Hei hyvät vanhemmat,
antakaa lapsillenne ikimuistettava kaunis valmistujaispäivä, ihan mikä tahansa päivä, heittämällä alkoholi ja narsismin rippeet tunkiolle.
Itse olen lapsesta asti saanut kokea kaikki juhlapäivät ikimuistettavina kokemuksina...äiti ei koskaan ilonnut aidosti onnistumisiani, mikä näkyy ja tuntuu vieläkin minusta pahalta näin jo pitkällä aikuisiässä.
Kun sain aikanan tiedon, että kirjoitukset olivat menneet läpi ja olin aika juhlistaa lakkiani...niin äidille soitettuani ko. iloisesta asiasta hän sanoikin sitton niitä ei meillä juhlita...ilo muuttui järkytykseksi, murheeksi ja harmiksi.
Pohdin aikani ja päätin, että juhlat pidetään..hommasin ja leivoin itse..siis itse kustansin ja järjestin ja vielä lapsuuden kodissani. Äiti sanoi, ettei tulisi koululle..no tulikin varmaan sukulaisten painostuksesta...kuihtuneet ruusut kainalossaan. Onneksi sukulaiset olivat järjestäneet yllätyksiä ja pienelle sen aikaiselle kaveripiirille olen kiitollinen heidän järjestämästään iltapirskeistä.
Itse edelleen olen onnellinen siitä että sain valkolakin, ja tovoisin, että sitä voisi pitää muulloinkin kuin vain vappuna.
Häät tulivat sit kanssa...itse kustansin pääosin...äiti totesi häissä sitten kun toinen siskoistani menee naimsiin hommaan oikein iltapuvun...
No kun puhuttiin kerran hautajaisista ja miilaiset haluaisin ja keitä kutsuisin. Äiti heitti ihan tuosta, vaan että minäkin haluan olla vieraslistalla..oikeesti tää ei ollut vitsi.
Kun ostin ekan oman asunnon..rakennusmiehetkin totesivat, että on kummallinen äiti, kun ei iloitse lapsensa hienosta tilanteesta.
Olen viisikymppinen ja kaikki nuo ja monet muutkin lapsuuden ajan jutut, mitä aiti aina toteutti kulkevat edelleen mukana. Olen aina ollut kiltti, kuuliainen enkä tee pahaa edes kärpäsellekään. Nykyisin osaan olla valpaana jaliikaakin ennakoin asioita aina liikaakin, mikä tuo haastetta elämän osa-alueisiin.
Toki näin vanhana pikku hiljaa saan itsetunnon rippeitä kasaan...ei helppoa..kunpa uskaltaisin vielä kertoa ympärillä oleville ihmisille, mikä minua painaa missäkin tilanteessa ja miksi toimin vuorovaikutus- ym. tilanteissa niin kuin toimin...mutta olen vaiennut...ja kun lähipiiri ei usko ja ymmärrä, jos alkaisin kertomaan kokemuksiani.
Tiedoksi äiti ei ole alkoholisti, vaan näin vasta aikuisena pohtinut, että mikä mättää ja on mätännyt mun elämässäni..löysin vastauksen. Vanhempi narsistina.
MUTTA NYT TÄMÄN VEISTELYNI MYÖTÄ SIIS TOIVON, ETTÄ TE ARVON VANHEMMAT ANTAKAA NUORTEN NAUTTIA ILON HETKISTÄ, JOITA HEILLE SUODAAN!!! SE ON YKSI TÄRKEÄ ARVO, JOKA JÄÄ MUISTOKSI AINA VANHUUTEEN ASTI.
antakaa lapsillenne ikimuistettava kaunis valmistujaispäivä, ihan mikä tahansa päivä, heittämällä alkoholi ja narsismin rippeet tunkiolle.
Itse olen lapsesta asti saanut kokea kaikki juhlapäivät ikimuistettavina kokemuksina...äiti ei koskaan ilonnut aidosti onnistumisiani, mikä näkyy ja tuntuu vieläkin minusta pahalta näin jo pitkällä aikuisiässä.
