14+12:n kriisi

"Sitten osoitin hänelle, että Mozartin 200 VUOTTA ENNEN ELVISTÄ JA BEATLESIA tehdyt teokset ovat UUDENAIKAISEMPAA harmonialtaan kuin Beatles."

Missä on se mittari millä mitataan millainen soinnutus on uudenaikaista ja millainen sitten ei?

Ettei vain olisi kyse makuasiasta, ja varsinkin asiasta joka riippuu enempi tai vähempi siitä asiayhteydestä eli viitekehyksestä mihin se kulloinenkin sävellys on tehty?

Ja missä on se mittari joka todistaa että The Beatles lauluja itselleen eli 4-miehen bändille tehdessään ja esittäessään tai Elvis omalla tahollaan lauluja levyille laulaessaan pyrkivät nimenomaan kilpailemaan 200 vuotta sitten tehdyn isoille orkestereille tehdyn ja sovitetun ja tarkoitetun musiikin kanssa siitä että kummalla on monimutkaisemmat soinnutukset?

Ja miksi toistuvasti yhä ja edelleen verrataan muuatta sinfoniaa ja yksittäisiä lauluja keskenään ja älämölötään kun ilmenee että siinä sinfoniassa on monimutkaisemmat harmoniat?

Ja vaikka Mozartin 40. sinfonia sisältäisi mitä hyvänsä soinnutuksellisesti niin lauluna se silti on huonompi kuin vaikkapa Beatleslaulu "Love me do" lauluna on.

Ja ihan totta, vastaavasti "Love me do" on huonompi sinfoniana, mutta se tosiasia ei ketään heilauta, sillä ei sitä laulua ole koskaan sinfoniaksi tarkoitettukaan.

Ja muistutukseksi hyvä pakkomielle´´ eiku dhönni~~ että 99,999% länsimaissa kulutetusta musikista on lauluja. Kulutettu musiikki = kuunneltu - laulettu - soitettu - tanssittu musiikki.

Laulut ja varsinkin ns. hyvät laulut yksiselitteisesti ovat länsimaisen musikin korkein tärkein ja merkittävin aste ja käytännön ilmentymä.

The Beatles on taho joka aikoinaan tuli tehneeksi enemmän hyviä lauluja kuin kukaan muu koskaan sitä ennen - silloin - tai sen jälkeen.

Siksi The Beatles oli ja edelleen on toistaiseksi tärkein ja merkittävin länsimaisen musiikin sävellysten tekijä.

Ja siksi The Beatles sellaisena myös säilyy kunnes tulee esiin taho joka tekee lukumääräisesti vielä useampia yhtä hyviä tai parempia lauluja kuin mitä The Beatles aikoinaan teki.

Toisaalta menneisyyden haamut kuten Mozart - Beethoven - Brahms jne sinfonioineen ovat pelkkiä ei käytännössä ketään kiinnostavia nimiä historian hämäristä.

Dhommi, kokeile välillä Maurice Ravelin konserttoa vasemmalle kädelle...

Mitä sä selität? :D

Sinä väitit aivan tosissasi, että Mozartin soinnut olisivat pelkkiä kolmisointuja. Sitten ilmeni, että niin sinfonioissa, aarioissa kuin kvartetoissa on paljon vähennettyjä ja ylinousevia, jopa dissonoivia harmonioita eli UUDENAIKAISEMPAA harmoniaa kuin mitä Beatles teki 200 vuotta myöhemmin.

1. Tunnusta että olit väärässä

Mitä tulee Beatlesin musiikkiin, niin sitä ei voi edes pitää musiikkina verrattuna Mozartiin.

Päätä seinääsi lyöt, et muuta.

"Missä on se mittari millä mitataan millainen soinnutus on uudenaikaista ja millainen sitten ei?"

Mielenkiintoinen kysymys johon dhönni~~ ei tietenkään vastannut. Miksi ei? Koska sellaista mittaria ei ole. On vain makuasioita, joista jotkut ovat sillä kannalla että enempi on parempi ja toiset että juuri sopivasti on paras.


"Ja muistutukseksi hyvä pakkomielle´´ eikun dhönni~~ että 99,999% länsimaissa kulutetusta musikista on lauluja. Kulutettu musiikki = kuunneltu - laulettu - soitettu - tanssittu musiikki.

Laulut ja varsinkin ns. hyvät laulut yksiselitteisesti ovat länsimaisen musikin korkein tärkein ja merkittävin aste ja käytännön ilmentymä.

The Beatles on taho joka aikoinaan tuli tehneeksi enemmän hyviä lauluja kuin kukaan muu koskaan sitä ennen - silloin - tai sen jälkeen.

Siksi The Beatles oli ja edelleen on toistaiseksi tärkein ja merkittävin länsimaisen musiikin sävellysten tekijä. "

Mielenkiintoinen ja myös perusteltu väite, jota dhönni~~ ei ole, kuten ei aiemminkaan ole, pystynyt kumoamaan, mutta toisaalta on tuon väitteen esille tulon jälkeen taas kerran ollut vähintäänkin sanoisinko että - vilkkaalla päällä uusien ketjujen avaamisen suhteen.

"Missä on se mittari millä mitataan millainen soinnutus on uudenaikaista ja millainen sitten ei?"

Sillä, missä vaiheessa kyseisiä sointuja on ensimmäistä kertaa musiikin historiassa käytetty. Sointujen kehitys on nimittäin ollut historiassa täysin johdonmukaista, sillä on ollut oma evoluutionsa. Kukaan ei käyttänyt 9-sointuja 1600-luvulla, kukaan ei käyttänyt polytonalisen harmonian soinnutuksia 1700-luvulla. Juuri kukaan ammattisäveltäjä ei käytä kolmisointuja enää nykyään. Popparit toki säveltävät kaikista helpoimmilla tavoilla.

Mitä tulee konserttoihin, sinfonioihin ja messuihin, niiden rakenne (muotoyksiköt), harmonia, tekstuuri (soinnutus), soitinnus, orkesterin ja kuoron käyttö, polyfonia ja rytmiikka ovat reilusti kehittyneempiä kuin lauluissa. Siksi laulut eivät ole samalla tavalla kova juttu. Musiikissa parasta on nimenomaan kehittyneet muodot.

Koska 14 43 pyysi sitä! :D

ozartin mittaamattoman emotionaalisen syvyysperspektiivin voi vain tuntea ja kokea sielunsa syvimmässä sopukassa tiedoitsevan tultua tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi ja tahdon tultua tungetuksi ulos tajunnasta joka täyttyy mozartille ominaisesta ainutlaatuisesta puhtaan mielteen alueelle heijastuneesta valon ja rakkauden atmosfääristä kirkkauteen kohotetussa sieluntilassa ottaessaan koko ihmisen olemuksen kokonaan valtoihinsa jonka katharsisen kokemuksen vain mozartin paras musiikki voi tarjota välittäessään assosiaatioita joihinkin ,menneisiin ja koettuihin järkytyksiin jotka mozart on sublimoituaan objektivoituna tunteena valanut teoksiinsa mutta mitä suurinta kontemplaatiota se tosin edellyttää kuulijaltaan soivan materian transformoituminen tajunnasssa pätsinomaiseksi valohehkuiseksi emotionaaliseksi kokemukseksi