Majakan vartijan päiväkirja elämästä ja yksinäisyydestä..".........................."
Kriitikon arvio Majakan vartijan kirjoituksesta:
On pakko sanoa kirjoituksesi alkuun, että miksi et tee asialle jotain? Rupea harrastamaan, liikkumaan, pitämään fyysistä ja henkistä tasapainoa yllä. Opiskele fiksuja asioita ja tienaa hyvä lompakko, millä voi ainakin taata sen kultaisennoutajan ja omakotitalon palveluiden lähelle, mihin ei tarvitse autoa käyttää.
Linna kundikin saavuttaa usein samat. Tosin aaltojen saattelemana ja hiukan laveammalla leivällä, mutta kuitenkin saavuttaa…
Mutta mitä jos saavut kaiken näiden välimaastoon? Et ole rikas, et niin köyhäkään, että sossu tädin pitää nenää niistää. Olet kuitenkin jonkunlainen jämä, joka yrittää muuttua ja mukautua yhteiskunnan mukaan. Et tiedä kenen persettä nuolisit. Et tiedä löysikö sitä hanskat tiskiin vai tilaisiko vielä uudet hanskat. Ainoa vain mitä teet on, että yrität ja aina vain yrität elää kysymysmerkkinä. Ja mielessäsi tiedät, että "ei saa suoritaa, pitää rakastaa itseä jne.". Kuitenkaan et vain osaa....
Nuorena oli helppo uskoa, että 20 päälle maailma muuttuu, aikuistuu ja miehistyy. Löytää rakkauden ja onnen, eikä vain hyvän päivän tuttuja, himojensa täyttäjiä ja onnen onkijoita. Illuusio joka jaksoi aina huomiseen on nyt reilusti yli 20 saavuttettua sama. Ikä muuttuu, mutta toiveet ei. Ei auta kuin odottaa 30 vuoden tulevan viisautta. Tai sitten vain elämä ei ole kaikkien juttu.
Kriitikon arvio Majakan vartijan kirjoituksesta:
On pakko sanoa kirjoituksesi alkuun, että miksi et tee asialle jotain? Rupea harrastamaan, liikkumaan, pitämään fyysistä ja henkistä tasapainoa yllä. Opiskele fiksuja asioita ja tienaa hyvä lompakko, millä voi ainakin taata sen kultaisennoutajan ja omakotitalon palveluiden lähelle, mihin ei tarvitse autoa käyttää.
Linna kundikin saavuttaa usein samat. Tosin aaltojen saattelemana ja hiukan laveammalla leivällä, mutta kuitenkin saavuttaa…
Mutta mitä jos saavut kaiken näiden välimaastoon? Et ole rikas, et niin köyhäkään, että sossu tädin pitää nenää niistää. Olet kuitenkin jonkunlainen jämä, joka yrittää muuttua ja mukautua yhteiskunnan mukaan. Et tiedä kenen persettä nuolisit. Et tiedä löysikö sitä hanskat tiskiin vai tilaisiko vielä uudet hanskat. Ainoa vain mitä teet on, että yrität ja aina vain yrität elää kysymysmerkkinä. Ja mielessäsi tiedät, että "ei saa suoritaa, pitää rakastaa itseä jne.". Kuitenkaan et vain osaa....
Nuorena oli helppo uskoa, että 20 päälle maailma muuttuu, aikuistuu ja miehistyy. Löytää rakkauden ja onnen, eikä vain hyvän päivän tuttuja, himojensa täyttäjiä ja onnen onkijoita. Illuusio joka jaksoi aina huomiseen on nyt reilusti yli 20 saavuttettua sama. Ikä muuttuu, mutta toiveet ei. Ei auta kuin odottaa 30 vuoden tulevan viisautta. Tai sitten vain elämä ei ole kaikkien juttu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos olet oikeasti fiksu, voin kertoa salaisuuden.
Sellaisen ihmisen etsiminen, joka oikeasti olisi jotain enemmän, on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.
Jos olet joskus Salaisia kansioita seurannut, niin ei se Mulderkaan turhaan tokaissut: "You're my one in five billion."
Niille, jotka eivät koskaan löydä sitä neulaa, paras neuvo on kaiketi se, että onni löytyy pienistä asioista, eli onni on asennoitumista. Jos et välitä pätkääkään siitä missä olet, et voi eksyä.
"Niin kauan, kuin ihmisellä on oma itsensä, tarvitsee hän vain muutamia harvoja ystäviä, muutamia harvoja, hyvin harvoja kirjoja, ja koiran."
Mitä kliseitä... tiedän. Muttei se tee väittämästä yhtään sen vähemmän totta, vaikka siitä klisee muodostuisikin.
Ja sittenhän on tämä useimpien ihmisten suosima kaava: Lopeta totuuden etsiminen, ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan. Se vaan ei taida sopia niille, joilla on palanen Mulderia luonteessaan.
Kaikki nuohan melkein itsekin kävit lävitse. Onnea sinulle silti.