Noin musta tuntuu ja oon raskaana rv 23 ...
Mulle on viime aikoina tullut joku inho tuota koiraa kohtaan ja en ymmärrä miksi :(
kyllähän se ennenkin tuhosi paikkoja ja veti kovaa ulkona mutta nyt vaan en kestä :(
mun silmissä se koko ajan on kiusan teossa :( en aio luopua koirastani ja toivon että raskauden loputtua voisin taas rakastaa koiraani tosi paljon niinkuin ennen raskauttakin :) mikä mulle on tullut? tuntuu että koirasta on tullut taakka ja en pidä sitä enää ykkösenä vaan viimeisenä !
Mulle on viime aikoina tullut joku inho tuota koiraa kohtaan ja en ymmärrä miksi :(
kyllähän se ennenkin tuhosi paikkoja ja veti kovaa ulkona mutta nyt vaan en kestä :(
mun silmissä se koko ajan on kiusan teossa :( en aio luopua koirastani ja toivon että raskauden loputtua voisin taas rakastaa koiraani tosi paljon niinkuin ennen raskauttakin :) mikä mulle on tullut? tuntuu että koirasta on tullut taakka ja en pidä sitä enää ykkösenä vaan viimeisenä !
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hormonit hyrrää. Koira ja lapsi kuuluu perheeseen joten klassinen raskauden/eron/muuton vuoksi ei nyt oikein toimi luopumisena. Niitä riittää jo markkinoilla. Keskity yhteisiin koulutus hetkiin koiran kanssa, osta pureskeltavia jäisiä tai kuivattuja luita, lenkitä ja leikitä. Simple as that!
ylireagointia siihen, että arvojärjestyksesi alkaa muotoutua niin että perheesi ja oma hyvinvointisi nousee koiran edelle niin kuin kuuluukin ja koira jää peränpitäjäksi.
Varmaan taas rakastat koiraasi, kun olet saanut tuon kuvion selvitettyä itsellesi etkä tunne asiasta syyllisyyttä. Koira täytyy tietysti koko ajan hoitaa kunnolla, mutta vauvankorvikkeena et sitä enää pidä kun olet saamassa oikean vauvan ihmiskumppanin kanssa. Nyt on aika myös miettiä teetkö liikaa kotitöitä ja koiran hoitamista, ja voisiko kumppanisi alkaa tehdä enemmän.
Kannattaa katsoa se elintärkeä vitamiinin ja hivenaineiden saanti. Joillakin puutostilat aiheuttaa väsymystä ja kireyttä. Foolihapot ym. kuuluu raskaana olevalle erityisesti eli joko ruokavalio kuntoon tai apteekin hyllyltä vitamiinipurkki käteen. Marjoja puuron seassa aamulla, lounaaksi salaattia kanan/kalan mukana ja iltapalana ruisleipää sekä omena plus mehu vaikka.
Oletkos neuvolatäti, noihan neuvotaan siellä. Oliko sulla koiranpidosta mitään mielipidettä ?
Ja kiertolaisia lisää MAHTAVAA UPEETA! Sitten kun lapsi kasvaa niin otetaan uusi... Voi joo...Katsokaa sitten että menee loppuelämän kotiin eikä lapsen verukeeksi!
Nooh, jos nyt jo tuntuu tollaselt, niin eti koiralle uusi koti.
Tilanne tulee VIELÄ vaikeammaksi, kun olet vauvan kanssa kotona. Ja jos olet yksinhuoltaja.
Vauva tarvitsee sua ja koira tarvii sua.
Helpompi on nyt luopua koirasa.
Ota sitten uusi koira, kun lapsesi edes kävelee, että pystyt koirankin hoitamaan.
Sääli lukea näitä epätoivoisten yh-äitien koirajuttuja :(
Kun mikään JÄRKIPUHE ei tehoa :(
Olen minäkin yh ja koiranomistaja.Hyvin pelittänyt.
Nomut hei, jos on rv 23 ja nyt jo tuntuu tolta, niin eikös olis kaiille paras luopua koirasta ja harkita asiaa uudelleen vaik vuoden kuuttua.
Muttakun en halua luopua koirastani koska jos mieleni muuttuu sitten raskauden jälkeen ! ja yllätyksenä mullekkin tuli nämä inhon tunteet koska koira on ollut minulla 4 vuotta ja nyt vasta tuntuu tältä
Kyllä se muuttuu, kunhan raskaus on ohi ja vauvan kanssa jonkun aikaa elellyt. Raskausaika ja pienen vastasyntyneen kanssa elämä on yhtä h*lvettiä, jos ei muuta niin väsyttää ja itkettää, mutta menee ohi. Koita nyt löytää hyviä puolia koirasta, esim. lenkkeillessä kunto pysyy hyvänä = helpottaa synnytystä ja siitä toipumista jne.
ja en ole yh ja vaikka olisinkin niin mitä sitten?
hyvin minulla sujui koirani kanssa silloin ennen seurusteluani ja nyt kun seurustelen ja koirani ei edes varmaan tiadosta tätä että välillä tekisi mieli viedä se jonnekkin kauas..päin vastoin se vaan vieläkin iloisesti hyppii ja jaksaisi leikkiä ja kaipaa paljon rapsuttelua.
tota se on ku tehää lapsia ni se on byebye koiralle, itse olemme 40v pariskunta ja emme ole halunneet lapsia, koirat on ollu meille lapsia, niitä meillä on ollutkin jo 20 vuotta, yhestäkää emme luovu minkää lapsen takia, ja musta se onki ihan typerä syy luopua. aloittaja älä keksi tekosyitä sille että koiran antasit pois, raskaus ei oo mikää syy, ethän sä lastasikaan tosta vaan pystyisi luopuu, KOIRALLAKIN ON TUNTEET! SILTI SITÄ EN INHIMILLISTÄ!
