Olen aina ollut jännittäjä-tyyppiä, eikä itsetuntoni ei ole koskaan ollut kummoinenkaan. Joskus 15-19 vuotiaana koulun ruokailut aiheuttivat ahdistusta, esitelmät olivat kauhistus ja välillä jopa kaupassa asioiminen tuntui vaikealta. Jotenkin tilanteeni helpotti. Edelleenkin kyseiset tilanteet olivat epämukavia, mutta pystyin kuitenkin elämään normaalisti koko ajan ajattelematta, että olen outo.
Elämässäni on viimeisen neljän vuoden aikana ollut paljon muutoksia. Pari vuotta sitten sain ensimmäisen pahan kohtauksen. Yhtäkkinen kipu rinnassa, hengenahdistusta, pahoinvointia, kylmiä ja kuumia aaltoja sekä vasemman käden puutumista. Luulin kuolevani sydänkohtaukseen. Yhden yön valvoin vaivoissani ja aamulla kaikki oli paremmin ja oireet poissa.
Tämän jälkeen meni taas melkein vuosi ennen seuraavia kohtauksia, joita onkin tullut tiheämpään. Lähinnä nukkumaan mennessä, juuri ennen nukahtamista tulevat rintakivut, vasemman käden puutuminen ja hengenahdistus. Puolivuotta sitten kävin lääkärissä "erilaisten" rintakipujen vuoksi ja minulla todettiin Tietzen oireyhtymä(kylkiluitten rustot tulehtuneet tai jotain sen suuntaista). Tätä diagnoosia edelsi myös perusteellinen tutkimus siitä, ettei kyseessä ole sydän vaivat.
Haluaisin olla varma, että kyseessä on tällä kertaa paniikkikohtaus, mutta voinko olla varma, kun tutkimuksista on kuitenkin puolivuotta? Eli jos vaivat ovat kuitenkin sydämestä johtuvia..kynnykseni mennä lääkäriin on korkea, vaikka joka kerta kohtauksen ollessa "päällä" lupaan itselleni meneväni lääkäriin. Aamulla, kun herään ja olen hengissä, unohdan koko jutun.
Kohtaukseni eivät ole mitenkään ennustettavissa, joskus niitä tulee pari kolme kertaa viikossa ja sitten voi taas olla kuukausi välissä, eikä mitään.
Pitäisikö mennä lääkäriin vai olisiko jotain "itsehoito-menetelmiä"? Mihinkään lääkehoitoon katson olevani liian terve, siis jos kyse on paniikkihäiriöstä. Olen nyt 23 -vuotias.
Elämässäni on viimeisen neljän vuoden aikana ollut paljon muutoksia. Pari vuotta sitten sain ensimmäisen pahan kohtauksen. Yhtäkkinen kipu rinnassa, hengenahdistusta, pahoinvointia, kylmiä ja kuumia aaltoja sekä vasemman käden puutumista. Luulin kuolevani sydänkohtaukseen. Yhden yön valvoin vaivoissani ja aamulla kaikki oli paremmin ja oireet poissa.
Tämän jälkeen meni taas melkein vuosi ennen seuraavia kohtauksia, joita onkin tullut tiheämpään. Lähinnä nukkumaan mennessä, juuri ennen nukahtamista tulevat rintakivut, vasemman käden puutuminen ja hengenahdistus. Puolivuotta sitten kävin lääkärissä "erilaisten" rintakipujen vuoksi ja minulla todettiin Tietzen oireyhtymä(kylkiluitten rustot tulehtuneet tai jotain sen suuntaista). Tätä diagnoosia edelsi myös perusteellinen tutkimus siitä, ettei kyseessä ole sydän vaivat.
Haluaisin olla varma, että kyseessä on tällä kertaa paniikkikohtaus, mutta voinko olla varma, kun tutkimuksista on kuitenkin puolivuotta? Eli jos vaivat ovat kuitenkin sydämestä johtuvia..kynnykseni mennä lääkäriin on korkea, vaikka joka kerta kohtauksen ollessa "päällä" lupaan itselleni meneväni lääkäriin. Aamulla, kun herään ja olen hengissä, unohdan koko jutun.
Kohtaukseni eivät ole mitenkään ennustettavissa, joskus niitä tulee pari kolme kertaa viikossa ja sitten voi taas olla kuukausi välissä, eikä mitään.
Pitäisikö mennä lääkäriin vai olisiko jotain "itsehoito-menetelmiä"? Mihinkään lääkehoitoon katson olevani liian terve, siis jos kyse on paniikkihäiriöstä. Olen nyt 23 -vuotias.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Laitan tähän pätkän vastauksestani toiseen kirjoitukseen tällä palstalla.
Paniikkihäirö-nimikettä käytetään aika suruttomasti kaikesta kohtauksittain ilmenevästä ahdistuksesta. Jos ollaan tarkkoja, panikkihäirön kriteerit ovat seuraavat(DSM-IV):
1. toistuvia, odottamattomia paniikkihkohtauksia
(paniikkikohtausten on ilmettävä tilanteessa, jossa ei ole erityistä syytä olla hermostunut)
2. vähintään yksi kohtauksista on uusiutunut kuukauden sisällä ja siihen on liittynyt yksi (tai useampi seuraavista)
-jatkuva pelko kohtausten uusiutumisesta
-pelko syistä tai seurauksista (kontrollin menetys, sydänkohtaus, hulluksi tuleminen)
-merkittävä käyttäytymisen muutos kohtauksiin liittyen (turvkäyttäytyminen, välttäminen
3. Alkavat äkillisesti ja saavuttavat huippunsa 10 minuutin kuluessa
4. kohtauksen aikana vähintään neljä seuraavista:
-sydämen hakkaaminen
-hikoilu
-vaoina tai tärinä
-hapenpuutteen tuntemuksia
-tukehtumisen tunnetta
-rintakipu tai painon tunne rinnassa
-pahoinvointi tai maha sekaisin
-huimaus ja pyörrytys
-derealisaatio (maailma epätodellinen) tai depersonalisaatio (oma olo epätodellinen)
-itsehallinnan tai hulluksi tulemisen pelko
-kuoleman pelko
-puutuminen tai tikkuilu (parestesiat)
-vilunväristys tai punastuminen
5 EI JOHDU:
-jonkin aineen suorasta vaikutuksesta (päihteet, lääkkeet)
-yleissairaudesta (kilpirauhashäiriöt, epilepsia, sydänsairaus esimm.)
Kaikki ym, kriteerit tulisi täyttyä, että voidaan puhua paniikkihäiriöstä, eli pieni osa siitä mikä ihmisilla yleensä on, on puhtaita paniikkihäiriöitä.
Useimmiten alkavat noin, mutta kehityksen seurauksena mukaan tulee useille agorafobia (torikammo), eli pelokkuus tilanteissa, joissa voisi saada kohtauksen ja joista on vaikea päästä pois (jonot, kaupat,virastot, bussit, elokuvateatterit jne. Silloin puhutaan paniikkihäiriöstä, johon liittyy agorafobia.
Kyllähän lääkärissä voisi olla hyvä käydä ihan rauhoittumismielessäkin. Kuvaat ajankohtaista stressiä joka sinällään saattaa olla jo riittävä aiheuttamaan pitkäaikaista stressiä, lihasjännitystä ja sitä kautta noitakin tuntemuksia. Keskustele lääkärin kanssa paikallisista hoitovaihtoehdoista (psykoterapia, lääkehoito).