Aloitin maaliskuussa syömään n. 200 kcal päivässä ja liikkumaan hirveitä määriä, koska minun piti laihtua. Terkkari oli haukkunut läskiksi ja myös olin koulukiusattu. Päätin että se saisi loppua.
Hyvin pienet ruokamäärät päivässä jatkuvat, ja teen sitä pakosta, sillä en voi enää lopettaa sitä, sillä olen jäänyt siihen jo koukkuun. Samoin liikunnan kanssa, liikun pakosta, vaikka ei huvittaisi, oma mieleni pakottaa liikkumaan. Ja liikun siis oikeasti liikaa, koska vaikka en pystyisi enää liikkumaan, liikun silti, koska lihominen pelottaa, ja paljon.
Tällä hetkellä en oikeastaan pysty syömään, kuin hirmu vähäkalorista ruokaa, koska kaikki ällöttää, ne eivät vain mene alas.
Mieleni ei tunnu enää terveeltä, eikä elämä tunnu vapaalta. Ruoka, joka tätä ennen on ollut itsestäänselvyys, on muuttunut pakoksi, se ahdistaa ja tämän takia, en syökään oikeastaan paljon mitään. Ja kun on esim. juhlat ja on pakko syödä, on sen jälkeen kauhean huono itsetunto, kun on joutunut syömään, ja alkaa se niinsanottu pakkoliikuntakierre.
Tämän kuun alussa, mukaan matkaan tarttui huimausta ja pyörrytystä. Rupesin yhä tarkemmin laskemaan suuhuni laittamien kaloreitten määrää, ja sitä mukaan vähentämään niitä.
Maaliskuun lopulla siis aloitin laihduttamaan, jolloin olin 76kg ja 150cm kokoinen. Ja nyt tällä hetkellä eli 1.6 painan n. 59kg ja olen 152cm pitkä. Ja niin olen siis n. 13-v.
En tiedä, onko syömishäiriö näin läskille edes mahdollista, mutta haluisin vaan kysyä mitä mieltä ootte.
Hyvin pienet ruokamäärät päivässä jatkuvat, ja teen sitä pakosta, sillä en voi enää lopettaa sitä, sillä olen jäänyt siihen jo koukkuun. Samoin liikunnan kanssa, liikun pakosta, vaikka ei huvittaisi, oma mieleni pakottaa liikkumaan. Ja liikun siis oikeasti liikaa, koska vaikka en pystyisi enää liikkumaan, liikun silti, koska lihominen pelottaa, ja paljon.
Tällä hetkellä en oikeastaan pysty syömään, kuin hirmu vähäkalorista ruokaa, koska kaikki ällöttää, ne eivät vain mene alas.
Mieleni ei tunnu enää terveeltä, eikä elämä tunnu vapaalta. Ruoka, joka tätä ennen on ollut itsestäänselvyys, on muuttunut pakoksi, se ahdistaa ja tämän takia, en syökään oikeastaan paljon mitään. Ja kun on esim. juhlat ja on pakko syödä, on sen jälkeen kauhean huono itsetunto, kun on joutunut syömään, ja alkaa se niinsanottu pakkoliikuntakierre.
Tämän kuun alussa, mukaan matkaan tarttui huimausta ja pyörrytystä. Rupesin yhä tarkemmin laskemaan suuhuni laittamien kaloreitten määrää, ja sitä mukaan vähentämään niitä.
Maaliskuun lopulla siis aloitin laihduttamaan, jolloin olin 76kg ja 150cm kokoinen. Ja nyt tällä hetkellä eli 1.6 painan n. 59kg ja olen 152cm pitkä. Ja niin olen siis n. 13-v.
En tiedä, onko syömishäiriö näin läskille edes mahdollista, mutta haluisin vaan kysyä mitä mieltä ootte.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihan hyvältä näyttää miälestäni. keep going ;)
BMI:si oli 1.6. 25,5, eli alat olla normaalipainon ylärajalla. Laihdutuksesi kuulostaa kasvuikäiselle tosi rajulta. Minusta sinun ei enää niinkään kannata tiputtaa painoa kuin koettaa saada se vakiintumaan. Muuten laihdutus voi vaikuttaa pituuskasvuusi ja muuhun terveyteen. Jos laihdutuksesi jatkuu pitempään, sinusta tulee anorektikko ja ylipainoistakin sairaampi.
Onnea laihdutuksen johdosta ja menestystä tulevaan painon hallintaan!
Puhu jollekkin aikuiselle! Vaikka olet ehkä vielä hieman ylipainoinen, sinulla on syömishäiriö(?)