Nietzscheä kiehtoi Schopenhauerin ajatus, jonka mukaan henkilö, joka varauksetta hyväksyy elämän, hyväksyisi sen, että hänen elämänsä toistuisi sellaisenaan loputtomasti. Nietzsche itse piti ikuisen paluun ajatusta kosmologisena totuutena ymmärrettynä ”kauhistuttavana ja halvaannuttavana” ja raskaimpana taakkana, jonka voi kuvitella.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Nietzsche#Amor_Fati_ja_ikuinen_paluu
Arthur Schopenhauer (1788-1860) oli saksalainen filosofi. Schopenhauerin ajatus ei kuulosta yhtään hullummalta... Elää elämänsä yhä uudelleen ja uudelleen läpi sellaisena kuin on sen jo aiemmin elänyt...
Minun kohdallani: syntyä taas 1960-luvulla, kokea pikkukylän rauhallinen maalaisidylli ja vanhan ajan Suomi uudelleen - mutta myöhemmin myös nykyinen hektinen tietoyhteiskunta ja monikulttuurisuus. Mutta entä... jos muistaisikin jo läpikäymänsä asiat ja asioita voisi samalla muuttaa...? Tehdä elämästä parannettu versio, elämä 2.0?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Nietzsche#Amor_Fati_ja_ikuinen_paluu
Arthur Schopenhauer (1788-1860) oli saksalainen filosofi. Schopenhauerin ajatus ei kuulosta yhtään hullummalta... Elää elämänsä yhä uudelleen ja uudelleen läpi sellaisena kuin on sen jo aiemmin elänyt...
Minun kohdallani: syntyä taas 1960-luvulla, kokea pikkukylän rauhallinen maalaisidylli ja vanhan ajan Suomi uudelleen - mutta myöhemmin myös nykyinen hektinen tietoyhteiskunta ja monikulttuurisuus. Mutta entä... jos muistaisikin jo läpikäymänsä asiat ja asioita voisi samalla muuttaa...? Tehdä elämästä parannettu versio, elämä 2.0?
Vastaukset 44
Vanhimmat
ja jos parannettu versio ei toimi niin aina voi palauttaa edellisen :)))
Kuolema tulee ajallaan. Voit silloin yrittää paina reset-nappia jos olet siihen mennessä sen löytänyt.
Pelkkä ajatus, että pitäisi elää elämänsä uudelleen, väsyttää ja kauhistuttaa.
Mitä kauemmin tallustan elämän polkua, sen vähemmän uskon mihinkään kuolemanjälkeiseen.
Kun viimeisen hönkäykseni henkäisen, that's. Ja saakin olla.
Ihminen on kautta aikojen pelännyt, ja pelkoon on helpottanut uskoa johonkin.
Toisaalta ihminen sieluineen korottaa itsensä muuta elollista korkeammalle,
silloin ei riitä edes tämä elämä.
Niin, miksi pitäisi? Ei löytynyt rintasyöpääkään, että pääsisi rauhassa lepäämään!
Kuoleman jälkeinen elämä on fiktiota joka lohduttaa kuolemaa pelkäävää ihmistä. Kuolemanpelko on kuitenkin inhimillistä ja on ihan hyvä jos tarvitseva löytää siihen lievitystä, vaikka sitten satuihin uskomalla.
Onkos sekin fiktiota, että sattuu muistamaan pätkiä ajalta ennen syntymää ja vieläkin kauempaa, eli edellisestä elämästä? Paikkakunnan ja sukunimen ja kuolintavan ja muutamia pätkiä elämästä? Valitettavasti kyseisen paikkakunnan kirkonkirjat ovat palaneet, niin että en löydä niistä entistä itseäni.
Ja vielä tuokiokuvan jostakin 1400-1500 -luvulta nykyisen Saksan alueelta. Eli millaisessa ympäristössä ja miten kuolin. Sitä minä en saanut muistaa, mitä pahaa tein, että minut teloitettiin, vaikka sekin näytettiin minulle ennen syntymääni ja itse ne tämän elämän suuntaviivat totesin näkemäni perusteella olevan oikein ja kohtuullista... Enkä sitten pystynyt juurikaan poikkeamaan tässä elämässäni niiltä suuntaviivoilta, vaikka kuinka rimpuilin...
