Älä syötä minulle enempää valheita. Emme tarvitse niitä kumpikaan. Minun oli oltava heikko, että voisin vahvistua taas. Kyllin vahvaksi näkemään totuuden. Itse.
Et voinut minua muuttaa. Tällaisena kuin olin, en kelvannut. En heikkona, en vahvana. En järjettömänä tunteen orjana, enkä rationaalisena, analyyttisenä pohdiskelijana. En terveiden enkä vähemmän terveiden tapojen aikana. Se on riittävän hyvä totuudeksi. En usko absoluuttiseen totuuteen, uskon prosessuaaliseen totuuteen. Olen oikeudenkäyntini saanut. Se oli riittävä, ei ehkä viivytyksetön, ei ehkä kaikilta osin puolueeton ja oikeudenmukainen, mutta se oli riittävä. Puolustus sai puheenvuoron. Syyttäjä sai kaiken näytön. Tuomari oli ankara, mutta johdonmukainen. Syytetty otti vastaan tuomionsa ja kärsi rangaistuksensa täysimääräisenä. Hän ei pyytänyt armoa, vain oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.
En kaipaa enää yhtään valheita. En ole tarjoillut niitä itsekään. Olin mitä olin. Elin niinkuin sillä hetkellä uskoin todeksi. Nyt elän niinkuin uskon todeksi. Vain rehellisyys ja avoimuus tuo luottamuksen. Vain niihin perustan sen, mitä teen ja jätän tekemättä. On tulevaisuus.
Tämä oli tarina rakkaudesta, niinkuin minä sen ymmärrän, intohimosta, niinkuin minä sen tunsin, niistä luopumisesta kerta toisensa jälkeen. Uuvuttavasta taistelusta, jossa pahin vastustaja löytyi sisältä. Itsepintaisesta toivosta ja sokeudesta. Naurettavasta rohkeudesta ja järjettömästä pelosta. Rauhasta ja hiljaisuudesta, kiivaasta draamasta. Jälleensyntymisestä ja paluusta vanhoihin toimintamalleihin. Tarina toivosta, ilosta, kivusta ja surusta. Kaipa tähän oli tarve. Anteeksi, taistelutoverini.
Et voinut minua muuttaa. Tällaisena kuin olin, en kelvannut. En heikkona, en vahvana. En järjettömänä tunteen orjana, enkä rationaalisena, analyyttisenä pohdiskelijana. En terveiden enkä vähemmän terveiden tapojen aikana. Se on riittävän hyvä totuudeksi. En usko absoluuttiseen totuuteen, uskon prosessuaaliseen totuuteen. Olen oikeudenkäyntini saanut. Se oli riittävä, ei ehkä viivytyksetön, ei ehkä kaikilta osin puolueeton ja oikeudenmukainen, mutta se oli riittävä. Puolustus sai puheenvuoron. Syyttäjä sai kaiken näytön. Tuomari oli ankara, mutta johdonmukainen. Syytetty otti vastaan tuomionsa ja kärsi rangaistuksensa täysimääräisenä. Hän ei pyytänyt armoa, vain oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.
En kaipaa enää yhtään valheita. En ole tarjoillut niitä itsekään. Olin mitä olin. Elin niinkuin sillä hetkellä uskoin todeksi. Nyt elän niinkuin uskon todeksi. Vain rehellisyys ja avoimuus tuo luottamuksen. Vain niihin perustan sen, mitä teen ja jätän tekemättä. On tulevaisuus.
Tämä oli tarina rakkaudesta, niinkuin minä sen ymmärrän, intohimosta, niinkuin minä sen tunsin, niistä luopumisesta kerta toisensa jälkeen. Uuvuttavasta taistelusta, jossa pahin vastustaja löytyi sisältä. Itsepintaisesta toivosta ja sokeudesta. Naurettavasta rohkeudesta ja järjettömästä pelosta. Rauhasta ja hiljaisuudesta, kiivaasta draamasta. Jälleensyntymisestä ja paluusta vanhoihin toimintamalleihin. Tarina toivosta, ilosta, kivusta ja surusta. Kaipa tähän oli tarve. Anteeksi, taistelutoverini.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voin vain vastata sinulle, en ole koskaan sinulle valehdellut mies!
En pysty tällä hetkellä parempaan, eikä minusta ole mitään jaettavaa kenellekään...
Kiitos kuitenkin. Tavallaan jopa uskon johonkin "karmaan" tai siihen, että elämässä kohtaa ne ihmiset joita sillä hetkellä tarvitsee...
http://www.youtube.com/watch?v=zbkBc72Ckls
Samoin, kiitos sulle!
näin kamala ? näin hirveä ?
Vastaa minulle, lähditkö tänään hyvästelemättä minua?
En ole lähtenyt, halusin vain osoittaa kiitollisuutta sinulle.
Kiitos siitä sinulle! En kuitenkaan halua luovuttaa vielä, haluan yrittää oikeasti!
Mielestäni me ansaitsemme mahdollisuuden, molemmat.
Näitkö häntä tänään?
Voisitko pistää tuon suoraan sähköpostiini.
Se tarina oli rakkautta, luopumista, taistelua, periksiantamattomuutta, intohimoa, suuria tunteita, kohtaamisia ja eroja, aina pieni haikeus taustalla. Koskaan emme tienneet mikä kohtaamisemme jäisi viimeiseksi. Koskaan en valehdellut sinulle.
En valehdellut koskaan, en vaatinut sinulta mitään. Hyväksyin sinut itsenäsi, kelpasit sinuna, koska olet täydellinen sellaisena.
