Minä en osta enää kuin jos on pakko.
Minulla on jo liikaakin tavaroita kodissani.
En osta kuin pitkän harkinnan jälkeen. Harvoin, tosi harvoin ostan mitään esinettä.
Minulla on jo liikaakin tavaroita kodissani.
En osta kuin pitkän harkinnan jälkeen. Harvoin, tosi harvoin ostan mitään esinettä.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Korppiksella on tuo puuhailu-aloitus.
Vilkaisehan sitä.
Ettei tulisi turhia tuplia.
H.
Mene vaikka ulos hengittämään raitista ilmaa sieltä tupansavusta. Eikö viinakkaapikin kaipaa täydennystä?
H:lle
Ainahan sitä vannoo, ettei osta.
Mutta silti, turhuuden markkinoilla on valtava tarjonta, ja aina joskus siellä tulee langettua, tarpeeseenkin.
Kaapit pursuvat mitä mielikuvituksellisimpia käyttämättömiä ostoksia, mutta aina keksitään uusi hilavitkutin, jonka taikoihin lumoutuu.
Onneksi harvemmin kuin nuoruuden hulluudessa. Milloin koittanee vanhuden viisauden seesteisyys.
Tavaroista ja ihmissuhteista on tullut kertakäyttöistä, uutta ja parempaa olla pitää.
Kaatopaikat kasvavat, ihmissuhteisessakin.
Korppis taitaa olla teini-ikäinen kun kirjoittaa lapsellisia juttuja.
Nyt vasta ostankin, tavaraa ja palveluita. Täytyy tuhlata tuo maallinen mammona ennen kuin tulee noutaja:))
Ei pyöri taloudenrattaat jos ihmiset avaavat lompakon vain pannakseen sinne rahaa.
Ostan kun tarvitsen. Olen juuri menossa ostamaan uusia kesävaatteita, kun vanhat ovat kaapissa talven aikana kutistuneet.
Seuraava isompi hankinta tulee olemaan vene, kun viimein jonotuksen jälkeen onnistuimme saamaan kaupungilta venepaikan. Syksyllä varmaan menee auto vaihtoon, kun se on palvellut meitä jo 12 vuotta.
Mitään en osta sen vuoksi, että entinen on vanha tai mennyt muodista tai vanhanmallinen. Ostan uutta, kun vanha menee rikki tai ei enää toimi.
Olen pyrkinyt olemaan ostamatta mitään tavaraa, koska entistäkin roinaa on liikaa. Ja kun jäteasemalle jotain vien, niin viimeistään ylihuomenna sitä tarvitsisi...
Miksi se auto pitää vaihtaa jo 12 -vuotiaana? Tai jos ruoste raiskaa, niin sittenhän se on pakko.
Minulla on kaksi 24 -vuotiasta autoa. Toisen panin toissapäivänä seisontaan, odottamaan että ehdin korjata. Kytkin ja jarrut... Toisen, 300 000 km vähemmän ajetun, otin kaäyttöön. Kelpasi katsastuksessa, vaikka on siinäkin pikkuvikaa. Remonttia vain riitäisi, kun riittäisi vain innostusta...
Eilen oli Oulussa sisällä 29 astetta vaikka kaikki parvekkeen ovet ym luukut auki. Loviisassa sisällä 17,5 yöllä kahden jälkeen. Nyt aamulla piti lämmittää takka... Silti on sisällä kylmempää kuin ulkona, jossa 22 astetta...
"sitroen"
Oletko äänittänyt, vai äänteletkö vieläkin turhaan?
H.
Ei se auto ruosteessa ole, mutta muuten alkaa tulla jo kaikenlaista vikaa. Kerran se on jättänyt tielle. Silloin pulasta pelasti Autoliiton tiepalvelu, joka tuli lauantai-iltana hakemaan rikkoontuneen auton korjaamolle ja toi samalla vara-auton tilalle. Aivan loistavaa toimintaa, ja vapaaehtoisella pohjalla, joten siksi uskallan tässä mainostaa.
Nykyisissä autoissa on niin paljon elektroniikka, ettei niitä pysty itse korjaamaan. Kerrostalossa kun asutaan, ei ole paikkaakaan, missä autoa rassailisi, joten korjaaminen on jätettävä ammattilaisille.
Uudet autot ovat myös ympäristöystävällisempiä ja turvallisempia liikenteessä, siksikin vaihtaminen on paikallaan tässä iässä.
"Kaupunkilainen"
Ja niin nikit kulkevat kuin junan vessassa.
Ihan vapaa-ehtoisella pohjalla.
H.
Oletko koko ajan tässä maailmassa?