Sinuna luopuisin koirasta jo nyt. Sitten kun ihmisvauva syntyy (ja voi olla koliikkia yms) ei tilanne tuosta ainakaan parane, koska takuuvarmasti olet itse entistä väsyneempi.
Ikävä todeta näin, mutta kokemuksella sanoisin, että mikäli koira on hankittu lapsenkorvikkeeksi aikoinaan (tiedostamatta/tietoisesti), on kyseisen kaltainen tilanne varsin yleinen siinä vaiheessa, kun aletaan odottamaan ihmislasta ja pahenee, kun lapsi on syntynyt.
Mulla tuli ap ihan samanlaisia tuntemuksia jo alkuraskaudesta lähtien ja vasta raskauden loputtua tajusin että se oli raskaudesta kyse.Kun lapsi tuli mieheni auttoi minua koiran ja lapsen kanssa joten älä nyt ainakaan vielä luovu :)
mukavaa kesää !
ei ole ikinä tarvinnut tommosia tuntemuksia kokea.täs on mennyt koirat ja lapset limittäin ja kaikki on hyvin hoidettu.niin oli mullakin,kuten monella muullakin,et koira oli ensin.eikä ikimaailmassa olis tullu mieleen "hukata" koiraa sen takia et oli raskaana!!!?
Olisko koiralle mitään hoitopaikkaa, jonne voisit sen viedä vaikka muutamaksi päiväksi, viikoksi?
Saisit vähän tasoittua, ja varmaan tulisi jo omaa hurttaa ikäväkin.
Muutenkin joku hoitopaikka olisi ehkä hyvä olla, jos vauvan kanssa joutuu esim. paljon valvomaan tai loppuraskaus on vaikea. Mieluummin koira varmaan on sen "pahimman" ajan hoidossa kuin vaihtaa kotia tai huomaa olevansa koko ajan vain kiusaksi.
Eiköhän toi ole hormoniheittelyä, mikä sinua kiukuttaa. Koira vähäksi aikaa hoitoon, lepoa ja asioiden miettimistä!
Hei!
Podet luultavasti jonkin asteista raskauden ajan masennusta.
Itsellä on monta lemmikkiä ja raskaana ollessani ja vielä hetken synnytyksen jälkeen koin suurta inhoa kaikkia eläimiä kohtaan.
Kaaduin jokaista eläintä, koskaan en mitään niille tehnyt, mutta mieli olisi tehnyt välillä ottaa nirri pois.
Normaalisti olen ylenpalttisen eläinrakas, mutta hormonit kävivät silloin kovilla kierroksilla. Nyt on kaikki ok, kaikki eläimet ovat edelleen kotona ja koskaan en niistä luopuisi. Lapset rakastavat eläimiä ja toisin päin ja niin myös minäkin.
Tsemppiä, kyllä se hyvin luultavasti ohi menee.
Älä tee mitään hätiköityä, äläkä anna asiattomien kommenttien loukata.
Lapsen tulo on suuri stressi ja se vaikuttaa kaikkeen.
Kun elämä normalisoituu ja siitä tulee taas tavallista arkea, luulen että hädintuskin edes muistat tälläisiä tunteita.
Samaa koin minä oman raskauden aikana, oma koira alkoi ärsyttää vaikka se ei tehny mitään väärää. Aloin hyljeksiä sitä (toki pidin huolen ruoasta, lenkkeilystä yms. pakollisesta) mutta en antanut hellyyttä samalla lailla. Kun lapsi oli syntynyt tasoittui tämäkin hormoonipeikko ja nyt koira on taas rakas ja osa perhettä . Kyl se ohi menee!
Aina sama juttu ensin koira otetaan vauvan korvikkeeksi ja kun sitten hankitaan oikea vauva niin koira alkaa risomaan. :(
Eläimiä ei pidä ottaa jos ei kerran välitä niistä vaan heti annetaan pois mielijohteen takia.
Ei masentunutkaan ensimmäisenä pakkaa koiran kamoja kasaan ja laita pois.
Älkää ottako koiraa jos ette osaa ajatella että se menee silloinkin kun perhetilanne muuttuu.
Mitäs sitten kun lapsi alkaa ärsyttämään puolestaan? Sijoituslapsiakin on nykyään tolkuton määrä ja sitten kun ollaan "kotonalapsen kanssa" niin lapsi viedään joko mummolaan tai kunnalliseen pois silmistä että saa sitä omaa aikaa.. :(
on sellaiset isovanhemmat, jotka haluavat, jaksavat ja ehtivät olla lastenlastensa kanssa, niin se on kyllä lapselle parhaimpia asioita elämässä. Nykyään moni kasvaa pelkässä ydinperheessä, eikä siinä aina ole mahdollisuutta oppia kunnioituksesta, rakkaudesta ja välittämisestä yhtä paljon kuin niillä, joilla on enemmän sukua ympärillään.
Aina löytyy perusteluja varsinkin kun viedään kunnalliseen vaikka itse ollaan kotona..
Mielestäsi sinulla on eroahdistus miehestäsi. Jos ei nyt ole ajankohtainen niin kohta voi olla.