Kun sain aikanan tiedon, että kirjoitukset olivat menneet läpi ja olin aika juhlistaa lakkiani...niin äidille soitettuani ko. iloisesta asiasta hän sanoikin sitton niitä ei meillä juhlita...ilo muuttui järkytykseksi, murheeksi ja harmiksi.
Pohdin aikani ja päätin, että juhlat pidetään..hommasin ja leivoin itse..siis itse kustansin ja järjestin ja vielä lapsuuden kodissani. Äiti sanoi, ettei tulisi koululle..no tulikin varmaan sukulaisten painostuksesta...kuihtuneet ruusut kainalossaan. Onneksi sukulaiset olivat järjestäneet yllätyksiä ja pienelle sen aikaiselle kaveripiirille olen kiitollinen heidän järjestämästään iltapirskeistä.
Itse edelleen olen onnellinen siitä että sain valkolakin, ja tovoisin, että sitä voisi pitää muulloinkin kuin vain vappuna.
Häät tulivat sit kanssa...itse kustansin pääosin...äiti totesi häissä sitten kun toinen siskoistani menee naimsiin hommaan oikein iltapuvun...
No kun puhuttiin kerran hautajaisista ja miilaiset haluaisin ja keitä kutsuisin. Äiti heitti ihan tuosta, vaan että minäkin haluan olla vieraslistalla..oikeesti tää ei ollut vitsi.
Kun ostin ekan oman asunnon..rakennusmiehetkin totesivat, että on kummallinen äiti, kun ei iloitse lapsensa hienosta tilanteesta.
Olen viisikymppinen ja kaikki nuo ja monet muutkin lapsuuden ajan jutut, mitä aiti aina toteutti kulkevat edelleen mukana. Olen aina ollut kiltti, kuuliainen enkä tee pahaa edes kärpäsellekään. Nykyisin osaan olla valpaana jaliikaakin ennakoin asioita aina liikaakin, mikä tuo haastetta elämän osa-alueisiin.
Toki näin vanhana pikku hiljaa saan itsetunnon rippeitä kasaan...ei helppoa..kunpa uskaltaisin vielä kertoa ympärillä oleville ihmisille, mikä minua painaa missäkin tilanteessa ja miksi toimin vuorovaikutus- ym. tilanteissa niin kuin toimin...mutta olen vaiennut...ja kun lähipiiri ei usko ja ymmärrä, jos alkaisin kertomaan kokemuksiani.
Tiedoksi äiti ei ole alkoholisti, vaan näin vasta aikuisena pohtinut, että mikä mättää ja on mätännyt mun elämässäni..löysin vastauksen. Vanhempi narsistina.
MUTTA NYT TÄMÄN VEISTELYNI MYÖTÄ SIIS TOIVON, ETTÄ TE ARVON VANHEMMAT ANTAKAA NUORTEN NAUTTIA ILON HETKISTÄ, JOITA HEILLE SUODAAN!!! SE ON YKSI TÄRKEÄ ARVO, JOKA JÄÄ MUISTOKSI AINA VANHUUTEEN ASTI.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Narsistit eivät lue näitä ja vaikka lukisivat, niin eivät välittäisi.
Palautit oman äitini mieleen, joka teki koko lapsuudestani puhdasta helvettiä.
Sillä nöyryyttämisellä tai alistamisella ei ollut mitään rajaa..
Sain ihan hirveän ryöpyn niskaani kun yritin kysyä miksi hän on tehnyt sen, mitä oli tehnyt. Tällä hetkellä hän toivoo minun kuolevan, katuu minun syntymääni...
Sairas lapsuus teki minut kaltaiseksesi ja se hyväksynnän osto ja menestymisen tarve on ollut jopa sairaaksi luokiteltavaa. Olen vasta nyt keski-iässä terapian jälkeen saanut elämän (se aika ennen sitä, oli jotain muuta...maanista suorittamista, hyväksynnän ostoa...Helvettiä).