Rikasta luulis V-tuttavan jos syntyis uudestaan rutiköyhäksi ja muistais komean luxustalonsa ja kaikki sijoitusasuntonsa, valtavat määrät rahaa pankkitileillä ym.
Sitten vain pitäis katsella kun muut elelis herroiksi niillä rahoilla.
Turha olis yrittää selittää että hei kuules, mä olen hankkinut ton kaiken edellisessä elämässäni... ne on kyllä mun...
Haavekuvia.
Kuolemanpelko ihan normaali asia. Käsittääkseni ihan kaikilla alkuperäiskansoillakin omat tarinansa asiaa vastaan. Inkkareillahan oli inkkarinimensä, perustui kai siihen että kun kuolee, syntyy jonain toisena eläimenä uudellee, saamelaisilla omansa, itämailla keksivät reinkarnaation jne.
Ei tossa mitään, en mä kuitenkaan haluaisi syntyä Aku Ankkana uudelleen. Uskikset käyttäneet aina, siis ihan "alkuperäisistä" uskonnoista alkaen juttua kiristys/pelottelu keinona "tavallista" kansaa hallitakseen.
Huuhaata, mutta ihmeesti näyttää menevän vieläkin täysistä suurelle osalle ihmisistä, jopa suomessa.
Mä kerran änkytin yhden teologin kanssa aiheesta, tais oll kirkkoherra. Ei siitä keskustelusta mitään tullut, se vaan jankutti jargoneitaan ja ahnaasti siteerasi maapallon tunnetuinta satukirjaa, siis pipliaa. Kyllä uskisten kanssa voi toimeen tulla, pitäis aina vaan näytellä, että on täysin samaa mieltä kuin ne.
Kun mä heitän voltin, se oli siinä. Raato krematorioon ja tuhkat mereen. Ei seremonioita, ehdottomasti ei pappia puhumaan joutavia.
Ikinä muuten miettinyt hautajaisjargonia "maasta olet sinä tullut...". Tota, kaikki elämä syntynyt auringon vaikutuksesta ja elämä maapallolla merestä. Ne vaan kääntelee kaikki asiat oman mielensä mukaisesti, yleisin metodi vaikuttais olevan, että aletaanväittämään just päinvastaista, mitä tosiasiat on.
=DW=
Hassua, että ketjussa jo kolmessa vastauksessa kuvitellaan minun pelkäävän kuolemaa. En todellakaan pelkää, eikä sellainen ajatus näy millään tavalla aloituksessani.
Olen täysin valmis kuolemaan vaikka tänä päivänä ja teen sen hymyillen ja tyynellä mielellä. Tarvittaessa vaikka kuolemaan kidutettuna ja teloitettuna. Kuvittelut siitä, että pelkäisin kuolemaa, heijastavatkin vain vastaajien omia pelkoja.
Minulla on vakaa käsitys/ uskomus siitä, mikä on osani kuoleman jälkeen, mutta en sulje pois ajatusleikkejä. Yhtenä ajatusleikkinä otin esiin ikuisen paluun teeman.
Olisi hienoa, jos voisi elää elämänsä aina uudelleen, kaikkine vaikeuksineen ja sielua syövine tuskineenkiin. Henkilökohtainen käsitykseni ei kuitenkaan ole ikuisen paluun mukainen.
Minulle ei tullut mieleen että aloittaja pelkäisi kuolemaa, ehkä ei muillekaan. Normaalia keskustelun etenemistä tai rönsyilyä.
Oletko "Darwinisti"?
Missä puuttuva lenkki?
En minäkään usko paratiisiin / jälleensyntymiseen tms - olisiko jokin ulkopuolinen elämänmuoto joskus meitä jalostanut? Minusta se on todennäköisempää kuin apinateoria.
Raamatussakin ym aikakirjoissa kerrotaan "tulisista vaunuista", jotka taivaalta laskeutuivat. Mistä pyramidit Afrikassa ja Mayatemppelit Etelä-Amerikassa ovat saaneet alkunsa? Keskinäistä yhteyttähän ei voinut ihmisvoimin olla...
Olisitko mieluummin humanoidin vai apinan jälkeläinen? :DDDDD
'Minea44'
von Däniken myönsi lopulta itsekin että teoriansa olivat hölynpölyä, tai ainakin itse luuli kertovansa satuja. : )
Taitas olla syytä mennä saman tien versioon 100.0, jotta edes osan virheistä saisi korjattua. Mutta korjaamatta jää, Expimot puhuu taas kerran asiaa.
