Minä haluaisin vastauksen jo kauan mieltäni vaivanneeseen asiaan. Miksi täytyy keksimällä keksiä kaiken maailman kummajaisia lasten nimiksi almanakan ulkopuolelta. Jokaisen mielestä tietysti se oma lapsi on maailman ihmeellisin asia ja hänelle halutaan uniikki ja ihmeellinen nimi. En listaa esimerkkejä nimistä sillä jokainen nimen keksijä on sitä mieltä että se on ihana nimi vaikka se muiden mielestä kuulostaa parhaassa tapauksessa kummallisesta, pahimmassa naurettavalta.
Lasten nimissä on pullollaan väännelmiä, muutoksia, lainauksia muista kielistä ja ihan keksimällä keksittyjä uusionimiä. Osa on oikeasti onnistuneitakin mutta vain pieni osa.
Outoa nimeä perusteellan sillä että haluaa lapselleen erikoisen ja/tai harvinaisen nimen. Mutta miksi ihmeessä? Ns tavalliset nimethän ovat nykyään se harvinaisuus. Kummallisia uusionimiä pomppaa vastaan liki joka torpasta.
Lasten nimissä on pullollaan väännelmiä, muutoksia, lainauksia muista kielistä ja ihan keksimällä keksittyjä uusionimiä. Osa on oikeasti onnistuneitakin mutta vain pieni osa.
Outoa nimeä perusteellan sillä että haluaa lapselleen erikoisen ja/tai harvinaisen nimen. Mutta miksi ihmeessä? Ns tavalliset nimethän ovat nykyään se harvinaisuus. Kummallisia uusionimiä pomppaa vastaan liki joka torpasta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Melko suuri osa nykyisen allakan nimistä on aikoinaan väännetty jostakin muusta nimestä.
Muutama esimerkki:
Johannes > Juhani, Joona, Jussi, Juho, Jukka, Janne, Hannu....
Petteri > Pietari, Petri, Pekka...
Aleksanteri > Santeri, Santtu, Ali, Aleksi...
Katriina > Katri, Kati, Kaisa...
Johanna > Jonna, Jenni...
Maria > Mari, Maiju, Maija, Marika...
Aikoinaan nämäkin nimet ovat saattaneet aiheuttaa hämmennystä, mutta nyt ne ovat sulautuneet ns. norminimistöön.
Nimet päätyvät allakkaan suosionsa perusteella. Allakasta on pudonnut vanhoja nimiä pois, koska niitä ei ole enää käytetty (esim. Kotivalo, hARRAS, Siviä, Naima, Ihanelma...)
Ei allakkaa lueta kuin Raamattua.
Jos luulet, että VAINA allakassa on ns. oikeat nimet, niin olet aivan hakoteillä.
kyse ei kai ollutkaan ihan tuosta. ihan hyvän vastineen kylläkin kirjoitit. en ihan alleviivaakaan sitä että nimi pitäisi löytyä almanakasta vaan että nimi ei ole kummallinen ja suomalaisuuteen epäsopiva. minäkään en nimiä listaa, muttta aika naurettavalta kuulostavat nimet joissa vilisee ceetä ja beetä ja vieläkin hullumpia kirjaimia ja kirjainyhdistelmiä ja sukunimi: hiltunen, virtanen, saarela....
samoin joistakin nimistä ei tiedä puhutaanko kennelistä vai lapsiperheestä.
onnistuneet uusionimet tulevat elämään ja ehkä jopa vakiinnuttavat paikkansa almanakassa.
mutta kyse olikin kaiketi niistä todella omituisista nimistä joita lausuessa menee kieli solmuun eikä edes varmuudella tiedä miten se lausutaan.
ihmettelen myös tätä suomalaisten vimmaa keksimällä keksiä vauvalleen mahdollisimman outo nimi.
ja tästä saan kiroryöpyn päälleni mutta väitän että epäsopivimmat ja oudoimmat nime löytyvät kohtalaisen nuorten ja huonosti kouluttujen vanhempien lapsilta.
Erikoinen nimi "takaa" lapselle ainutlaatuisuuden. Nykyisin kun niinkovasti hehkutetan sitä, että koska jokainen lapsi on yksilö, heitä ei pitäisi puhutella lapsina/ poikina/tyttöinä, vaan jokaista omalla nimellään. Kun nimi on erikoinen, se takaa sen, että lapsi tietää olevan kyse juuri hänestä.
No, ehkä tuo ainutlaatuisuus menee jossakin vähän yli, mutta näinhän näitä nimivalintoja perustellaan.
Ja toisaalta; jos sukunimi on Järvinen, niin onko se rajoittava tekijä etunimen suhteen? Eikö Järvisen perheen tytär voi saada prinsessa-nimeä vain sukunimensä vuoksi?
