Tässä olis tällane mun stoori... Elin normaalii perhe-elämää koko ikäni ja mulla on ollut melkein aina kavereita :) Asuin ala-aste ikäsenä sellases lähiössä mis oli paljon kaverei ja silleen, mua alotti 3-luokalla kiusaamaan yks läski poika, koska olin niin alipainoinen ja voitin sen usein monessa urheilulajissa, sitten 4 ja 5 luokan aikana kiusaaminen levisi, koska olin mukamas niin köyhä, ettei ollu varaa koskaa mihinkää, noh 6 luokalla se oli pahimmillaa alasteel ku yli 10 ``pahiksen`` pojan jengi kiusas mua, repien esim ruokalassa multa housut alas ja boxeritkin, sotkemalla mun ruuan siellä myös, tönisi, hakkasi, haukkus ja lamaannutti mua :(
No juu ajattelin et yläaste alkaa nii onneks pääsee näist eroo, oli mulla sillo myös kavereita, ne ei ollu kiusattui, että mä olin vaa... Yläasteen myötä kaverit myös väheni... mut hitto, nä pojat tuli samal yläasteel ku mä ja muutkin mua isommat pojat, siis kaikki ketkä ei ollu tietenkää alipainosii ku mä :) niin ryhtys mukaa kiusaamaan ja joskus se meni ihan överiksi, puhkottii pyörän kumit, rikottii pyörän vanteet ja jarrut ja kaikkee tollast, myös en saanu olla välitunnil rauhas vaan kiusattii paljo, esim seisoin jonku kaa juttelemas, yhtäkkii joku tönäsee mua takaat päi maaha ja sattus iha hitosti, eikä ollu kivaa koko ajan olla peloissaa...
Mulla oli 9-luokan lopussa ihan muutama kaveri :( Kaks tietokone nörttii ja joitain sukulaisii, kenen seurasta nautin oikee kunnolla :) sit joitain pari kaverii samalta yläasteelta, no juu onneks oli ees ne :) Vaikka en usein nähnytkään niitä...
Aloin 13-vuotiaasta lähtien harrastaa kehonrakennusta ns. Ostin kotti kaikki tarvittavat ja treenasin vuoden kotona ennenku kehtasin salil mennä, olin sit 2 vuotta 14 ja 15:n sellasel iha normi kunto/puntti salilla noin 3 kertaa viikossa, alko voimaa kertyy ja sillee, mut olin vielki laiha, mut muutosta tapahtu.. 16v:nä lisäsin tahdin 5 kertaa viikossa ja se on jatkunu tähän 19v asti ja voitte kuvitella tuloksen :)
mut takasin kiusaukseen, ku yläaste oli ohi, nii en päässy mihinkää opiskelee ku olin masentunu vähän ja mun kouluopiskelut oltii pilattu kiusaamisella... Vietinki aikaa paljo tietokoneella koulun jälkee ja joskus tapasin kavereita mut harvoin... Välillä ku menin ulos saatoin törmätä kiusaajiin, esim yks kesä ku olin 16v nii muil oli mopot ja mul polkupyörä ja nä kiusaajat pysäytti mut ku näki ja saatto kaataa maahan, rikkoo mun vaatteita, sylkemällä mun naamalle ja hakkaamalla ja kusta vaikka mun pyörän päällle ja pakottaa mun esim kirkumaan et päästää irti..
En sit päässy opiskelee mihinkää ja joutusin 10-luokalle yhelle pahalle alueelle ja sieltä ku sainki nii kavereita, ku ne huomas et mulla on hyvä sydän, niinko on aina ollut ja nä kaverit oli kadun miehiä ja aitoja pahiksia... hengailin sit niitten kanssa ja sain elämäni takasin, ei ne siis mtn rosvoja ollu mut kovia tappelemaan...
