Olen hyvin hyvin huolissani avomiehestäni ja hänen alkoholin käytöstään. Hän on 26 vuotias miehen alku, joka suoranaisesti vähättelee omaa juomistaan. Joka päivä hän ostaa kaupasta 3-5 olutta, aloittaa jo 17.00-18.00 niiden juonnin, kahdeksaan mennessä kaljat on loppu ja aina hän lähtee hakemaan sen 3-4 lisää. Siis ihan joka päivä. Yleensä hän käy arkisinkin kavereiden kanssa pubissa juomassa muutaman kaljan. Viikonloppuisin hän on koko suhteemme ajan perjanaina sekä lauantaina ulkona ja tulee räkäkännissä kotiin. Olemme seurustelleet reilun vuoden, hän on 2 iltaa ollut koko suhteemme aikana juomatta ollenkaan (niin pahan krapulan vuoksi) ja ehkä yhteensä viikonlopuista n 5-6 päivää kotona. Hän siis ryyppää TODELLA paljon. Kun tapasin hänen isänsä ensimmäistä kertaa viime kesänä, avokkini totesi minulle ennen tapaamista "älä sit puhu faijalle mun juomisesta mitään" siitä lähtien tämä on painanut mieltäni ja minua hirvittää katsoa vierestä kun ihminen vaan juo ja juo. Hän kuluttaa kaikki rahansa siihen ja on usein varstanut minulta rahaa että saisi kaljaa. Hän itse pitää sitä terveenä, kavereillensa selittää että juo 2-3 illassa vaikka määrä on todellisuudessa paljon suurempi. Itse käyn ulkona noin 2-3 kertaa kuukaudessa.
En ole mikään nipottaja, aikuinen ihminen saa juoda jos haluaa, mutta mielestäni tämä alkaa olla jo alkoholismin puolella, kun on pakko sitä kaljaa joka päivä saada.. Olen ihan loppu, en jaksa enää. Olen yrittänyt puhua hänen kavereilleen, siitä seurasi vain iso riita ja mies hävisi ties minne moneksi päiväksi.. Dokaamaan. Vanhemmille en uskalla puhua. Tuntuu että helpointa oisi vain kävellä tästä suhteesta pois, mutten voi koska rakastan miestäni kaikkineen vikoineen. Mitä minun tulisi tehdä?
En ole mikään nipottaja, aikuinen ihminen saa juoda jos haluaa, mutta mielestäni tämä alkaa olla jo alkoholismin puolella, kun on pakko sitä kaljaa joka päivä saada.. Olen ihan loppu, en jaksa enää. Olen yrittänyt puhua hänen kavereilleen, siitä seurasi vain iso riita ja mies hävisi ties minne moneksi päiväksi.. Dokaamaan. Vanhemmille en uskalla puhua. Tuntuu että helpointa oisi vain kävellä tästä suhteesta pois, mutten voi koska rakastan miestäni kaikkineen vikoineen. Mitä minun tulisi tehdä?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ilmiselvä alkoholiriippuvainen alkoholisti jo nyt.
Moisessa parisuhteessa tulet saamaan vain ja ainoastaan harmeja, petettyjä lupauksia, kurjuutta, valeita, syyllistämistä, ja tulet sairastumaan itsekin.
Nosta kytkintä, kun vielä voit.
Joopa joo, pakoon luikkiminen tulee aina joillekin ensimmäisenä mieleen. Vaikeita tilanteitahan nämä tietenkin ovat mutta kyllä todellista rakkautta on se että yrittää auttaa toista ennenkuin edes harkitsee luovuttamista...
Nythän on tullut markkinoille myös uusi lääke nimeltään Selincro, siitä voisi olla apua mitä olen muiden kokemuksia täältä lukenut:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11504591
Se olisi ehkä helpoin tie, jos saatte sovittua että avomiehesi edes kokeilee... sen jälkeen asiat voisivat parhaassa tapauksessa ehkä ratketa kuin itsestään.