Got ist tot
Nietcheä. Mun käsityksen mukaan tyyppiä huvitti ajatukset kuoleman jälkeisestä elämästä, tai jälleensyntymisestä. Koska tyyppi ei ollut erityisen kiinnostunut kristittyjen huuhaasta. Jokin lause muistui mieleen "viimeinen kristitty kuoli ristillä", se oli jossain kirjassa, en muista tarkemmin, aikaa kun lukenut. Tossa vaan kiteytyy hienosti koko kristinusko, joka perustuu ainoastaan valheeseen ja tarkoituksena ihmisten alistaminen uskonnon avulla.
Jaa uudelleen syntyminen, eipä paljoa edes kiinnostaisi, jos se olisi mahdollista. Eikun monttuun vaan, ihmisiä liikaa maapallolla jo nyt, pitäiskö täällä zombieittenkin alkaa vielä heilumaan?
=DW=
Kuolemaa ei tarvitse pelätä, kun ensin hoitaa asiat kuntoon täällä maan päällä. Siis sovinto Jumalan kanssa. Kannattaa.
Kuitenkin ehkä tärkeämpää olla sovussa itsensä ja läheistensä kanssa, Joulupukki käy vain kerran vuodessa ja Jumalaa ei ole nähnyt kukaan.
Jep.
Soppari on, taruolentoja ei ole olemassa, ja kun delaan, se siitä.
Kannattava soppari, elämä sen jälkeen ollut tyynenpää ja paremmin balanssissa.
=DW=
mutta huomaa: Joulupukki käy kerran vuodessa. Jumala, Hän puolestaan, Raamatun mukaan, käy herättelemässä ihmisiä kahdesti ja jopa kolmesti ihmiselämän aikana. Sitten, jos Hän huomaa, että ihminen ei ole kiinnostunut, hän jättää asian sikseen. Ei väkisin!
"Jumalaa ei ole nähnyt kukaan." Mutta kyllähän sekin vaatii uskomista, jos voit olla varma, ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Kuinka voi uskoa ettei siellä mitään ole, kun ei kerran ole nähnyt, että niin todella on??
Aika vähän jää jäljelle kun poltetaan tai maahan mätänee. Se on siinä sitten meikäläisen osalta, ei siihen tarvitse mitään uskoa, vaan aioastaan pelkkää järkeä.
Ihminen kuvittelee olevansa maan matosta tärkeämpi. Jos ihmiskunta häviäisi maapallolta, se voisi paljon paremmin. Mato ei häivy koskaan, eikä russakka.
"Kuinka voi uskoa ettei siellä mitään ole, kun ei kerran ole nähnyt"
Aikoinaan ihminen tarvitsi paremman tiedon puutteessa selityksen kuulle, auringolle, sääilmiöille jne. jne. Jumalille ja henkiolennoille oli siis selvä tilaus. Nykyään tiede pystyy selittämään nuo ilmiöt, mutta mitään tieteellisiä (tai muitakaan) todisteita kuoleman jälkeisestä elämästä ei ole.
Tämän vuoksi minä voin uskoa että siellä ei ole mitään.
Totta, tiede ei ole todistanut Jumalan tai kuoleman jälkeisen elämän olemassa oloa, mutta yhtä totta on, että tiede ei ole myöskään pystynyt varmuudella todistamaan, että Jumalaa tai kuoleman jälkeistä elämää ei olisi. Sen vuoksi myös uskominen kuoleman jälkeiseen tyhjyyteen vaatii myös "uskoa".
Kaikenkarvaisia uskoja löytyy, niin luonnon kuin kuvienkin palvontaa on ollut kautta aikojen. Eniten näiden eri uskontojen tyrmääjistä kuuluu johonkin toiseen uskontokuntaan, heillä vaikea hyväksyä toisian. Omasta puolestani jokainen saa uskoa mihin tahansa, ellei siitä ole haittaa muille. Uskontyrkyttäjät on vähän kuin puhelinmyyjät, pyrin lopettamaan yhteyden mahdollisimman pian.
