse nameilla, mutta varalla niitä on , ja annan ja palkitsen kovin jos selvitään vaikeista paikosta nätisti. Nykyajan omistajat eivät oikein uskalla räväkästi puuttua koiransa käytökseen jos tarvetta on, namit ovat ainoa vaihtoehto. Itse en toimi niin. Vaan annan koiran totisesti ymmärtää että minun kieltoni yli ei ole menemistä. Koirani luottaa minuun kovin, rankaisen asiasta, ja kiitän oikeasta käytöksestä. Aika yksinkertaista, kunhan ymmärtää että koira on eläin jonka hyvinvointi on täysin omistajasta kiinni, ja toimii vastuullisesti ja niin että koiran on turvallinen ja hyvä olla omistajansa kanssa, ja kun laumajärjestys on kunnossa, asia on näin.
kuitenkin tuon rankaisemisen sijaan keskittyä estämään ja ehkäisemään nuo tilanteet joiden jälkeen on tiedossa kurin keppiä? Se olisi varmaan kuitenkin miellyttävämpää ainakin koirallesi, ehkä myös sinulle. Ellei sitten sisälläsi asukin pieni sadisti?
Ennaltaehkäisyhän on tietenkin ideaalia, ideaalimaailmassa, ideaali-ihmisten ja ideaalikoirien kanssa =)
Itse haen kuitenkin "varmuutta" nimenomaan haastamalla koiraa tekemäänkin niitä virheitä, jotta sille voisi opettaa... että ne ovat virheitä.
Jos koiraa ei hakkaa tai pahoinpitele, vaan muistuttaa sitä tarvittaessa reilusti/riittävästi, mitä ihmeen sadistista siinä on ?
Eli tekisin juuri päinvastoin kunhan perusasiat ja käskyt on ensin opetettu vaikka nameilla - hankkiutuisin vaikeampiin ja vaikeampiin tilanteisiin niiden välttelemisen sijasta ja tällöin aletaan puhua itse koulutuksesta.
Mutta tässähän on lähinnä kyse siitä, millaisen koiran ohjaaja itse haluaa.
Voisin ehdottaa, että kun toinen koira tulee vastaan, niin pysähdy omasi kanssa. Jos se tässä vaiheessa vielä kuuntelee käskyä 'istu', niin käske sitä. Mutta käske kerran tai pari tiuksati, ei 'istu, istu, istu, istu...' Jos se ei istu, niin sitä täytyy vielä harjoitella.
Kun kirasi istuu (tai ei) ja toinen koira lähestyy, siirry oman koirasi eteen. Todennäköisesti koirasi yrittää kuikuilla vastaantulijaa. Älä anna sen tehdä tätä, koirasi ei saa olla niinkuin sinua ei olisikaan.
Eli, jos koirasi istuu nyt, niin ota sen kuonosta kiinni yhdellä kädellä (siten, että peukalo on kuononpäällä ja loput sormet koiran leukaluun 'kolossa') ja toisella kädellä otat pannan läheltä siten, että pannan kiinitysosa on sinuun päin.
Sitten, nosta koirasi päätä sen verran, että se tapittaa sinua silmiin (jos koira alkaa pälyillä, niin älä katso koiraa silmiin, sillä se saattaa ahdistua).
Puhu sille rauhallisesti ja samaan aikaan kun toinen koira menee ohi. Älä anna sen kääntää päätään sivulle, ja pidä pannasta siten, ettei se saa vedettyä päätään poispäin 'kuonokädestäsi'. Näin kätesi saa olla rauhassa mutta jämäkästi (kättä heti koiran 'venkuloidessa' tiukentaa ja rauhoituttua taas löysentää) koiran kuonolla ilman, että jatkuvasti puristat.
Kun toinen koira on mennyt ohi, odota muutamia sekunteja. Päästä sitten kätesi kuonon päältä, mutta pidä pannan kiinnitysosa itseesi päin. Näin koira saa katsoa jo ohimennyttä koiraa, eivätkä useimmat koirat muutenkaan huuda perään, vaan ainoastaan vastaantullessa. Toki, poikkeuksiakin on.
Palkitse ja kehu koiraasi sitten, kun se on valmis jatkamaan matkaa, tai pystyt sen siihen kehottamaan ilman itsepäistä perääntuijottelua.
