Sanon tämän tänne, vaikka hän ei kuule. Se on toinen harras pyyntö, yhtä hiljainen kuin se on ehdoton. Usko minuun. Tämän yhden ainoan kerran usko minuun. Usko siihen, että haluan sinun olevan onnellinen. Usko, että päästän sinut vapaaksi, kun sitä toivot. Että hyväksyn valitsemasi tien. Ja sen ettei se tie ole yhteinen. Usko siihen, että olen valmis luopumaan unelmista, joita meihin liittyi, mutta en sinusta kokonaan. Tässä elämässä. Usko siihen, että pimeyden jälkeen, vihan ja mustasukkaisuuden jälkeen, näen jo valon, sinut ja sinun tarkoituksesi tässä elämässä. Että suon sinulle onnen, enkä estä sen toteutumista. Etten hylkää. Niin paljon kuin olen menettämistä pelännyt. Usko minuun. Jos joutuisit siinä pettymään, olisi minun pettymykseni suurin. En voisi sietää itseäni.
Katsos mietin tarkkaan, mikä on se tie, jota minun pitää kulkea kasvaakseni ihmisenä. Helppo, vihan, pelon ja pakenemisen tie vai se tie, mikä on vaikea, mutta palkitseva: hyväksymisen, lempeyden ja rakkauden tie. Olin tien haarassa, mietin pitkään ja tein tietoisen valinnan. Omalla vastuulla.
Katsos mietin tarkkaan, mikä on se tie, jota minun pitää kulkea kasvaakseni ihmisenä. Helppo, vihan, pelon ja pakenemisen tie vai se tie, mikä on vaikea, mutta palkitseva: hyväksymisen, lempeyden ja rakkauden tie. Olin tien haarassa, mietin pitkään ja tein tietoisen valinnan. Omalla vastuulla.
Vastaukset 23
Vanhimmat
lkjhoio fvdrnmp jjjkåpi gdrfkn yuopolj vdfdt, mkhhoo, fdwwuo hhoojhio hikiy. Fkkihhfd gfionn mhfdyhb. Sgyujjhop louhhoåå kuojfdhyui. Goohhdffuom ,kjilm!
Kiitos. Olet varmaan hän, koska ymmärrän hänen viestintäänsä yhtä hyvin kuin tuota vastausta :). Jippii. Olen vihdoinkin tavoittanut Hänet. Vakavasti sanoen, ehkei se ole tarkoitustaan. Ehkä tämä on pakoa todellisuudesta. Siitä maailmasta jossa ei voi paeta. Jossa aina kaikki saadut vastaukset eivät miellytä. Mut uskoi tai ei. Muhun voi luottaa. Minä voin luottaa siihen.
valitsit vihan ja mustasukkaisuuden tien.jatkuvasti mitätöit täällä jotakuta.
En mitätöi. Olen alentunut keskustelemaan asiasta anonyymisti, kun en muuta voi. On totta, että joskus valitsin vihan ja mustasukkaisuuden. Nyt haluan valinnutta on rauha. Hän menee ja tekee mitä tahtoo. Niinkuin minäkin. Uskoo tai ei usko.
Ihana kirjoitus
muutenkin ihan persseestä...
M/n/ mihin?
tuommonen vuodatus, kun ei ole sitä, kenelle on vuodatus kohdennettu.
Eikö tunnu yhtään että meni hukkaa koko romaanin etusivu?
Noin sen kuuluukin mennä. Anna hänen mennä menojaan. Älä luovi anna hänen olla onnellinen jonkun muun miehen kanssa
Kirjoitus on miehelle.
on uskottavaa.
Puuttuu vain muuttuminen todelliseksi,olemassa olevaksi.
Hetken jo luulin, että tämä oli minulle. Sitten tajusin, enhän minä ole mitään vapautta toivonut.....minähän haluan Hänet ja vain hänet. Ja minun onneni on kiinni hänestä, ei kenestäkään muusta.
Tämä on miehelle. Joka on yhtä omillaan kuin minä. Tässä maailmassa. Valitsen hänet yhä uudestaan, mutta se valinta ei ole minun käsissäni. Ei koskaan ollutkaan. Hän on aina valinnut vapauden.
Siis valinnut vapauden sinusta? Vai mistä?
hyvä ap. Tunsin sinun viestisi. Olen miettinyt myös sinua, mutta en vaan nyt pysty vastaamaan siihen.