No tuossa mielessä minäkin "uskon" : )
Uskon myös että tonttuja ei ole vaikka satukirja toisin väittää, eikä tietellisiä todisteita uskoani tukemaan löydy.
En minäkään pidä "uskontyrkyttäjistä", vaikka uskovaksi miellänkin itseni. Nuorempana en uskonut Jumalaan, joten ymmärrän hyvin myös heitä, jotka eivät usko. Suvussani on eri tavoin uskovia ja uskonnottomia, ja ihan sulassa sovussa jutellaan. On hienoa, jos pystyy kunnioittamaan toisen periaatteita, puolin ja toisin, niinhän sen pitäisi ollakin. Ei silti tarvitse luopua omista periaatteistaan.
Mato häipyy, ryssykkä häipyy, mutta.... KARHUKAINEN THE GREAT pysyy ja paranoo!!!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10907420
siat ja koirat syövät sinun Gagnes-virran rannalla makaavaa liharuumistasi.... Sinun sielusi leijailee ylempänä ja näkee kaiken sen!
http://t2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQklVIhYRGJ8GiFrzNqxVVKtRQXaJ_RSS6ldlOy2nKdBwW2Mw9Z
En halua loukata tai ärsyttää ketään, mutta kerron esimerkillä mitä ajattelen kuolemasta.
Jos läiskäisen hyttysen käsivarteeni, siitä jää pieni tahra, tai vähän isompi jos kerkesi imeä vertani. Pidän sitä todellakin tahrana, en kenenkään kuolleena omaisena.
Kun näen auton alle kuolleen oravan, linnun, tai vaikkapa siilin, pidän niitä pois siivottavina raatoina, vaikka ne ovat aiemmin eläneet ja tunteneet.
Kun siirrytään suurempikokoisiin eläimiin, kuten vaikkapa teurastettaviin sikoihin ja lehmiin, niin jostain kumman syystä niiden kuolema tuntuu kurjemmalta kuin jonkun auton alle jääneen pikkuotuksen.
Seuraavalla tasolla, oman koirani kuoltua luulin välillä kuulevani sen haukkua ulkoa ja harmittelin kun se joutui makaamaan jäätyneenä haudassaan. Tässä vaiheessa järjen osuus ajattelussa on siis jo huomattavasti pienentynyt.
Isäni kuoli verisyöpään pari vuotta sitten ja onneksi minulla oli mahdollisuus olla hänen kanssaan viimeiset viikot, joka päivä loppuun asti. Aluksi näin hänestä paljon unia, nyt enää harvemmin. Harmi, sillä uneni hänestä ovat poikkeuksetta positiivisia ja miellyttäviä.
Jokaisessa esimerkissäni elämä päättyy, mutta minun tunteeni ja suhtautumiseni muuttuu sen myötä mitä isommasta ja inhimillisemmän oloisesta kuolijasta on kyse. Tämä ajattelun epäloogisuus on inhimillistä.
En siis usko että tuulilasiin murskautunut ötökkä tai renkaan alle jäänyt siili jatkavat elämää jossain paremmassa, tai huonommassakaan paikassa, jossa jo edesmenneet lajitoverit odottelevat. Niiden jäänteet päätyvät luontoon ja maaduttuaan luovat edellytyksiä uudelle elämälle, ehkäpä jopa omalle lajilleen.
En myöskään usko että on olemassa joku koko- tai älykkyysraja jonka ylittävät eliöt ovat oikeutettuja useampaan elämään. Kuoleman jälkeen luettelemillani olennoilla ei ole muuta eroa kuin tahran koko ja se kuinka niitä kohdellaan, muistellaan, kaivataan ja mitä niille toivotaan tapahtuvan (myös siksi että minullekin tapahtuisi)
En pelkää kuolemaa ja koen tämän ajattelutapani vapauttavana.
Toivottavasti kukin saa rauhan ja tasapainon sen oman uskon tai uskomuksensa avulla, sehän ei ole kuitenkaan keneltäkään muulta pois.
Expimot, ymmärrän kyllä hyvin ajatuskuviosi, vaikken niin (enää) itse uskokaan. Kirjoitit: "Kuoleman jälkeen luettelemillani olennoilla ei ole muuta eroa kuin tahran koko ja se kuinka niitä kohdellaan, muistellaan, kaivataan ja mitä niille toivotaan tapahtuvan." Uskon, että on sellainen merkittävä ero (on muitakin), että sinä kykenet miettimään tällaisia asioita, joista kirjoitat, eläimet eivät siihen kykene. Ihmisiä on aina kiinnostanut tietää mitä kuoleman jälkeen, ym. Eläimet eivät niitä mieti, ne elävät enemmän vaistojen varassa. Uskon, että ihmisellä on iankaikkinen henki.
