En edes tiedä mistä aloittaa mutta tuntuu että elämä on ollut täyttä taistoa koko elämän. Ulospäin kaikki on hyvin ja olen vakaassa työssä hyvillä tuloilla mutta mutta...lapsuudessa/nuoruudessa olin pahasti kiusattu ns.kiltti tyttö. En kyennyt vanhemmille/sukulaisille asiasta puhumaan koska heillä oli todella kovat odotukset suhteeni ja koin kiusatuksi tulemisen epäonnistumisena. Samoin kaksi ainoaa seurustelusuhdetta oli epätoivoista hyväksynnän hakua joka sitten johti 11vuoden väkivaltaiseen (henkistä ja fyysistä) avoliittoon. Tästäkään en kyennyt kenellekkään puhumaan ennen eroa koska pidin taas kulisseja yllä. Eron jälkeen tapasin miehen johon rakastuin tulisesti ja oikeasti kuvittelin elämän kääntyneen...no päin puuta tuokin meni ja nyt huomaan olevani henkisesti niin voimavarojeni rajalla ettei tosikaan. Tilannetta ei helpota vastuullinen työni jossa nyt vielä on ollut ekstra-hommia. Tapailen nyt mukavaa miestä mutta en vain tunne mitään muuta kuin loputonta surua ja uupumusta. Mikä avuksi? Nyt huomaan itkeväni iltaisin yksin ollessani ja ulospäin (kuinkas muutenkaan) kulissit kunnossa
Aivan poikki
tääkaikkisattui
1252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hae apua työterveyslääkäriltä ja kerro sama mitä tänne kirjoitit! Kuulostaa että tarvitset lepoa, keskusteluapua ja ehkä lääkitystä tuohon väsymykseen jokavoi olla työuupumista, masennusta tms. Minulla on samanlainen tilanne ja diagnoosina vakava työuupuminen.
Voimia avun hakemiseen, tee se tänään!