Moi.
Minulla on elämässäni ensimmäistä kertaa koossa toimiva parisuhde. Toimivalla tarkoitan nyt, ettei meillä ole riitelyn aiheita juurikaan ja arki rullaa moitteettomasti, intohimoakin löytyy. Rakastan kumppaniani koko sydämestäni. MUTTA, mieltäni vaivaa jatkuvasti hänen exänsä. Heidän erostaan on jo kaksi vuotta. Vuoden mies ehti olla sinkkuna ja tapailla meikäläistä kunnes aloimme seurustella. Nyt olemme olleet yhdessä vuoden ja minä odotan miehelle lasta. Ongelma on se, että ensimmäiset puoli vuotta kului taukoamatta heidän kokemuksiaan muistellessa. Sanoin miehelleni että toisinaan voisi olla puhumatta exästään, mutta vielä se jatkui tovin, kunnes sitten raivon ja raskaushormoonien sanelemana räjähdin asiasta totaalisesti. Tiedän naisesta kaiken ja vähän liikaakin. En ole ikinä osannut olla mustasukkainen, mutta mieltäni loukkasi kun alkuaikoina sain seksin päätteeksikin kuulla exän käyttäytymismallista kyseisessä tilanteessa.
Ymmärrän, että mies ehti asua naisen kanssa pari vuotta yhdessä, heillä siis oli yhteistä omaisuutta, yhteisiä kokemuksia, yhteiset lemmikit ja paljon elettyä elämää.. Mutta niin oli minullakin tahollani. Minulla on jopa triplasti pidempi parisuhde takanani ja vieläpä lapsi entisestä suhteesta, muttei minun silti tarvitse toitottaa menneisyydestäni jokaisen asian yhteydessä.
Mieheni lopetti lopulta exästään jankuttamisen, mutta alkuajoista jäi päähäni ajatusmalli että "mitenhän hieno kokemus tämäkin olisi ollut sen Ritvan kanssa?" tai jos mies kehuu minua kauniiksi tai seksikkääksi, päässäni on heti ajatus "että tuskinpa olen puoliakaan siitä mitä Ritva oli."
Miehen puheista huokuu, että hän rakasti sitä ihmistä tosissaan. Heillä oli upea ja toimiva parisuhde, kunnes nainen jäi rysän päältä kiinni pettämisestä ja valehtelusta.
Hieman lohduttaa, että Ritva oli kova "bailaaja" eikä tahtonut lapsia. Ne olivat hänen ainoat pitkät miinuksensa. Minä ja mies olemme noiden suhteen täysiä vastakohtia, olkoon ne minun bonukseni.
Kuinka pääsen miehen exävertailujen aiheuttamien riittämättömyystunteideni yli?
Minulla on elämässäni ensimmäistä kertaa koossa toimiva parisuhde. Toimivalla tarkoitan nyt, ettei meillä ole riitelyn aiheita juurikaan ja arki rullaa moitteettomasti, intohimoakin löytyy. Rakastan kumppaniani koko sydämestäni. MUTTA, mieltäni vaivaa jatkuvasti hänen exänsä. Heidän erostaan on jo kaksi vuotta. Vuoden mies ehti olla sinkkuna ja tapailla meikäläistä kunnes aloimme seurustella. Nyt olemme olleet yhdessä vuoden ja minä odotan miehelle lasta. Ongelma on se, että ensimmäiset puoli vuotta kului taukoamatta heidän kokemuksiaan muistellessa. Sanoin miehelleni että toisinaan voisi olla puhumatta exästään, mutta vielä se jatkui tovin, kunnes sitten raivon ja raskaushormoonien sanelemana räjähdin asiasta totaalisesti. Tiedän naisesta kaiken ja vähän liikaakin. En ole ikinä osannut olla mustasukkainen, mutta mieltäni loukkasi kun alkuaikoina sain seksin päätteeksikin kuulla exän käyttäytymismallista kyseisessä tilanteessa.
Ymmärrän, että mies ehti asua naisen kanssa pari vuotta yhdessä, heillä siis oli yhteistä omaisuutta, yhteisiä kokemuksia, yhteiset lemmikit ja paljon elettyä elämää.. Mutta niin oli minullakin tahollani. Minulla on jopa triplasti pidempi parisuhde takanani ja vieläpä lapsi entisestä suhteesta, muttei minun silti tarvitse toitottaa menneisyydestäni jokaisen asian yhteydessä.
Mieheni lopetti lopulta exästään jankuttamisen, mutta alkuajoista jäi päähäni ajatusmalli että "mitenhän hieno kokemus tämäkin olisi ollut sen Ritvan kanssa?" tai jos mies kehuu minua kauniiksi tai seksikkääksi, päässäni on heti ajatus "että tuskinpa olen puoliakaan siitä mitä Ritva oli."