"Ihmisiä on aina kiinnostanut tietää mitä kuoleman jälkeen" - minun korvaani tämä on kiertoilmaisu kuolemanpelolle.
Eläimillä on (uskoakseni) se etu, että niillä ei ole kapasiteettia pohdiskella mitä kuoleman jälkeen seuraa, eikä näin ollen tarvetta myöskään yrittää taltuttaa kuolemanpelkoa satujen tms. avulla.
Saattaahan se joillakin johtua kuolemanpelostakin, mutta myös uteliaisuudesta. Ihminen on utelias, esim. avaruutta tutkitaan ja sinne halutaan, tuskinpa sitä ainakaan voi kuolemanpelolla selittää.
Kuolema on siirtymistä näkyvästä toiseen ulottuvuuteen. Vain sielu lähtee ja jättää ruumiin tänne maahan. Kuolemassa alkaa hengen ikuinen vapautunut elämä. Jumalan omat menee Jumalansa luo!
Miksei se Jumala sitten ota ihmistä ruumiineen päivineen luokseen? Eikö naamataulu miellytä vai mikä on?
Jos Jumala on kaiken luoja, olisi luullut Hänen luovan kestävämmän ruumiin maan asukkaille.
No entäs Jeesus? Minne Jeesus lähti kun otettiin ylös ruumiineen päivineen?
Miksi meitä ei oteta ruumiineen päivineen jos Jeesuskin pääsi? Eikö ole vähän ristiriitaista että Jeesus on Jumalan ja ihmisen poika? Ihmisiltä lähtee kuitenkin vain sielu. Jeeus oli lihaa ja verta ja otettiin ruumiinsa kanssa ylös.
Jeesus otettiin ruumiineen päivineen esimerkin vuoksi. Jos ruumis olisi jäänyt tänne olisi ollut hyvin hankala selittää sielun ylösnousemus.
Raamatussa sanotaan että viimeisenä päivänä haudat aukeavat ja kaikki kuolleet nousevat ylös, taas eläviksi. Turha siis odottaa että mitään nousemista tapahtuu ennen maailmanloppua.
Nykyään kirkko opettaa että sielu vilahtaa heti irti ruumiista kun ihminen kuolee. Ei ihmisessä ole mitään erillistä irtoavaa osaa vaan IHMINEN kokonaisuutena on elävä sielu.
¨Sellaisten ihmisten,joiden mielestä kuoleman jälkeen ei ole´mitään´, ei oikeastaan pitäisi sanoakaan siitä mitään, sillä heillähän ei voi olla siitä mitään sanottavaa koska heillä ei ole siitä mitään kokemusta, ei tietoa,eivätkä he pysty ajattelemaan siitä mitään millään tasolla. Oikeastaan he pystyvät ilmaisemaan vain oman henkisen tyhjyytensä,muita loukkaamaan tarkoitetusti ylimielisen typeryytensä ja säälittävän asenteensa elämää kohtaan.He uskovat tietävänsä yksinkertaisen totuuden asiasta,josta he eivät noin ajatellen voi todellisuudessa tietää yhtään mitään....
Kysymys?
Tota, miten samalla mielipiteellä voi väittää kuoleman jälkeen olevan elämää?
Kokemuksista puheenollen. Oletko kuollut?
Toi ylimielisyys ja typeryys, sitä kannattaisi pohtia.
Ja, jotkut uskovat, eivät läheskään kaikki.
Todellisuus on sama kuin realismi.
=DW=
Jahas, ja nekö, joiden mielestä kuoleman jälkeen on jotain muuta, kuin "ei mitään", ovat oikeutetumpia sanomaan siitä jotain. Heilläkö sitten on siitä parempaa kokemusta, parempaa tietoa ja hekö pystyvät ajatelemaan sitä paremmalla tasolla?