Tuota Selincroa olisin minäkin suositellut, kannattaa ottaa aihe varovasti puheeksi seuraavan kerran kun puolisosi on selvin päin... kännissä ihan turha edes yrittää.
Lääkkeestä voisi olla apua juomisen vähentämiseen:
"Selincroa käytetään alkoholinkulutuksen vähentämiseen aikuisikäisillä
alkoholiriippuvaisilla potilailla, joille alkoholinkäyttö aiheuttaa korkean
terveysriskin (miehet >60 g, naiset >40 g päivässä) ja joilla ei ole fyysisiä
vieroitusoireita eikä välitöntä katkaisuhoidon tarvetta."
Selincron vaikuttava aine on Nalmefeeni, lisätietoa löytyy mm. Wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nalmefeeni
Lainaus tuolta Wikipediasta lääkkeen tehosta:
"Tutkimuksessa havaittiin nalmefeenin vähentävän raskaiden juomapäivien lukumäärää ja alkoholin kokonaiskulutusta yli 50 prosentilla lähtötilanteeseen verrattuna. Tutkimuksiin on osallistunut kaikkiaan 3000 alkoholiriippuvaista. Nalmefeeni vähensi juomista puolen vuoden hoitojakson aikana keskimäärin kahdella kolmanneksella."
Aivan normaalia juomista, määriä voi vielä vähän lisätä eikä huolta ole.
Menepä, hyvä ihminen, Al Anon kokoukseen kuulemaan kohtalotovereittesi selviytymismenetelmistä.
Onko läheiselläsi alkoholiongelma? - Al-Anon - Vertaistukea ...
www.al-anon.fi/
Mielenkiintoista, ettei voi kerralla ostaa koko juotavaa määrää. Minusta olisi noloa mennä kauppaan pikku tuiskeessa, vaikkei (isosta?) miehestä 3-4 kaljan ottoa huomaisikaan.
Mitä tulee miehen vanhempiin, todennäköisesti hekin ovat huomanneet, että miehellä on ongelma. Juoppojen tapaan hän vain kuvittelee pystyvänsä pettämään läheisiään.
Läheiset usein omilla toimillaan mahdollistavat juomisen (mm. hoitamalla kaiken kotona, selittelemällä töihin poissaoloja jne.), joten miehen silmät saattaisivat avautua, jos pitäisit vähän välimatkaa. Sano hänelle suoraan, mistä kiikastaa, ja lähde sitten muualle vaikka pariksi kuukaudeksi. Jos hän yrittää vaikkapa soittaa humalassa, katkaise puhelu.
Jos tilanne ei muutu, jätä mies. Jäämällä pilaat omankin elämäsi.
Sama tilanne, vaan se että ukko on 63 ja on hyvin todella hyvin palkatussa valtionvirassa.
Töiden jälkeen normaalisti pubissa pari kaljaa ja yks snapsi, sitten kotona vähintään, siis vähintään, 4 purkkia vahvaa olutta.
Viikonloppuisin noin 10 vahvaa, ja mukana joskus vieläkin vahvempaa eli 7,5 % kaljaa plus ulkona syönnin kans pari kaljaa ja tietenkin pari snapsia.
Nyt kun hänellä on kesäloma se on yhtä kuin juoda vuorokaudet ympäriinsä. ja rahastahan ei ole puute.
Olen hermoraunio hän huutaa ja haukkuu yöt päivät paiskii ovia. Olen lukkojen takana omassa huoneessa, lähettelee tekstiviestejä yötä päivää mitä mun pitäis tehdä ja käskee mun pakkaan kamat ja häipyyn. Sulla on samasta ongelmasta kärsiviä tovereita. IHANAA kun sain purkaa sydäntäni.
Juominen joka jatkuu ei lopu jollei saa apua, mieheni ei sitä mielestänsä tarvi.
Joku mielenhäöiriöinenkö se niitä miinuksia heittelee.. no huvinsa kullakin-
Pakkaa tosiaan kamasi ja lähde. Mene junaan ja matkusta johonkin kauniiseen kaupunkiin.Ota hotellihuone ja nauti parin päivän lomasta.
