Koiran pelastajat

että "älä koskaan ota..." ;D Nimittäin meistä jotkut kyllä tekevät ihan tietoisesti sen valinnan että jättää sen pentuajan pissikakkirumban kärsittäväksi muille ja ottavat koiran vasta kun se on opetettu sisäsiistiksi. Itse kuulun näihin, ja oikeastaan kaikki muu mitä tuli "kaupan" päälle, oli ihan tietoista riskinottoa.

Tärkeimmät asiat mitä halusin, oli että koira oli suomenpystykorva, sitä maalaismallia ja että tuo sisäsiisteysasia oli kunnossa. Sovittiin palautusoikeudesta(omistaja epäili sopivuutta kerrostaloon), mutta jo kun näin koiran kuvan, tiesin että sitä ei milloinkaan tarvittaisi. Niin monta pystäriä elämässäni tuntenut, että tunnistin heti täysin terveen koiruuden. Se terävä katse kertoi kaiken, muun olemuksen kanssa. Enkä erehtynyt. Ei ole ylimääräisiä kertoja eläinlekuria tarvinnut kuin kolme kertaa, molemmat korvat sai myyräjahdissa verikorvan, jotka tyhjättiin ja sitten sai kerran kedolla sahalaitamadolta pusun.

Vain yksi "luonnevika" sillä on. Nimittäin ei oikein pidä vieraiden silittelyistä, joka on aika yleistä noille, ja sitä ei kyllä oikein saa millään poistettua. Mutta varovaisuudella on selvitty ilman vahinkoja tähän asti.

Jos entinen omistaja näkisi koiransa nyt, niin ei kyllä uskoisi silmiään. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Entisestä itsekeskeisestä riidanhaastajasta on kuoriutunut todellinen herrasmieshaukku joka ei oikeastaan hätkähdä kuin ukkosesta ja harrikasta.

Työtä tuo vaati, ja sen kovuudesta varmaan halusit varoittaa mahdollisen rahanmenon ohella. Mutta se sairastumisen riski on myös pennulla, usein moninkertainenkin. Koulutus, jos sen aloittaa heti nuorena, on helpompi kyllä tehdä kun koira leimautuu heti juniori-iässään.

Omana lisäyksenäni tähän aloitukseesi kehottaisin kaikkia jotka ovat koiraa hankkimassa, että katsovat sen silmiin. Ne ovat koiran terveyden peili. Jos katse on kirkas ja utelias, on koira todennäköisimmin aivan terve, eikä tule tarvitsemaan juurikaan ell:in apuja.