Nä mun kiusaajat kuitenki kiusas mua aina tiettyyn päivää asti kunnes tänää ku olin baarissa yhellä lasillisella, näitten muitten kuskina ja ne oli pelaamas bildardii ja mä istuin lasin kanssa pöydässä, sit samaan paikkaan tuli 4 mun kiusaajaa ja heitti mun kaljan jostain syystä mun päähän ja kerroin näille mun kavereille siitä ku ne luuli et oon yksin, no sitten ku ne lähti nii lähettii seuraa niit ja meiän 5 ihmisen porukka pysäytti ne, aluksi ne nauro vaan, kunnes mä tein sen mitä olin aina halunnu tehä, pamautin yhen niistä silmän mustaks, sit ne muut lähti karkuun ja se yks makas siin maassa ja me kaikki pidäteltiin sitä siinä maassa ja jututeltii sitä et mitä oon kärsiny ja näin ja olinki yhtäkkii tätä paksuu poikaa 5 kertaa vahvempi tän salilla käynnin johdosta :) Sanoin että jos nä kerranki viel kiusaa mua nii me kärtsätää niitten munat yks kerrallaa nuotios jos kerranki viel kiusaa mua... Mitäköhän nyt seuraa? Ainaki tunnen et joku taakka selästäni olisi pudonnut :)
No juu ajattelin et yläaste alkaa nii onneks pääsee näist eroo, oli mulla sillo myös kavereita, ne ei ollu kiusattui, että mä olin vaa... Yläasteen myötä kaverit myös väheni... mut hitto, nä pojat tuli samal yläasteel ku mä ja muutkin mua isommat pojat, siis kaikki ketkä ei ollu tietenkää alipainosii ku mä :) niin ryhtys mukaa kiusaamaan ja joskus se meni ihan överiksi, puhkottii pyörän kumit, rikottii pyörän vanteet ja jarrut ja kaikkee tollast, myös en saanu olla välitunnil rauhas vaan kiusattii paljo, esim seisoin jonku kaa juttelemas, yhtäkkii joku tönäsee mua takaat päi maaha ja sattus iha hitosti, eikä ollu kivaa koko ajan olla peloissaa...
Mulla oli 9-luokan lopussa ihan muutama kaveri :( Kaks tietokone nörttii ja joitain sukulaisii, kenen seurasta nautin oikee kunnolla :) sit joitain pari kaverii samalta yläasteelta, no juu onneks oli ees ne :) Vaikka en usein nähnytkään niitä...
Aloin 13-vuotiaasta lähtien harrastaa kehonrakennusta ns. Ostin kotti kaikki tarvittavat ja treenasin vuoden kotona ennenku kehtasin salil mennä, olin sit 2 vuotta 14 ja 15:n sellasel iha normi kunto/puntti salilla noin 3 kertaa viikossa, alko voimaa kertyy ja sillee, mut olin vielki laiha, mut muutosta tapahtu.. 16v:nä lisäsin tahdin 5 kertaa viikossa ja se on jatkunu tähän 19v asti ja voitte kuvitella tuloksen :)
mut takasin kiusaukseen, ku yläaste oli ohi, nii en päässy mihinkää opiskelee ku olin masentunu vähän ja mun kouluopiskelut oltii pilattu kiusaamisella... Vietinki aikaa paljo tietokoneella koulun jälkee ja joskus tapasin kavereita mut harvoin... Välillä ku menin ulos saatoin törmätä kiusaajiin, esim yks kesä ku olin 16v nii muil oli mopot ja mul polkupyörä ja nä kiusaajat pysäytti mut ku näki ja saatto kaataa maahan, rikkoo mun vaatteita, sylkemällä mun naamalle ja hakkaamalla ja kusta vaikka mun pyörän päällle ja pakottaa mun esim kirkumaan et päästää irti..
En sit päässy opiskelee mihinkää ja joutusin 10-luokalle yhelle pahalle alueelle ja sieltä ku sainki nii kavereita, ku ne huomas et mulla on hyvä sydän, niinko on aina ollut ja nä kaverit oli kadun miehiä ja aitoja pahiksia... hengailin sit niitten kanssa ja sain elämäni takasin, ei ne siis mtn rosvoja ollu mut kovia tappelemaan...