Sitroen puhui asiaa.
Tallensin ohjeesi, kiitos vain, ja kokeilen kunhan ehdin. Nyt iski muut päällekaatuvat kiireet... Autojuttuja, muuttokiireitä ja juhlakiireitä (?).
Tänään tuli 50 v siitä, kun valmistuin ammattikoulusta ja sen muistelutilaisuus on viikon päästä.
Enhän minä vanha liene, mutta kaikesta alkaa olla kauan...
Onhan se niinkin.
Tuossa ympäristöystävällisyydessä olen kyllä eri mieltä, mutta en ala kinaamaan enkä viitsi perustella. Menen saunaan...
Turvallisuusasiakin voidaan nähdä toisinkin, mutta olkoon minun puolestani. Miljoona km olen ajanut ilman kolaria ja nyt jos kolaroin, niin keneltä se on pois? Vanha ukko, onhan tämä elämä jo nähty...
Ei kai kukaan ole koskaan ostanut muuta kuin tarpeeseensa!?
Tietenkin on tavaroita jotka ajan myötä jäävät tarpeettomiksi.
Asunnon, ja varsinkin paikkakunnan vaihdot ovat tehokkaita Inventarioita
Tarpeellisuudesta voi joskus syntyä näkemyseroja. Vaatetukseni on yksi kestoaihe.
Harvemmin hankintahimo kohdistuu mihinkään mittavampaan.
Viimeinen ostos oli sohvakalusto. Vaimoni urputti riittävän pitkään miellyttävästä, minun taitavasti nahkapuseron selästä leikatuilla suikaleilla paikkaamastani sohvasta joten se meni uusiksi. Turhaan!
Vaimon omista osteluista minä en tiedä mitään mutta ei niitä taida olla kovin runsaasti.
"Ei kai kukaan ole koskaan ostanut muuta kuin tarpeeseensa!?"
Voi veikkonen, tietäisitpä vain! Aika moni toteuttaa itseään shoppailemalla. Muuan ystäväni ostaa joka viikko uusia vaatteita ja kenkiä. Kerran hän tuskaili minulle, kun ei osannut päättää, ostaisiko mielestään kalliit, mutta ah, niin tyylikkäät merkkikengät.
Minä kysyin häneltä: "Tarvitsetko sinä niitä?" Ystävä meni ihan hiljaiseksi. Ei varmaan ollut tullut koskaan mieleen miettiä moisia asioita.
MInä olen elänyt sen verran niukoissa oloissa, että aina on pitänyt miettiä, onko johonkin ostokseen varaa vai ei. Nyt ei enää kauheasti tarvitse laskeskella, mutta kun en ole koskaan ollut mikään huvikseen osteskelija, ei edelleenkään tule hirveästi shoppailluksi.
Tavarat, palvelut, nautinto?
Tuota tavaroiden ostelua en ymmärrä enkä ole sellaista nähnyt, tai huomannut.
Muuta kulutusta olen joskus hämmästellyt. Pienituloinen pariskunta saattaa istua useimpina iltoina pubisssa kaljoilla ja samalla noitua sitä kun ei ole varaa ostaa kiertoilmauunilla varustettua liettä.
Tai päivittäistavarakaupassa otetaan hyllystä ummessa silmin tuote rinnakkaistuotteiden hintoja katsomatta.
Tai käytetään taksia ja ravintolapalveluja silloin kun rahaa sattuu olemaan.
Näitä ja vastaavia olen nähnyt mutta varsinainen turhan tai lyhyaikaisen tyydytyksen antavan tavaran ostelu on minun havaintomaailmani ulkopuolista toimintaa.
Periaatteeni on, ettei maailmassa saa olla mitään niin haluttavaa, etteikö siitä voi kieltäytyä jos katsoo sen omaan tarpeeseensa nähden kalliiksi.
Tietenkin raja vaihtelee yksilöittäin mutta periaate pitää.
Minäkin olen lopettanut turhat ostokset kun turhanpäiväistä tavaraa pursuaa joka kaapista. Kun vielä on niin vaikea luopua mistään. Olen oppinut laittamaan vaatteita muovipussiin ja vien ne UFFin laatikkoon avaamatta uudelleen . Ettei tulisi katumapäälle. Miksi on niin paljon helpompi päättää ostaa kuin heittää pois?
Asuntoni on pieni ja kaikkea vaikkakin vanhaa on tarpeeksi. Olen tullut vuosien myötä myös entistä ekologisemmaksi. En etsi elämääni elämyksiä ostamalla ja kuluttamisella. Elämys tuleekin siitä, että ratkaisen tarpeen esim. lainaamalla, teen löydön kirpparilla tai voihan joskus asia ratketa käyttämällä järkeä. Ei kannata hädiköidä. Velkaa en vähässä kummassa tekisi.