Ota yhteyttä minuun vaikka Fecen kautta, niin jutellaan. Ainakin saat yhteyden vaikkei se johtaisikaan sen pidempään.
Et usko miten kaipaan sinua.
Ei tuosta vielä ketään tunnistanut. No worry.
Aina voi kokeilla
'bout a thing
Omalla vastuulla.
Minä olen yrittänyt luottaa ja uskonut vuosien varrella erään naisen vakuutteluja milloin mistäkin. Mutta ei koskaan, ei edes vahingossakaan, ne annetut lupaukset ole pitäneet paikkaansa. Ihmettelen sitä, miksi naisen tulee valehdella sille ihmiselle, jota väittää rakastavansa ja pitävänsä tärkeänä niin tolkuttomasti, ettei sillä ole mitään äärtä ja määrää. Sitten ihmetellään joka puolelle, miksi en usko hänen sanojaan. Ihminen menettää uskottavuutensa ja luotettavuutensa helposti. Luottamusta ei saada takaisin latelemalla uusia muka kauniita lupauksia vaan sanojen mukaisilla teoilla.
En tiedä mitä tai ketä aloittaja etsii, mutta itse en turhia vakuutteluja uskoisi, jos luottamus on mennyt ja tarjolla olisi vain uusia sanoja. Lähtisin siitä, että jotain konkreettista sanojen mukaista tulee tehdä, ennen kuin alkaa vaatia toista uskomaan tyhjiä sanoja. Vain täydellinen narri uskoo entisen kaltaisia vakuutteluja, jos aikaisemmilla puheilla ole ollut mitään katetta.
Hyvä pointti. Eihän sitä luottamusta saa pyytämällä tai vaatimalla. Minä lupasin päästää irti, mutta olla hylkäämättä. Enhän tiedä, onko se edes se mitä hän tahtoo. Siihen mitä tahtoo, on helppo uskoa. Kokemusta on minullakin.
Niin, itse olen lähtökohtaisesti varsin luottavainen uusien ihmisten suhteen. Lähtökohtani ei ole epäillä jokaista ihmistä tai asiaa. Ihminen itse omilla toimilla näyttää onko sanomisilla jotakin merkitystä vai onko se vain joutavaa löpinää. Ihminen, jonka teot toistuvasti ovat aivan jotain muuta kuin puheet, menettää kyllä luottamukseni. Helposti sitä ei takaisin saa.
Minusta on kummallista, että joidenkin ihmisten tulee kovasti vakuutella kuulijaa uskomaan sanomisensa todeksi ja vakuutella luotettavuuttaan. Nämä vakuuttelijat ovat elämänkokemukseni kautta osoittautuneet niiksi ihmisiksi, joihin ei ole mitään syytä luottaa. Mielekäs ja järkevä keskustelu on mahdollista vain ja ainoastaan silloin, kun keskustelijat voivat luottaa siihen, että todella tarkoitetaan sitä, mitä sanotaan. En tietysti tarkoita tällä triviaalia small talkia vaan oikeaa järkevää ajatusten vaihtoa.
Olen nyt täysin samaa mieltä kanssasi. Ei koskaan pidä luottaa ihmiseen, joka sanoo: luota minuun. Sain eilen tästä todisteen. Minulle väitettiin ihan muuta kuin paria viikkoa aikaisemmin seksin kipeä mies korvaan supatteli. Ei ymmärsit väärin... Ei se ollut niin. En sitä tarkoittanut. Ja kävi ilmi, että tarkoitti juuri sitä. No, mä olen oikeudenmukainen. Mikä on puolustus: muuttuneet olosuhteet/tunteet. Niin minäkin sanoisin puolustuksekseni: muuttuneet olosuhteet, tunteet. En tunne enää niin. Tein uuden valinnan. Ei ole valetta se, mitä vakuutin. Ei ole valetta se, mitä lupasin. Olosuhteet muuttuivat. Katsos, elämä menee eteenpäin. Ei siinä ole mitään syytä katkeruuteen. En halua minäkään enää valheita, enkä ailahteluja. Olen ottanut kylmältä tarpeeksi osumaa. Nyt kesä ja lämpö. Kyllä ne helteet vielä jatkuvat. Kuka uskoo sääennustuksiin? Kuka uskoo valoihin puolihuolimattomasti vannottuihin? Kuka uskoo enää mihinkään. Mä uskon itseeni. Jos muut eivät, se ei ole minusta kiinni. Voivat pysyä elämässäni, jos uskovat. Jos eivät, no, sekin on valinta.
End of discussion.