Poikaystävälläsi on alkoholiriippuvuus eli hän on alkoholisti. Tosin ei selkeästi vielä ole itse asiaa hyväksynyt. Toipuminen voi lähteä käyntiin vasta sitten kun on oma halu lopettaa juominen, sinä et voi siinä paljon auttaa ennen sitä. Jos on riippuvuus niin ei ikinä enää muutu kohtuukäyttäjäksi, homma lähtee lapasesta joka kerta vaikka olisi pitkiäkin aikoja välillä juomatta. Tiedän tämän siksi koska olen itse alkoholisti, nyt useamman kuukauden juomatta mutta vain päivän kerrallaan. Retkahtanut olen lukuisia kertoja ja sillä kokemuksella tiedän, ettei kohtuukäyttö onnistu kohdallani koskaan. Homma menee aina täysin överiksi ja vain pahenee ajan myötä.
Ja mikähän suuri parannus palstalla muka tapahtuu sillä, että
jotkut alkoholistien viestit poistellaan ahkerasti, samaan aikaan ne
korvataan toisten alkoholistiriippuvaisten saman tasoisilla viesteillä?
Vaikka nämä toiset riippuvaiset muka mielestänsä jotenkin parempia
olisivatkin, huom. omasta mielestään.
Mikä ratkaisu, jos ukko lisäis juomistaan reippaasti, siinä olis mahdollisuus
saada juoppo hautaan sitä kautta nopeammin ja vaimohan saa
puolison kuollessa leskeneläkkeen, joka kertomasi mukaan todella
hyvätuloisen puolison leskelläkin on varsin kohtuullinen.
Olikohan se puolet siihen mennessä kertyneestä tai jotain.
Joskus toivon että hän joutuisi sairaalaan, pääsisi vähän selviään. Hoitoon hän ei suostu eikä ole omasta mielestään hoidon tarpeessa.
Mikä se sellainen kesaloma on että juodaan vuorokaudet ympäriinsä ja terrorisoidaan muita?
Et pysty mitään tekemään jos hän ei itse halua apua.Alkoholismi on tunne-elämän sairaus.
On vai, miten se muka tunne-elämää sairastuttaa. Päinvastoin, sehän eheyttää tunne-elämää.
Sulle ei ole tainnut vielä valjeta oma sairautesi
"Kylmät kädet"..Niin luulin minäkin aikoinani.Ehkäpä joku päivä ymmärrät.Hyvää viikonloppua!
Kyllä minustakin kaverilla on ilmiselvästi jonkinasteinen tunne-elämän sairaus. Uskaltaisin väittää kyseessä olevan jo alkoholismin.
Tulisi pitää ehdottomasti muutaman kuukauden raitis jakso. Sen jälkeen katsoisin pitääkö raittius, jota pitäisin suhteen jatkamisen ehtona.
Mitä nuorempana alkoholistinen juominen alkaa, sen vaikeampaa on vieroittuminen. Mutta ei mahdotonta.
Kaksikymmentäkuusivuotias ei ole "miehen alku", vaan täysi mies jolta voi odottaa ja vaatia vastuun ottamista omasta elämästään.
Määrät on todella pieniä, kulöutusta on syytä lisätä suositeltuun 17 annokseen per päivä.
alkoholismi ei ole tunne-elämän sairaus. Alkoholismi on sairaus siinä missä muutkin. Niin kauan kun yrittää korjata aikaisemman elämän ongelmia ei tarvitse hoitaa juomistaan. Alkoholismiin on apua eikä juovan tarvitse sitä itse pystyä pyytämään. käy katsomassa vaikka rehappi.fi
Alkoholismi on riippuvuus sairaus eli tunne-elämän sairaus..
Kuka ottaa apua vastaan väkisin,toimiiko se?Mikä on silloin hoitotulos?
Apua ottaa vastaan se, joka on päässyt pohjalle ja haluaa lopettaa juomisen.
Ole huoleti, poikaystäväsi voi vielä nostaa juomistaan terveelliseen 17 keskioluen päiväannokseen.