Jenni Järvisiä voi olla paljonkin, mutta jos etunimenä on vaikka Camilla, niin on pienempi riski, että hänellä on useita kokonimikaimoja.
Ville Virtasia on varmaan pilvin pimein, mutta jos Virtasten poika onkin nimeltään Hugo, niin niin ei ole niin "tavallinen".
Vieraat kirjaimet voivat tulla ihan suvustakin, tai sitten se vain kuuluu nimeen. Miten esim. Sofian kirjoittaisi toisin?
Mitä tulee vanhempien ikään ja koulutukseen, niin yhtälailla näitä erikoisia nimiä on koulutetuimpienkin, reilusti yli kolmikymppisten lapsilla.
Meidänkin lähistöllä asuu liki neljääkymmentä oleva suomalaisen la-loppuisen sukunimen omistava insinööri/hammaslääkäri -pariskunta, joilla on kolme 3-8 -vuotiasta lasta, (Diana, Rico ja Robert).
Camillaa taitaa olla ihan yhtä paljon nimenä kuin Jenniäkin. Ainakin parina viime vuonna kastettuja. Ja Sofia löytyy allakasta. Ja hassua kyllä Villejä ja Hugoja in kastettu liki yhtä paljon 2010-2012... Olliakin kastettu puolet vähemmän kuin Hugoa... että kyllä ne tavalliset nimet alkavat olla harvinaisempia.
Ja miksi pitää keksimällä keksiä joku nimihirvitys, josta ei tosiaan tiedä onko se lapsen, koiran vai papukaijan?
Ja minä tiedän mistä puhun, minua on aikanaan siunattu ns kummallisella nimellä, kiitosä äitini harrastuksen. Ujona ihmisenä oli erittäin kiusallista olla huomion kohteena kun piti selvittää että eikun cee ja tuohon väliviiva ja kirjoitetaan näin... sekin pitäisi ottaa huomioon nimeä valitessa että nimen lausuma pitäisi olla sama kuin kirjoitusasu. Siksi cee nimessä on hankala, ei aina tiedä että lausutaanko se koona vai ässänä.
Minun lapseni tulevat varmasti olemaan Annoja ja Pekkoja!
Meillä ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä niin nimien kuin muidenkin asioiden suhteen. Toisen mielestä kaikki uudet nimet ovat erikoisia, toinen taas hyväksyy väkisin väännetyt nimetkin.
Ei nimiä voi tyrmätä vain sen perusteella, ne ovat sinun mielestäsi kummallisia tai että ne sisältävät vierasperäisiä kirjaimia. Sehän riittää, että vanhemmat tietävät, miten lapsen nimi lausutaan. Muut lausuvat siten samalla tavalla. Esimekkinä ihan tavallinen Nina. Toisen lausuvat sen lyhyesti "Nina", toiset pitkänä "Niina". Samalla tavoin käyttäytyy myös Tia, Mea, Ida, Ava, Eva, Nora...
Ns. väännetyt nimet voivat olla tehdyt suvun nimistä, tai suvussa käytetyistä lempinimistä. Niinhän esim. Ville-nimikin on saanut alkunsa, ja moni muu.
En tiedä, miksi täällä aina silloin tällöin valitetaan nimien omalaatusuudesta. Annetaan kaikkien kukkia kukkia. Kyllä maailmaan erilaisia nimiä mahtuu.
Uskon, että Jenniä on KUTSUMANIMENÄ enemmän kuin Camillaa.
Hugo (lausutaan kai aina Huugo) on vuoteen 1899 ollut yleisempi nimi kuin Ville. Villehän on myös ns. uusionimi.
Nykyään koirilla ja muillakin eläimillä on ihan tavallisia ihmisten nimiä; on VIlmaa, Viiviä, Seppoa, Urhoa...
Tänä päivänä ihmiset ovat niin kansainvälisiä, että ottavat huomioon senkin, että jos lapsi (tai koko perhe) muuttaa ulkomaille, niin nimen lausuminen on sielläkin luontevaa.
Itse olen sitä mieltä, että suomalaisella lapsella on hyvä olla sellainen nimi, että se lausutaan, kuten kirjoitetaan, mutta kun täällä asuu paljon "sekaperheitä", joissa toinen vanhemmista on ulkolainen, niin se tietysti vaikuttaa lapsen nimeenkin.
Minullakin on erioinen, harvinaislaatuinen nimi, mutta olen siitä ylpeä. Onhan nimeäni ihmetelty, mutta olen aina kertonut tarinan nimen takaa. Kai tuo suhtautuminen on itsetunnostakin kiinni.
Joskus on huvittavaa lukea lehdesta kastettuja-palstalta, kun lapsi on saanut nimekseen Jessica Jamina Bella-Donnan, mutta mitä se minua liikuttaa. Kukin taaplaa tyylillään!