Meillä tämä toimi räyhäykseen.
sama vanha itkuvirsi jokakerran jos sanoo että vähän napakampi ote siihen koultukseen tuo varmempia tuloksia kuin se iänikuinen namien syöttäminen. Asia josta pitää saada varma ja joka on joskus jopa koiran turvallisuuteen liittyvä, sitäkö ei saisi opettaa niin että se tulee koiralle aivan selväksi.
Nimenomaan kuten ciarma viestissään sanoo, ensin opetetaan nameilla, mutta kun koira jossainvaiheessa sitten kyseenalaistaa asian ja vallankin urokset alkaa kokeilla onko se asia niinkuin on opetettu, ja namit ei kelpaa, tai vaikka kelpaisikin, totteleminen on niin ja näin.... sittenkinkö vaan jatketaan entiseen malliin.
Ei. Ei jatketa, vaan tarvittaessa käytetään napautusta tai muuta että asia tehdään ymmärrettäväksi. Ja oikeasta toiminnasta reilut kehut. Sekö sadistista?
Taitaa kokemattomuus olla äänessä.
Juu, kauhistuneita katseita olen saanut kun olen "kaatanut" koiran. Eli en siis paisko pitkin metsiä vaan opettelin heivauttamaan koiran el.lääkärin ohjeiden mukaan maahan ja istuin päälle jottai koira rauhoittuu ilman että siihen kuitenkaan sattuu . Tällaisia tilanteita pari tuli talvella kun eteen tuli jänis/kissa jne..
Ainoastaan yksi kyseli miten sen tein ison koiran kanssa ja loput olivat varmaankin valmiita soittamaan Hesyyn.
Näitä meidän koulukuntia tuppaa vaan olemaan 100 erilaista..
"Sekö sadistista? Taitaa kokemattomuus olla äänessä. "
ottako sitä sadismi-heittoa todesta. Se oli vain sarkastinen huuli siihen päälle. Kiva kuitenkin kun useampi huomioi sen ;D
Ja kyllä täällä oli äänessä ihan kokonaista yhden pässijuntin hulivilihaukun kunnon koiraksi opettanut tyyppi. Kodinvaihtajana tullut.
Minulla on 43kg narttukoira jonka käytös on ollut täysin vastaavaa kuin kysyjällä. Yhdistelin koulutusmetodeja muiden pentueen omistajien kanssa (joista yksi el.lääk.) sekä pyysin neuvoa ongelmakoirakouluttajalta ja onnistuin lopulta seuraavalla toteutuksella:
Ostin vedonestopannan (laitetaan kuonon ympärille ja esim. "kurkkariin" kiinni jotta pannassa on tarpeeksi varaa liikutella päätä). Näin koiran vetolujuus tippuu lähes olemattomiin. Ja joo, ei mee niskat poikki kun käytetään oikein.
Tämä takaa sen, että SINÄ rentoudut ohittaessa etkä enään tiedostamattasi jännitä tai tee huomaamattasi jotain mistä koira aistii vaihtuvan tunnetilan sillä koira on täydessä kontrollissasi.
Pidän AINA koiraa oikealla puolellani kävelyllä tai juoksulenkillä ellei tarvitse kiertää joku jolloin itse olen aina välissä ja jätän reilusti tilaa.
Älä plz istuta koiraa (olisi mukavaa jos kukaan ei tekisi sitä tietyistä syistä..) vaan reippaasti ohi niin että olet aina itse välissä. Älä päästä toisia koiria "moikkaamaan", menetät johdonmukaisuuden toiminnassasi, koira hämmentyy. Koirapuisto eri asia kun vapaana ilman vedonestopantaa.
Kun ohitus saadaan menemään ilman hyppimistä, murinaa tai edes jotain saadaan karsittua ei toivotusta käytöksestä, palkitse esim. pienellä namilla/kehulla edelleen liikkuen. Itse aika usein juttelen koiralle positiiviseen äänensävyyn lenkin aikana sekä ohittaessa. Ohituksesta ei saa tehdä "erikoistilannetta".
Vieläkin silloin tällöin kun vastaan tulee istuvia/väijyviä/piuhat pitkällään olevia koiranomistajia niin murahduksia tulee. Myös silloin tällöin jokin asia x , joka meillä laukaisee ko. käytöstä mutta 70% pienemmällä mittakaavalla. Vetäminen loppui myös. Vedonestopanta ei ole meillä käytössä enään vaan käytän valjaita.