Nä mun kiusaajat kuitenki kiusas mua aina tiettyyn päivää asti kunnes tänää ku olin baarissa yhellä lasillisella, näitten muitten kuskina ja ne oli pelaamas bildardii ja mä istuin lasin kanssa pöydässä, sit samaan paikkaan tuli 4 mun kiusaajaa ja heitti mun kaljan jostain syystä mun päähän ja kerroin näille mun kavereille siitä ku ne luuli et oon yksin, no sitten ku ne lähti nii lähettii seuraa niit ja meiän 5 ihmisen porukka pysäytti ne, aluksi ne nauro vaan, kunnes mä tein sen mitä olin aina halunnu tehä, pamautin yhen niistä silmän mustaks, sit ne muut lähti karkuun ja se yks makas siin maassa ja me kaikki pidäteltiin sitä siinä maassa ja jututeltii sitä et mitä oon kärsiny ja näin ja olinki yhtäkkii tätä paksuu poikaa 5 kertaa vahvempi tän salilla käynnin johdosta :) Sanoin että jos nä kerranki viel kiusaa mua nii me kärtsätää niitten munat yks kerrallaa nuotios jos kerranki viel kiusaa mua... Mitäköhän nyt seuraa? Ainaki tunnen et joku taakka selästäni olisi pudonnut :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ensinnäkin, väkivalta ei ratkaise asioita. Se tuntuu vapauttavalta, mutta silloin olet itsekkin aiheuttanut jollekkin harmia. Olen hyvin pahoillani, että sinua on kiusattu ja siitä jää arvet ikuisiksi ajoiksi. Fyysinen väkivalta ei ole mitään verrattuna henkiseen. Henkinen väkivalta on paha asia, mutta luulen, että vuosien myötä se on vähentynyt. Toki sitä on vielä ja en pidä yhtään kiusaajista, mutta lopulta kiusaajatkin joutuvat kärsimään. Jokainen joutuu joskus vastuuseen teoistaan ja iän myötä kiusaajasi ovat varmasti hyvin vaivaantuneita ja he katuvat koko ajan. Silloin kun he ovat jo 40.v niin kyllä tuntuu pahalta. Muista, että väkivaltaan ei kannata ikinä turvautua, vaikka kuinka sitä haluaisi, mutta en ole äitisi, sanoin vain.
Enkä todellakaan puolustele kiusaajiasi! Heidät pitää saattaa vastuuseen!!
Kukkahattutäti olet!
No ei sille mitään voi jos haluaa nopeasti eroon kiusaajista ennemmin kuin ne taas jatkaa! >:(
Puhut kyllä asiaa mutta minusta tuo ugo0ho teki oikein!
vittu sä oot idiootti
Kenelle sanoit?!
KiusaamisenVastainen ynnä muut.
kai te tajuatte että kiusaajat eivät loputa pelkästään siksi että se "kyllästyttää" niitä. vaan silloin ne alkaa miettiä uusia tapoja kiusata. siksi ns. ulkopuolisen eli esimerkiksi opettajan on vaikea saada kiusaamista loppumaan siksi kiusatun pitää itse keksiä miten kiusaamisen saa loppumaan. en sano että kertominen ei auttaisi mutta helpommalla ainakin itse pääsin kun pistin kiusaajaa kenttään yksi kerrallaan matkalla tuli hankittua pari kaveriakin. koska jos en saa jotakuta tappelun lopetajaksi niin voin hakata jonkun sairaalakuntoon asti ainakin ennen oli niin nykyään jos joku haasttaa tappeluun niin en voi ottaa "tosissaan" koko tappelua koska itsehillintä tulee pahasti tielle ja sen lisäksi lait ja ammatti.
en kannusta väkivaltaan mutta joskus sekin voi auttaa. voima on loppujen lopuksi vain työ kalu jolla voi tehdä asiota. mutta se joka haluaa puolustautua nyrkillä niin lukekoon Rikoslain neljännen luvun 4§, joka koskee hätävarjelua.
täältä: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search[type]=pika&search[pika]=hätävarjelu laki#L4
Kiusaajat eivät kadu tekojaan jos he ovat psykopaatteja.