Miehen puheista huokuu, että hän rakasti sitä ihmistä tosissaan. Heillä oli upea ja toimiva parisuhde, kunnes nainen jäi rysän päältä kiinni pettämisestä ja valehtelusta.
Hieman lohduttaa, että Ritva oli kova "bailaaja" eikä tahtonut lapsia. Ne olivat hänen ainoat pitkät miinuksensa. Minä ja mies olemme noiden suhteen täysiä vastakohtia, olkoon ne minun bonukseni.
Kuinka pääsen miehen exävertailujen aiheuttamien riittämättömyystunteideni yli?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sä teet nyt ongelmaa asiasta joka ei ole ongelma. Hän on valinnut sut. Mun ex oli tavatessamme erovaiheessa. Hän tarvitsi jonkun jonka kanssa puhua ja hänen piti käydä asiaa läpi. Kyllä mä koin että hän otti mut elämänsä kaikille osa-alueille, luotti ja jakoi ja avasi itseään ja sisäistä maailmaansa niissä keskusteluissa mulle paljon. Ei mulle ainakaan mitään huonoja fiiliksiä niistä jäänyt, hyviä ja antoisia keskusteluja puolin ja toisin. Tosin mä nyt haluan oppia tuntemaan sen läheisimmän ihmiseni sielunmaiseman. Onko sulla niin että sä haluat vain jonkun joka sopii käsikirjoitukseen etkä halua nähdä hänestä muuta? tms.
Mies ei välttämättä ole valinnut ap:ta vaan pakon sanelemana on nyt ap:n kanssa koska ex petti. Todellisuudessa mies taitaa rakastaa eksäänsä ja ap taitaa olla hänelle vain laastari. Ihmiset puhuvat yleensä niistä jotka ovat heidän mielessään ja joita ajattelevat. Mies ei ole päässyt eksänsä yli.
Samalta kuulostaa minustakin. Tosi keskenkasvuista jauhaa exästään koko ajan ja saattaa raskaaksi tämä uusi terapeuttinsa.
onhan se sen naisenkin vastuulla yhtä lailla. En mä ainakaan suostuisi kuunteleen mitään exä-juttuja. Eka sanoisin asiasta ja jos silti jatkuis niin lopettaisin jutun. Jos aloitus ei ole provo (mitä vähän luulen) niin ihmettelen kyllä kovasti miksi aloittaja vasta nyt on sanonut asiasta ja mitä apua täältä luulee saavansa. Jos joku tossa on ollut asennevammainen niin se on mies, joka exästään on jauhanut ja ap siinä mielessä, ettei heti alkuun tehnyt selväksi, ettei sellainen peli vetele. Mun seurustelukumppanit on puhuneet existään aina vain negatiiviseen sävyyn jos ollenkaan, mikä nyt sinänsä onkin ihan ymmärrettävää, että hyvät syythän siihen aina on, miksi ex on ex ja nykyinen on nykyinen.
Se on jo toinen asennevamman laji, jos hienolla, täydellisesti parisuhteensa ja muutkin ihmissuhteensa hoitaneella ihmisellä on käynyt niinkin huono tuuri, että on vain kusipäitä eksiksi tullut valittua. Mutta todennäköisesti juuri ne toiset kehuvat näitä exiään samaan aikaan toisaalla. ;)
sentään mitenkään haukkuneet ole exiään. Negatiiviseen sävyyn lähinnä niistä jutuista mitkä ei ole aiemmissa suhteissa toimineet ja mikseivät exiensä kanssa ole halunneet olla. Mutta eivät ne kummankaan exät siis mitenkään läsnä suhteissa ole puheenkaan tasolla olleet. Menneet on menneitä, nyt on nyt, ja hyvä niin.
kuulostaa aika uskomattomalta. Siis ei kai kukaan ihminen noin toimi, että selittää uudelle exästään? Ei kukaan mun seurustelukumppaneista ainakaan, eikä itselleni tuollainen tulisi tuli mieleenikään. Jotain pientä on ok mainita, jos puheeksi tulee, mutta tuo nyt kuulostaa täysin älyttömältä. Ainoa miten tuon voisin ymmärtää on se, että tapailitte alkuun ihan puhtaasti kavereina, ja kavereina puhuitte entisistänne.
Tämä aihe ei ole vielä tänä päivänäkään jättänyt minua rauhaan. Exään vertailut iskostui jotenkin liian syvälle ajatusmaailmaani ja jätti minuun pysyvän kakkosnaisen tunteen. Kunpa olisin pistänyt höpinöille lopun ennen kuin ehtivät kunnolla alkaakaan.