Uskallanko???

Mutta toistumaan ne tulee, seuraavan kerran kun hänelle tulee mania, sama paska toistuu.

Olen seurustellut yli vuoden miehen kanssa joka on bipo. Tämä on ollut tapahtumarikasta aikaa ja siihen on sisältynyt paljon draamaa mitä kaverit ja lähimmät ystävätkään eivät jaksa tajuta. Oikeastaan olen etääntynyt heistä koska bipo vie kaiken energian tempuillaan.

Olen kokenut monenlaisia suhteita, pitkiä ja lyhytaikaisia, mutta tämä on ylivoimaisesti erikoisin ja rankin. Ehkä osittain siksi koska ikää on jo sen verran että todella haluaisin vakiintua.

Nyt on meneillään kylmäjakso, hän ei halua tavata minua ja on erittäin vihamielinen. Hän halveksii kaikkea mitä puhun ja olen. Jakson alku oli taas järkytys koska se lähti käyntiin aivan äkkiarvaamatta ja huipentui siihen että minulle vain sanottiin että suhde on ohi. Itselläni tosin on vanva tunne että viikon tai kuukauden jälkeen olen taas hänelle maailman rakkain ihminen.

Näen jo nyt että minulta vaaditaan valtavia voimia ja itsenäisyyttä jos jatkan tätä suhdetta. Hän voi tarjota tukea ja ymmärrystä minulle vain hetkittäin kunnes taas katoaa omaan maailmaansa. Olen kuitenkin ollut hyvin rakastunut ja välitän tästä ihmisestä paljon. Hän on erittäin älykäs ja kiehtova persoona jonka tunteminen on suuri rikkaus. Hänen rakkautensa on suurta ja kaunista niin kauan kuin sitä kestää.

Tämä sairaus on kyllä jotain aivan uskomaton. Läheinen ihminen vaan tulee ja menee, ja minä yritän mukautua. Mutta jonain päivänä minä muutun kylmäksi, enkä sula.

....siis minun leimaamiseni hulluksi (kirjoitusvirheeni). Kuitenkin: virallista diagnoosia hän ei saanut siis. Se outo tunne, mistä hän kertoi, oli jaksamattomuutensa, itsensä tuntemista tyhjäksi. Tilaa ja outoa käytöstä edelsi noin 18 tunnin mittaiset työpäivät, lyhyet yöunet ja hieman unettomuuttakin.
Minulle hän ei voinut väsymystään myöntää ja suoritti kaiken kuin kone. Päältä päin katsoen tekeminen ei ollut aina tarkoituksenmukaista, loogista. Ja valmista jälkeä syntyi hitaasti.
Pettäminen tapahtui keskellä päivää...seksiyritykseen johtanut touhu myös. Jälkikäteen mies sanoo, ettei mikään tuntunut miltään...hän omien sanojensa mukaisesti ajelehti virran mukana. Ilmeisesti oma tahto ja minätunne olivat hukassa jostain syystä.
Huomenna on minulla jälleen psykiatri. Yritän jotenkin hahmottaa tapahtumia, jotta pystyn tekemään päätöksen; jatkaako tätä avioliittoa vai ei.
Miehessäni on myös rakastettavia luonteenpiirteitä ja paljon. Siksi tämä onkin niin hiton hankalaa.....

Mainitsit että avioliittonne historia kaikkine tapahtumineen on tyypillistä bipon kanssa suhteessa elävälle. Voisitko kertoa siitä lisää? 30 vuotta on pitkä aika, miten havahduit vasta nyt? Omalla tarinallani halusin kertoa että alan jo tässä ensimmaisen vuoden jälkeen väsyä kun näen sairastamisen kaavan.

Liitossamme on ollut hyviä aikoja....mutta myös vaikeita. Joitain säätöjä vieraiden naisten kanssa aiemminkin, mutta vaikeaa, kun mies ei ole kertonut yksityiskohtia. Myös jatkuvaa tekemistä, ei kykyä rauhoittua muuten, kuin nukkuen.
Väkivaltaisuutta...riitely johti herkästi pahoinpitelyyn.
Oletin, että elämme jo seesteisempää kautta. Itse nimittäin sairastuin fyysisesti jokunen vuosi sitten. Väkivaltaisuus loppui.
Ja nyt tuli tämä: yhteinen tuttu, perheemme tunteva tarjosi empatiaa sairaudelleni ja myös halusi seksiä. Miehellä kävi nolosti: ei pelittänyt, ehkä stressioireet niin kovat tai alitajuisesti syyllisyys.
Kuitenkin: tämä on kova isku minulle. Ihminen, joka on nähnyt minut heikkona fyysisesti lukuisten leikkausten jälkeen ja todella kipeänä, pystyi tekemään näin. Se ehkä johti siihen, että havahduin tämän suhteen vaikutuksiin itselleni. Jos näin jatkuu, olen pian ihmisraunio ja meillä on 7 lasta. Suurin osa heistä onneksi täysi-ikäisiä.
Käyn psykiatrilla siksi, että saan voimia...joko eroamisen tai sitten uskallusta yrittää jatkaa tässä suhteessa. Unet vähänä, ruokahalua ei ole (bmi 17) ja mieli surullinen melkein koko ajan.
Keskustelu tuon vanhemman lääkärin kanssa rauhoittaa. Hän ei anna valmiita vastauksia, vaan apua siihen, että löydän ne itse. Samalla hän ymmärtää tunteitani: epäluottamusta, vaikeutta rentoutua miehen lähellä jne.
Mies haluaa, että aloittaisimme avioliittoamme uudelleen ns. Puhtaalta pöydältä. Mutta ensin minun täytyy pystyä hahmottamaan se, millaisen ihmisen kanssa oikein olen yhdessä....

Miksi et eroa?

Samaa mä ihmettelen ku täällä niin moni valittaa kauheasta suhteesta. Erotkaa hyvät ihmiset. Vai ettekö osaa olla yksin? Ei oo syyllistämistä mut koittakaa miettii et mikä teidät pitää hirveissä suhteissa.

Kuulostaa varmasti hullulta, mutta rakastan miestäni, vaikkei hän nyt ihan täydellinen olekaan.
Hän haluaa muuttua ja onkin muuttunut tässä puolen vuoden aikana paljon. Onko tämä sitten pysyvää, aika näyttänee...

Minulla diaknisoitiin tämä sairaus parivuotta sitten, seurustelin silloin nykyisen mieheni kanssa, jolla myös sama tauti, mistä eläkkeellä, itse olen puoleksi työssä ja puoliksi kuntoutustuella, ongelma on ettei meillä ole ollut seksiä vime lokakuun jälkeen. mies käynyt kyllä kontakti ja treffipalstoilla. pari viikko sitten hän meni samassa rapussa asuvan naisen luo (ei paljoa humalassa), sinne sitten jäi yöksi, minä kuuntelin alakerran jytinää

palasi sitten aamulla eikä suostunut mulle kertoa mitä oli tehnyt ja miksi tuli kotiin vasta ysiltä aamulla

oon aivan kauhessa tilanteessa en tiedää miten pärjään yksin, voimakasta vastenmilisyyttä koen miestäni kohtaan, joka ei vieläkään suostunut puhumaan asiasta ollenkaan, ei edes vastaamaan facebookissa kun yritin postia laittaa

tämä tauti ja tämä tilanne tekee minut hulluksi, oisko kellää hyviä ajatuksia

Juuri biposta eronneena sanon pysykää kaukana, tuo sairaus imee terveenkin ihmisen tyhjäksi