Sattuikin taas.
Mitäpä sitä ostelisi, jos kaikki on olemassa. Vaan tuleehan sitä osteltuakin aina jotain. Lähinnä kirjoja, levyjä, sellaista.Tuossa joku kirjoitti, autoista. On munkin arjalaisella muskeliautolla ikää yli 20 vuotta. Ei ole tarvetta vaihtaa näillä ajoilla.
Tuli nyt kuitenkin inspiraatio, vuoden kerännyt äänentoistolaitteita autoon. Alkoi vanha lestaatimallinen radio tympimään. Onhan tossa pirtinpöydällinen kajareita, vahvistimia, soittimia, kondensaattoreita, jakosuotimia, johtonippuja. Pitäs vaan asentaa. Huvitti, juttelin taannoin yhden tutun muusikon kanssa. Se oli vääntänyt ulkoilmakonsertin jossain hitin Oulussa.. PA- kamoissa oli ollut tehoja 2X350 wottia puhdasta, mulla vahvistinteho autoon tulee olemaan 1000 wottia rmrs :DDD
Ostaminen antaa mielihyvää, ostan jos päätän ostavani, en turhuuksien takia.
=DW=
Minä ajan autoa niin kauan kunnes korjaaminen alkaa olla liian kallista.
Sitten vaihdan korkeitaan 40 000 ajettu. Uutta en osta, hinta tippuu heti kun ajaa auton ulos kaupasta, jos uutena ostaa.
Olen Peugeot naisia, minulla on ollut monenlaisia pösöjä, iän myötä pienentyvät.
Sattuikin.
On mullakin Peugeot ollut. Käytettynä ostettu vanha ikivanha taksi, 204. Niinno, se piti roudata hajottamalle, ennen kuin osamaksut oli maksettu. Sen jälkeen olen vältellyt ranskalaisia, liian kallis harrastu perceaukiselle..
=DW=
4 v käytettynähän minäkin nämä Pösöni ostin, toisen silloiselle vaimolleni. Siitä on aikaa 20 vuotta. Toisen mittarissa 473 000 km, toisen 171 000 km. Pellit ei lahoa, mutta kaikkia varaosia ei enää saa. Parhaiten ovat nämä 205:t kestäneet niistä, mitä minulla on aikojen saatossa ollut.
Joo, ostan. Utta ja vanhaa, heitän pois, kierrätän ja varastoin. Sen sijaan että muuttaisin pienempään asuntoon olen hiljakkoin muuttanut pikku mökistä kohtuullisen suureen omakotitaloon jossa on vintti, kellari ja piharakennus jossa on paljon säilytystilaa...
Kauhulla olen ajatellut että mihinkäs minä noitten kamojen kanssa joutuisin jos pitäisi muuttaa.
Mä palkkasin muuttofirman :) Pakkaamisen teimme itse, mutta jos vain rahkeet riittää niin ja jos vielä muutamme palkkaan kyllä ne paketoimaan kans,
Lapset täällä, eikö ole muutta paikkaa elämässä?
Hyvä niin....mutta missä järki? Tämä on 60 .
Ainahan heräteostoja tulee tehtyä. Juuri eilen ostin senälle ( = kattoon ) heijastavan kellon makuuhuoneeseeni yövaloksi kun tuo vanha pyörivä sanoi sopimuksensa irti. Maksoi 29,90 egua verkkokauppasellaisessa. Oli heräteosto kun näytti niin somalta... :)))
Ainahan sitä jotain, tänäänkin ostin he..virvelin, työkalupakin, ja lilan värisen jerry -kannun, ainiin ja liimasilikoonia :)
Jos tosiaan silikoonia ostit, niin heitä suosiolla sekajätteisiin ja osta Sikaflexiä. Silikoni irtoaa 1-10 vuodessa, Sikaflex ei koskaan. Se Sikaflex on polyuretaania ja sitä käytetään samoin kuin silikonia. Jos tulee vanhan silikonin päälle, iin varminta olisi poistaa silikoni niin tarkkaan kuin kohtuudella saa ja vielä putsata lakkabensiinillä loput pois.
Ostin minäkin tänään turhaa. Kirjaston poistohyllystä Turkin kuva- ym kirjan, 50 c.
