Osastolta pois pääsy..

Eihän nyt itsaria. Alussa on siviili opettelua, mutta sinulla on perhe. Arki alkaa sujumaan pikkuhiljaa. Kirjoittele tänne. Olet nuori ihminen. Kijoittele myös päiväkirjaa.

Hei mulla oli samanlaista, kun olin pitkään osastohoidossa kauhia pelko ja tyhjyyden tunne ja tuli mieleen ,että haluan takas osastolle, mutta se tunne kyllä menee ohi elä pelkää yhtään. Hyvää kesää ja kaikkia hyvää elämääsi. kyllä kaikki järjestyy.

Kyllä tuota vapautta odotti melkeen koko hoitojakson, mutta kun lopulta pääsi kotiin, olipa avuton olo. Päivärutiini puuttui, kenellekään ei kehdannut sanoa, jotta tuntuu kuin pää räjähtäisi ahdistuksesta. Kukaan ei katsonut perään, ei tullut seuraksi ulos, oli turvaton olo.

Mulle kyllä lykättiin tujut lääkkeet mukaan ja hoito jatkui avohoitona. Ehdin tuskissani hotkia kaikki lääkkeeni ekan viikon aikana ja jouduin vatsahuuhteluun, mutta kyllä se siitä hiljalleen tiiviin hoitokontaktin ja lääkkeiden kanssa lähti menemään.

Sovin parin sukulaisen kanssa, että yksi soittaa aamulla ja toinen illalla, et olenko hengissä. Suunniteltiin mulle kans päiväohjelma, et herätys, aamiainen, vähän ulkoilua, lounas jne, kuten osastolla ollessa. Siitä tuli aivan välttämätön tuki jotta selvisin vapaudestani. Kuulostaa hullulta, mutta rutiinit toi turvaa. Montaa kuukautta ei tarvii olla osastolla, kun jo laitostuu.

Niinpä, rutiinit, päivärytmi.Auttaa sopeutumisessa "siviiliin".
Kannattaa laatia sellainen "lukujärjestys" ; aamulla ylös kello xx, aamiainen ja aamupesut. Pieniä kotihommia, siivousta, kaupassa käynti, yms. Johonkin kohtaa païvään ulkolenkki. tärkeää edes nähdä muita ihmisiä ja elämää ympärillaän, vaikkei kenenkään kanssa puhuisi.
Kirjastossa käyntiä, puistossa/luonnossa istumista, mikä tuntuu hyvälle.
Missään tapauksessa älä eristäydy neljän seinän sisään!
Kai saat tukea avohoidossa? Muutakin kun reseptin ja pilleripurkin kouraan?!

Siis; elämään ja päivään rytmi ja rutiinit. Ne tuo ryhtiä ja turvaa. Siitä sitten voimien mukaan lisää!
Kesä on ja kärpäset, nauti!