Myötähäpeä

Itseluottamusta ei ainakaan tuttavaltasi puutu ja hän uskoo asiaansa. Joskus tuollainen sinnikkyys palitaan ja yleisökin innostuu asiasta. Luultavasti henkilön juttu ja taito eivät ole vakuuttavia, jos ketään se kiinnosta. Hyvä kuitenkin, että hän ei ole masentunut epäonnistumisestaan.
Vaikuttaa, että olet itse muovaillut tämän esimerkin. Eiköhän myötähäpeää voi kokea monestakin syystä: säälistä, pelosta että itsekkin joutuu menettämään kasvonsa kun on ollut epäonnistujan kaveri, pelkää että tyyppi ei kestä kun totuus itselleenkin lopulta valkenee.

Myötähäpeä on vähän kahtalainen juttu. Periaatteessa monet tuntee sitä, mutta se on sinällänsä tarpeetonta. Esimerkiksi jos myötähäpeän alitajuntaisen prosessin muuttaa sanoiksi niin sinä häpeät itseäsi jostain mitä joku toinen on tehnyt. Eli koet olevasi vastuussa tämän ihmisen teoista. Ja sehän ei pidä paikkaansa, mutta silti monet kokevat sitä. Juuret löytyvät lapsuudesta, mutta sitä en tähän ryhdy selittelemään.
Mikäli myös ystävällesi on tärkeämpää olla "suuri taiteilija" kuin tehdä taidetta rakkaudesta siihen, niin se kertoo että hänelläkin on puutteensa. Monet taiteiljat eivät näe teoksiaan niin kuin suurin osa ihmisistä(ja toisaalta kauneus on katsojan silmässä) , mutta on kyllä hankala samaistua ihmiseen jolta puuttuu tietty realismi elämää ja itseään kohtaan.

Myötähäpeä kertoo vain ja ainoastaan ihmisen omasta ahtaasta ja kieroutuneesta mielen maisemasta. On ahdasmielistä hävetä jotain jonkun täysin ulkopuolisen ja vieraan puolesta. Mitä ihmettä varten?

Mitä se sinua hetkauttaa, miten joku muu toteuttaa elämäänsä ja olemassaoloaan. Se on hänen oma asiansa ja ehkä hän on jo niin varttunut ja kehittynyt henkisesti, että hän ei häpeä omastakaan puolestaan.