Ei vain ollut mitään Derinkujusta (Derinkuyu) eikä muista maanalaisista kaupungeista. Niistä ei taida pahemmin kirjoja olla? Netissä jotakin vähän on. Kiinnostaisi niitten historia, mutta eipä taida olla tutkittu. Löytyi muistaakseni 1965, kun muuan turkkilainen sai poikkeuksellisen päähänpiston ja alkoi siivota rojukellariaan. Löytyi lattian nurkasta aukko josta portaat alas ja 4 km2 maanalaista kaupunkia parhaimmillaan 20 kerroksessa ja tunnelit toisiin, pienempiin kaupunkeihin (ainakin Nevsehir, muistelen). Turisteille oli valaistus ja viitoitus 8 kerroksen reitille noin vuonna 1981.
Vanhat kirjat on hienoja, mie ostin tässä joku aika sitten, en sinällään vanhaa kirjaa, vaan kirjan teksti oli vanhaa, ostin Suomen kansan muinaisia loitsurunoja -nimisen kirjan, ei se nyt ihan ilmainen ollut, muttei kalliskaan, hupia vain..
Minäkin tykkään vanhasta. Huushollinpidosta. Omostan muutaman kirja-aarteen joka kertoo, neuvoo ja opettaa miten hoidetaan kotia, perhettä ja ansiotyötäkin kaiken muun lomassa.
Ihana emännänopas! ;)
Kompataan.
Siis Sikaflexin puolesta.
Maanalaisista kaupungeista ei oikein ole kirjoja. Tiedätkö muuten, millainen reikäjuusto on tsadin näkyvän pinnan alla? En minäkään, eikä virallisesti oikein kukaan. Mutta on siellä paljon muutakin, kuin stokkan parkkihalli.
=DW=
Toinen kiinnostava maanalainen maailma on Vietnamin tunnelit... Jos kiinnostaa niin googlaa vietnam ja tunnels.
Suomalaisella ei hermot riittäis moiseen asumiseen.
Tuosta silikoonista, sillä ei ole kovin vaativa virkakaan, laitan vain takan eduspellin kiinni lattiaan, ettei ihmiset halkaise siihen varpaitaan, sekun nousee juuri senverran lattiasta että namisti osuu varpaankynnen syrjään :/
Tykkään myös vanhoista kotiliesistä, niistä vuosisadan alkupuolen numeroista, huvittavia nykyajan tietämyksen valossa ne kaikenlaiset kodinhoitoon liittyvät ohjeet :)
Kun ottaa puolet pois entisestä ja lisää puolet uutta niin on ajantasalla.
Pitäne paikkansa kaikessa edistyksessä?
Sama peli. Harvoin tulee mitään ostettua. Moni tavara, jota mainostetaan, on sitä paitsi jo sinänsä aivan tarpeeton.
Eivätkä mainostajat ja myyjät edes halua vanhemman ihmisen ostavan heidän tuotteitaan. Niistä on jo noloa, että yli viiskymppiset katsovat heidän ohjelmiaan televiosiosta. Pidän siis rahani tai ostan niilä sellaisissa maissa, joissa iletään ottaa vastaan vanhan ihmisen rahaa.
Ostan uutta kun tuntuu siltä että tarvitsen, mutta pidän tiukasti kiinni tavastani heittää pois kaksi vanhaa uuden edeltä.
Kivasti vähenee roina tarpeelisen edeltä.
Ostin Haarlemin torilta olohuoneen kaluston .Antiikkia, eikä maksanut kuin kahdeksan euroa
Taas oli kuukauden vaihteessa yksi muutto lähipiirissä, mikä tietää, että ensiavuksi liikaa tavaraa tuli mullekin. Voisin perustaa pihakirppiksen ja oikeastaan ajattelin, että voisin vähäksi aikaa mennä miesystäväni kotiin. Siellä minulla ei olisi mitään ylimääräistä, vain se, mitä tarvitsen.
Taitaa tulla pakko, kun toi pesukone alkaa kitisee:iuiui, kuuluu. Uhkasin sitä, et jios et nyt toimi nii nakkaan sul kuikkaa. Het alkas kiltisti peseen.
Muuton yhteydes jaoin pois kaikkee, ehkä turhankin tarkkaan, mut tiedän et jos jottain ei löydy niin pois on annettu tai heitetty.
Kesävaattei olen alkanu purkaan laatikoista ja aika vähän niitä näkyy jääneen, parit puserot, sandaalit.
Eikä saa uutta jos ei kaseeraa.
Mul on porakone, siitä en raaskinu luopua, sillä joskus voin vielä kokee sen nautinnon et poraisin seinään reiä, ihan niinku naapuritki tekee:)))). Mä en ole sitä koskaa käyttäny..hyvää lauantait!