Sen sijaan minulla oli aina tunne, että kuvittelit minut erilaiseksi, kuin olin. Että loit mieleisesi hahmon, johon rakastuit. En tuntenut itseäni määritelmistäsi, ja ne hämmensivät. Et halunnut nähdä minua sellaisena, kuin tunsin olevani. Halusit kuvitella minut vahvaksi ja itsenäiseksi, koska pohjimmiltasi ihailet juuri sellaisia. Tarvit sellaisia. Ei siinä mitään, hyväksyin sen kuten kaiken sinussa.
Minä en ole se. Vaikka jossakin määrin olen sisäisesti vahva ja kestävä, en ole itsenäinen. Olen kasvanut siihen, että roolini määritellään ulkoapäin. Ihminen ei muutu siitä, mihin hänet opetetaan. Jos tottuuu siihen, että tulee suojelluksi ja kohdelluksi turvaa tarvivana, ei opi ottamaan vastuuta itsestään. Jos tottuu objektin asemaan, ei taivu subjektiksi.
Tämä oli sinulle oppimiskokemus. Sinulta se onnistuu, koska olet elämää nähnyt ja siten oppimiskykyinen. Minä en kai lopultakaan oppinut mitään uutta itsestäni, näin vain entistä kirkkaammin rajallisuuteni. Taannuinkin ehkä lopullisesti. Mikään ei tunnu enää miltään, enkä jaksa välittää mistään. Jätit minut jonkinlaisen flirttitilaan, enkä jaksa enää välittää siitäkään, että annan jollekulle ehkä väärää toivoa jne. En välitä, jos joku tulee lähelle, jos koskee. Olen apaattinen enkä pidä rajojani. Aivan sama, kun mikään ei tunnu missään.
Se, mitä sinussa ihailin, oli juuri se tarkkuus katseessasi. Luotin siihen, että sinä näet ihmisen.
Ei. En voi sitä sinulta odottaakaan. Sinä olet sinä ja elät elämääsi omista lähtökohdistasi. Kaikkea hyvää sinulle. Aika alkaa olla lopussa.
Ei en minä sinua vahvaksi luullut, ainakaan siten miten sen tuossa tarkoitit.
Näin sinussa vahvuutta, jota vahvistamaan minut tarvitset. Sinussa on "potentiaalia" vaikka ja mihin, mutta tarvitset rinnallesi ihmisen, joka sinua kannustaa ja tukee, nostattaa itsetuntoasi.....tukee heikkoina epävarmuuden hetkinä. Sellaisena minä sinut näin ja näen yhä.
Ja tämä kuva on vain vahvistunut ajan myötä....
Varmasti tämä eriskummallinen tilanne on vaikuttanut jonkin verran käsitykseeni sinusta, mutta nämä tunteet, mitä tunnen, ne minä tunnen sitä ihmistä kohtaan, jonka kasvotusten niin useasti olen nähnyt......ja silmät on sielun peili, totta tosiaan, monasti olen katsonut suoraan sieluusi ja olen ihan varma, että sinä se olet, juuri sinä....en minä ole sinusta erehtynyt. Luota minuun....sinä et osaa näemmä arvostaa itseäsi riittävästi ymmärtääksesi kuinka ainutlaatuinen olet.
... ja tiedän, et sinäkään täydellinen ole ;))) olen sinussa huomannut uusiakin puolia, mutta silti tunteeni eivät ole muuttuneet. Haluan oppia tuntemaan oikean ihmisen.
Niin. En minäkään voi sanoa sinua tuntevani, ja se tuntuu jotenkin oudolta. Niin paljon kuin sinusta tiedänkin. Olen minäkin kertonut epäsuorasti elämääni liittyviä asioita, joita en ole kertonut kenellekään muulle. Olen luottanut tuntematta juurikaan ja tiedän sinun olevan luottamuksen arvoinen.
En tietenkään ole täydellinen, itse asiassa kaukana siitä. Ja varmaan minuun on melko vaikea tutustuakaan, koska olen niin häilyvä ja passiivinen. Pakenen vaikeita tilanteita, koska en osaa puolustautua ja tarvin aikaa asioiden ymmärtämiseen. Lukitun helposti, jos vaistoan olevani tarkkailtavana. Se on hassua, koska itse juurikin harrastan tarkkailua ja olen loputtoman kiinnostunut muista ihmisistä. Kiinnyn ihmisiin herkästi ja tunnen lämpöä ja empatiaa useimpia kohtaan.
Se vahvuudestani. Olen saanut olla tällainen, koska olen hakeutunut vahvojen ja aktiivisten ihmisten seuraan (tai paremminkin he ovat hakeutuneet minun tykö).
Voitko kertoa lisää...Vaikea uskoa, mutta kuulostaa tutulta ja ehkä ymmärtäisin paremmin, jos näin olisi...
Aivan kuin se olisit sinä, uskomatonta...ja paljon samaa minussakin kuin tuossa (sanoja1), mutta jossain ratkaisevissa kohdissa on liikaa eriävää tietoa.
Ihanaa lukea ajatuksia, jotka muistuttavat hänen kirjoittamiaan :) Luulin, että aloitus oli sinulta ja siksi kysyin hyvästelemisestä ;) Et vielä aivan tunne minua tietenkään, mutta lähelle sisimpäni tuntemista olet pääässyt kyllä. Uskomattoman lähelle näillä tiedoilla. Hyvää päivää rakas. Katsotaan taas toisiamme syvälle silmiin.
kello käy!
Sanoja1 en rakastanut sinua, miksi niin luulet?
Ilman vihjettä omasta sukupuolesta kaikki keskustelijat voivat olla esim. naisia ja kuvittelevat purkavansa sisintään vastakkaisen sukupuolen kanssa.
niin tyhmiä ja päättömiä torveloita kaikki tyynni.