että näen sinut käsi kädessä lapsemme kanssa, uuden kodin pihamaalla auringossa. Näen sinut seurassani kun viisikymppisinä lähdemme kahdestaan lomalle Madeiralle, Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan. Näen sinun vanhenevan, katan sinulle aina kahvikupin aamuisin, juomme yhdessä päiväkahveja ja olemme kahden, hiljaa.
En ole ajatellut kenestäkään tällä tavalla aiemmin. En koskaan näin pitkälle.
En ole ajatellut kenestäkään tällä tavalla aiemmin. En koskaan näin pitkälle.
Vastaukset 24
Vanhimmat
kuka onkaan.
Se on vaan se, kun mä en ajattelekkaan samallalailla, kuin sä!
Ajattele vapaasti. Olet väärää vuosikertaa. ;-)
No mikäs siellä ap nainen on sitte oikea. Mikä vuosiluku. 70-luku vai?
Saman ikäisen naisen ja ajattelen niin kuin ap.
Olenks se mä vm 1979
Liki liippaa, mutta vuosi 1980 on se mitä tavoitellaan.
Sä alat olla liian vanha lapsenteon kannalta, sorge!!
:-D
No Afrikkaan en kyllä ikinä lähtis, täällä stadissa näkee tota väriä ihan tarpeeksi.
voi he-le-vet-to oot sinä sekasi
Ankeaksi on maailma mennyt, jos ei saa hiukan ajatuksilla hassutella?
Sinä olet sellainen nainen jonka peräaukkoa haluaisin nuolla.
En ole ajatellut kenestäkään tällä tavalla aiemmin.
Kiitos tästä avautumisestasi. Kyllä hömppäromantiikka sinutkin vielä joskus löytää. :-)
Kuka se mies onkaan, lähteköön karkuun äkkiä ettei joudu kakaroita pykäämään ja katsomaan samaa muijaa iäti.
Joo, mä voin antaa sulle vaikka puhelinnumeron niin voit varoittaa häntä ja tehdä miehelle palveluksen?
Mistä näitä ankeuttajia oikein täällä sikiää?
http://youtu.be/lmc21V-zBq0
;-)
Kerro tuo hänelle. Kukapa ei haluasi noita sanoja kuulla - elää elämää, jolla on tarkoitus. Tietää rinnallaan olevan nainen, joka rakastaa.
Kateeksi käy.
Vi..tu kuka tööt henkilö näitä TÖÖT aloituksi tekee??
Kyllä on elämäsi pahasti " hakusessa "..:(
Itse olen tuosta täysin eri mieltä. Kun ihastuu tai rakastuu on hyvä miettiä millaisena yhteisen tulevaisuuden näkee. Tiedän että jotkut naiset näkevät vain suurimman tavoitteensa: heidät alttarilla, prinsessahäät ja kaiken sen, mutta en minä välitä mistään alttareista ja prinsessaleikeistä. Minua kiinnostaa yhteinen arki.
Sitä on hyvä miettiä hetken miten pitkälle olisi valmis menemään, eikä ajautua pelkästään tunteitten hulluuteen. Olen itse punninnut omat ajatukseni ja tiedän mihin olen valmis ja mitä haluan. En silloin sanoisi elämäni olevan hakusessa? ;-)
Alttarit, prinsessaleikit, arki..kaikki kuulostaa yhtä pahalta. Minä kaipaan seikkailuja, romantiikkaa, hauskuutta, itsensätoteuttamista, älyllisiä haasteita, seksiä, rakkautta, harrastuksia jne. jonkun kanssa. En kaipaa arkea.
Mutta eikö hyvä arki sisällä juurikin tuon kaiken: seikkailut, romantiikan, huumorin, haasteet, intohimon, rakkauden, harrastukset - yhteiset ja erilliset - roskapussit ja ostoslistat?
Arki on se mitä me kaikki elämme. Se on vain meistä itsestämme kiinni miten me sen elämme.
Muuten hyvä mutta lapset pilaavat arjen. Noi kaikki muut romuttuu jos kersat tulee mukaan juttuun. Väität tietysti että niitä voi toteuttaa kersojen olemassaolosta huolimatta mutta ei voi.
En väutä. Kyllä ja ei. Mutta sekin on aika jännä ajatus ettei voi uhrata elämästään niitä vuosia lapsille silloin kun ne ovat pieniä ja tarvitsevat vanhempiaan?
Lasten hankkiminen ei ole minulle se suurin tavoite elämässä tällä hetkellä, mutta olen enemmän avoin ajatukselle tätä nykyä kuin nuorempana.