Ja sitä paitsi eihän se kiusatun tilannetta helpota jos kiusaaja katuu tekojaan 30 vuoden päästä!
Kiusatun pitää itse lopettaa kuisaaminen sillä hyvin harvoin kiusaajat todella lopettavat kiusaamisen omia aikojaan tai aikuisten puuttumisen takia!
Yleensä väitetään että kiusaajat kyllästyvät jos kiusattu ei välitä kiusaamisesta eikä kiinnitä kiusaajiin mitään huomiota ja voihan näinkin tietysti joskus käydä, mutta yleensä tämä ei pidä paikkaansa sillä kiusaajat keksivät aina vain uusia tapoja kiusata.
Kiusaajat saadaan lopettamaan tekosensa kaikkein tehokkaimmin ja lopullisimmin niin, että kiusattu itse nousee vastarintaan (vaikka sitten kavereiden kanssa) ja panee pisteen kiusaamiselle voimalla, henkisellä väkivallalla, juonikkuudella tai kostolla.
Kiusaajien toiminta perustuu alistamiseen ja siihen että kiusattu ei uskalla tehdä mitään eli toisin sanoen pelkoon perustuvaan hallintaan. Kun tämä valta murretaan antamalla kiusaajien maistaa omaa lääkettään, kiusaajat lopettavat kun huomaavat että homma ei olekaan enää helppoa ja että he itse joutuvat kärsimään kunnolla tekosistaan.
TÄSSÄ TEILLE PEHMOILLE ASIAA!
Pehmoille? Ketä sanot pehmoksi?
sanoin asiani vain "siististi" ettei tarvitsisi alkaa siivoamaan taas sitä sotkua mitä kiusaajista jää kun kiusattu nostaakin päätään, mutta mitä teetkin niin älä ala haukkumaan PEHMOKSI ihmisiä joita et tunne.
olen jo "hoidellut" omat kiusaajani omin käsin että älä tule aukomaan päätäsi. olen jo laittanut niitä kiinni ihan tarpeeksi.
Kurja tarina :(
Muakin on kiusattu paljon eskarissa, koska olin tukeva. Mutta nyt kun oon vitosella niin olen laihtunut paljon :3
Olen myös kova tyttö painissa vaikka en sitä niinkään harrasta. Mua on kiusannut yks sellainen kusiluikku tyttö ja nyt sellanen palikkapää poika mutta se poika saa aina multa köniin. ;) Olen iloinen siitä että en ole mikään pissis arkajalka!
Julma Avun Antaja EN MINÄ SINUA PEHMOKSI SANONUT!
ETTÄS USKALLATKIN ARVOSTELLA KUNNIAANI! MIETI MITÄ OIKEIN LUET!
en arvostellut kunniaasi, vaan tapaa jolla provosoit jo valmiiksi ärsyytyneitä kiusattuja.
joitakin on kiusattu pari viikkoa joitakin toistakymmentä vuotta en väheksy nyt kiusattuja, vaan tuon esiin vain ääriviivat minkä rajoissa yleensä mennään.
itse kun kuulun siihen ääri päähän jota on kiusattu yhtä soittoa 12-vuotta. ja suutun välillä liiankin helposti (se myönnän olen hiukan heikko hermoinen). siksi juuri aloin lukea lakia että rajat alkaisivat hahmottua ja että tietäisin milloin pitäisi "tulla seinä vastaa"
mutta joo anteeksi jos loukkasin kirjoituksellani.
Onneks löysit kavereita :) kenenkään ei oo hyvä olla yksin! Mäkin alotin ylä-asteella kehonrakennuksen harrastamista, oli tylsää tietää kuinka heikko mä olin ja kuinka noloa se olikaan ku en ees saannu yhtäkään punnerrusta. Ei voi sulle muutakaan sanoa ku et Veni Vidi Vici! :)