Vietin nuoruuden tietokoneella ja tässä sitä ollaan. Mikä on lopputulos? 0 kaveria, 0 ystävää. Ikääkin jo päälle 20v.
Älkää nuoret tehkö sitä samaa virhettä kuin minä tein, eristäydyin kaikista ihmisistä kokonaan, en vastannut kavereiden puheluihin ja lopulta päätin vaihtaa prepaidliittymään jottei kukaan saa minuun yhteyttä ja lähdin facebookista pois. Vietin ja vietän edelleen lähes kaiken aikani kotona.
Ikinä en ole viettänyt sen kummemmin synttäreitä, koskaan en kutsunut kaverin kaveria juhlimaan.
Jätin yläasteen valmistujaiset väliin, samoin ammattikoulun valmistujaiset. Mitä tein sinä aikana? Joko olin koneella ja sitten vanhemmalla iällä olin koneella ja lipitin viinaa.
Elämäni ei ole koskaan ollut hohdokasta, täyttä puurtamista se on nykyään. Mikään ei oikeastaan tunnu miltään, mielihyvää en saa juuri mistään.
En ole koskaan seurustellut, pitänyt tyttöä kädestä kiinni, halannut, suudellut ja voitte arvata että olen myös neitsyt, ikuinen sellainen.
Viime kesänä sairastuin vakavasti ja se muutti elämäni suunnan, vai muuttiko? Muutti siltä osin että joudun syömään todennäköisesti melko pitkään(tai peräti ikuisesti) psyykelääkkeitä(srni ja neurolepti). Vietin myös usean kuukauden muumilaaksossa(psykiatrian suljetulla osastolla).
Viime talvena aloin kärsimään psykoottisesta häiriöstä joka taas vaikeutti elämää entisestään.
Työelämässä kerkesin olemaan 2 kuukautta kunnes määräaikainen työsuhde päättyi, terveys ei kestänyt töissä olemista. Olen nyt ollut tammikuusta asti sairauslomalla ja se jatkunee tämän vuoden loppuun.
Mitä tästä opimme? Elämä on perseestä, täynnä vastoinkäymisiä, rankkaa.
Älkää nuoret tehkö sitä samaa virhettä kuin minä tein, eristäydyin kaikista ihmisistä kokonaan, en vastannut kavereiden puheluihin ja lopulta päätin vaihtaa prepaidliittymään jottei kukaan saa minuun yhteyttä ja lähdin facebookista pois. Vietin ja vietän edelleen lähes kaiken aikani kotona.
Ikinä en ole viettänyt sen kummemmin synttäreitä, koskaan en kutsunut kaverin kaveria juhlimaan.
Jätin yläasteen valmistujaiset väliin, samoin ammattikoulun valmistujaiset. Mitä tein sinä aikana? Joko olin koneella ja sitten vanhemmalla iällä olin koneella ja lipitin viinaa.
Elämäni ei ole koskaan ollut hohdokasta, täyttä puurtamista se on nykyään. Mikään ei oikeastaan tunnu miltään, mielihyvää en saa juuri mistään.
En ole koskaan seurustellut, pitänyt tyttöä kädestä kiinni, halannut, suudellut ja voitte arvata että olen myös neitsyt, ikuinen sellainen.
Viime kesänä sairastuin vakavasti ja se muutti elämäni suunnan, vai muuttiko? Muutti siltä osin että joudun syömään todennäköisesti melko pitkään(tai peräti ikuisesti) psyykelääkkeitä(srni ja neurolepti). Vietin myös usean kuukauden muumilaaksossa(psykiatrian suljetulla osastolla).
Viime talvena aloin kärsimään psykoottisesta häiriöstä joka taas vaikeutti elämää entisestään.
Työelämässä kerkesin olemaan 2 kuukautta kunnes määräaikainen työsuhde päättyi, terveys ei kestänyt töissä olemista. Olen nyt ollut tammikuusta asti sairauslomalla ja se jatkunee tämän vuoden loppuun.
Mitä tästä opimme? Elämä on perseestä, täynnä vastoinkäymisiä, rankkaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuskin se tietsikka on se sairauden aiheuttaja
Kyll sun eristätymisessä on jotain muuta ja syykin on kai selvä,:vakava masennus.
No sitä on kai mahdoton selvittää mistä toi sun sairautes alkoi.
Toki psyket koittaa sitäkin selvittää,mutt harvoin siihen jotain yksittäistä syytä löytyy.
Eikä masennus ole mikään parantumaton sairaus,hyvä lääkitys ja terpia voi auttaa yllävänkin paljon.
Psykoottisissa häiriöissä pitäs aina palata "muumilaaksoon",psykoosissa ihminen vaarallinen itselleen ja jossainmäärin muillekin.
Toden näkösesti olet kuntouttamis tuella,ainakin pitäis olla,
kuntottamis ttuki jatkuu,kunnes sut katsotaan kelpaavan työhön,tuki-työllistämiseen tai vastaavaan,tai sitten jäät sairauseläkkeelle.
Eipä silti,eläkkeelläkin on ihan ok olla,ei huolet paina,eikä rasitu polla.