Opiskelijoilla. Niillä tulee olemaan ikimuistoinen kesä joilla on kavereita. Mutta mitäs jos ei olekkaan kavereita? Se on perseestä ja se saa mielen katkeraksi ja vihaiseksi. Rannat ja puistot täynnä lössiä pitämässä hauskaa keskenään.
Sairaus pakotti minut aikoinaan eristäytymään kavereista(yläasteella) ja tässä sitä ollaan, kaverittomana. Miksi en sitten ota heihin yhteyttä? No saisin selitellä miljoonakertaa että miksi en ole ollut yhteydessä ja totuutta he eivät saisi missään nimessä tietää. Valehtelulinjallekkaan en haluta ruveta. Lisäksi heillä on varmasti mukavia muistoja intistä ja siitä he varmaan keskustelisivat paljon, jäisin aika pahasti porukan ulkopuolelle kun en ole inttiä käynyt.
Lisäksi he ovat sellaisia ihmisiä että juodaan pää täyteen viinaa joka viikonloppu ja örvelletään, nyt lisäksi kesäisin he juovat myös keskellä viikkoa...
Yksin olen ollut siis monta vuotta, pari kertaa tuona välisenä aikana kavereita tapailin mutta sairaus otti taas niskalenkin ja eristäydyin täysin heistä, vaihdoin mm. prepaid liittymään etteivät he saa yhteyttä. Nyt olen kuitenkin melko hyvin sen sairauden selättänyt.
Sairaus pakotti minut aikoinaan eristäytymään kavereista(yläasteella) ja tässä sitä ollaan, kaverittomana. Miksi en sitten ota heihin yhteyttä? No saisin selitellä miljoonakertaa että miksi en ole ollut yhteydessä ja totuutta he eivät saisi missään nimessä tietää. Valehtelulinjallekkaan en haluta ruveta. Lisäksi heillä on varmasti mukavia muistoja intistä ja siitä he varmaan keskustelisivat paljon, jäisin aika pahasti porukan ulkopuolelle kun en ole inttiä käynyt.
Lisäksi he ovat sellaisia ihmisiä että juodaan pää täyteen viinaa joka viikonloppu ja örvelletään, nyt lisäksi kesäisin he juovat myös keskellä viikkoa...
Yksin olen ollut siis monta vuotta, pari kertaa tuona välisenä aikana kavereita tapailin mutta sairaus otti taas niskalenkin ja eristäydyin täysin heistä, vaihdoin mm. prepaid liittymään etteivät he saa yhteyttä. Nyt olen kuitenkin melko hyvin sen sairauden selättänyt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saako kysyä mikä sairaus? ja en kyllä usko että niiden ainoa puheen aihe armeija on
Sosiaalisten tilanteiden pelko pilasi elämäni aika lahjakkaasti muutama vuosi takaperin...
Sanot vaan, että sulla on ollut vähän kaikenlaista elämässäs. Jotenkin voisin kuvitella, että ei jätkät ala sen tarkemmin tinkaamaan, että miksi susta ei oo kuulunut. Varsinkin jos ovat armeijan käyneet, osannevat kunnioittaa sun päätöstä, ettet aio omia asioitas niin tarkkaan kertoa niille. Oot nyt tässä ja sen pitäisi riittää.
Tietysti on hekilökohtainen asia, jos sairauttaan häpeää eikä halua siitä puhua. itsekullakin on ne omat häpeän aiheensa. Entä jos voisit avautua ja elämä olisi sitten avarampaa. Ei tarvitsisi eristäytyä.
Tuossa ryyppäämisessä ja remuamisessa ei kyllä mitään kadehdittavaa ja menetettävää ole.