Kun ihminen kuolee , hänen ruumiinsa elintoiminnat lakkaavat.Tämä ei liene kenellekään epäselvää:hänen maallinen elämänsä siinä ruumiissa, siinä olomuodossa on päättynyt.Ihminen haudataan ja muistot hänestä säilyvät jonkun ajan hänet tunteneiden ja häntä rakastaneiden mielissä. Entä hänen sielunsa? Materialistille sellaista ei ole. Tässä tuleekin vastaan rajapyykki materialistisen maailmankäsityksen tiellä. Ennen sen avulla saatettiin osoittaa jonnekin marxismi-leninismin tielle mutta, tunnetuista syistä sitäkään suuntaa ei enää ole. Tiede voi selittää ilmiöitä maailmassa ja sen ajatellaan olevan ´´itseään korjaava järjestelmä´, mutta entä mitä tiede sanoo esim. vuonna 2173? Se kaikki mitä nykyisin tiedetään ei voi antaa vastausta kaikkiin kysymyksiin , eikä sen puitteissa ole niin väitettykään. Vain ne väittävät, joille ´tiede´ käsitteenä on tullut korotetuksi (heidän mielessään) ikäänkuin"uskonnoksi". Mikäli se heille riittää, niin hehän voivat olla tyytyväisiä siihenUskoisin että lopultakin aika pieni vähemmistö ihmiskunnasta ajattelee ,että heidän elämänsä on alkanut tyhjyydestä ja tyhjään päättyy ja ettei millään ole ollut sitä ennen, eikä tule olemaan sen jälkeen mitään merkitystä. Tässä juuri on henkisen ja materialistisen elämänkatsomuksen ero.
Toinen luottaa omaan ajatteluun ja tieteellisiin tutkimustuloksiin jotka ovat kaikkien nähtävillä jo tänään.
Toinen uskoo täydellisen toteen näyttämättömiin satuihin, odottaen että jotain konkreettista näyttöä ilmaantuu ehkäpä jo 100-200 vuoden päästä.
I rest my case...
Olen itsekin lukenut tiedejulkaisuja ja eiköhän jokainen omaan,(senhetkiseen), ajattelukykyynsä joudu pakostakin luottamaan yleensä asioita tarkastellessaan . Osaisi muuten kuka tahansa sanoa:"täällä elämme ja kun kuolemme se sitten siitä". Näin helppoa se on. Aivan vapaasti näin saa sanoa. ´Sadut´ otit sinä esille, en sanonut mistään ´saduista´ mitään. Tieteen historiasta löytyy paljonkin esimerkkejä myöhemmin täydellisiksi harha-askeliksi osoittautuneista tutkimuksenhaaroista(esim.sosiaalidarwinismi ja sen aputiede frenologia) Niillä on nykyisin lähinnä vain kuriositeettiarvonsa jossain vanhojen kirjojen huutokaupassa. Monet, esim.lääketieteen käsitykset oikeista hoidoista ja lääkityksistä ovat kääntyneet aivan päinvastaisiksi muutamassa vuosikymmenessä :"Ennen ajateltiin (niin ja niin)mutta uudempi tutkimus on osoittanut päinvastaisia tuloksia" ....jne. näin sanotaan siitä sitten joskus myöhemmin.Joskus hyvinkin kohtalokkaiden seurausten jälkeen .( Esim. 1950-luvun raskauspahoinvoinnin oireiden lievitykseen tarkoitettu lääkevalmiste aiheutti lääketeollisuuden ns. "Talidomid"-skandaalin oikeudenkäynteineen . Tuon lääkkeenkäytön seurauksena Suomessakin syntyi lapsia, joiden raajat (yleensä kädet) kehittyivät ´evämäisiksi´ulokkeiksi vailla käsivarsia. Monia heistä elää vieläkin keskuudessamme.(mm.Saksassa eräs tunnettu klassiseen musiikkiin erikoistunut laulaja) Tiede ei todellakaan ole ´erehtymätön! Toisaalta:eihän tuohon "täälläaikammeollaanjasittenkuollaanjasesittensiitä"-näkemykseen mitään tieteen tuloksia tarvita,eikö sen pitäisi riittää sinänsä?Siinähän on sinulle koko totuus kaikesta-eikö vain?
Olet nolla mikä on elämä.
Elämä on aina jatkuvaa sen kaikilla tasoilla niin kaukan kuin aurinko toimii.
Elämä toisilla tasoilla on toinen asia.