Olen ollut neljä vuotta naimisissa ja meillä molemmilla on edellisestä suhteesta samanikäiset lapset, minulla poika, vaimollani tyttö. Lisäksi meillä on yhteinen 3-vuotias tyttö. Huoltajuus on jakaantunut, että poika on minulla muutaman päivän parin viikon välein ja tyttö taas meillä vuoroviikoin.
Olemme koittaneet pitää lapsia tasavertaisina ja asettaa säännöt sen mukaan; kotiintuloajat viimeistään 9 illalla, joskus 10, koneella ollaan pari tuntia päivässä, läksyt hoidetaan jne,
Nyt kuluneena lukuvuonna alkoi hommat luisua huonoon suuntaan; tyttö on käynyt tavallista yläastetta, poika taas erikoiskoulua kielen takia (suomalaisia kuitenkin kaikki ollaan). Tyttö lopetti käytännössä koulunkäynnin kokonaan, lintsasi koko ajan, hengaili kaupungilla koulun sijaan, polttaa tupakkaa, sai kotona käsittämättömiä raivareita, kävi ätinsä päälle ja jouduin muutaman kerran taltuttamaan tytön voimakeinoin, ettei mitään pahempaa sattuisi. Kiusaa pikkusiskoaan usein ja lastensuojelu ja sosiaalitoimet tulivat tutuiksi ja oli hyvin lähellä ettei tyttöä otettu pakkohuostaan. Mitkään rangaistukset eivät tehonneet eikä niistä ollut mitään hyötyä (puhelin pois, tietokone pois, kotiarestia jne,) ja niinhän tyttö ei päässyt luokaltaan. Meno pikkuisen rauhottui, kun alkoi seurustella samankaltaisen pojan kanssa.
Samaan aikaan taas poika on hoitanut koulun koko ajan moitteitta, harrastanut soittamista ja pärjännyt niissä hyvin ja nyt keväällä oli luokkansa parhaiten menestynyt poika. Poika viihtyy hyvin kotona ja tulee oikein hyvin toimeen pikkusiskonsa kanssa. Minulla ei ole yhtään kertaa ollut mitään ongelmaa hänen kanssa, mitä nyt muutaman kerran joutunut huomauttamaan tietokoneella olemisesta. Vaimonikin sanomansa mukaan pitää pojastani, mutta on huomatellut minulle koko ajan siitä, että en ole tarpeeksi tiukka koneella olemisen suhteen.
Nyt sitten koulujen päättymisen myötä poikani lähti ulos luokkansa kanssa ja kun kotiintuloajoista oli sovittu, että klo 22 ollaan kotona, vaimoni huomautti siitä, että en ole huolehtinut pojan tulemisesta ja onko tulossa ollenkaan. Soitin pojalleni, joka pyysi saada olla vielä tunnin, kun muutkin kaverit vielä ovat ja en nähnyt mitään syytä, miksei olisi saanut olla ja lupasin. Tästä vaimoni suuttui niin paljon ja syytti minua poikani suosimisesta, että loppujen lopuksi soitin pojalleni ja sovin hakevani hänet juhlimasta 22.30 ja hänelle homma oli loppujen lopuksi ok ja kävin pojan hakemassa sovitusta paikasta ajallaan ja hän tuli kotiin, kuten sovittiin, enkä huomannut hönessö tai köytöksessään mitään epänormaalia.. Samaan aikaan vaimoni tyttö oli poikakaverinsa kanssa meillä yötä, käy tupakalla kuin ei mitään, vaikka siitäkin on sovittu että se ei alaikäiselle käy. Tyttö oli lähettänyt viestin pojalleni, jossa kysynyt, onko poikani ryypännyt, johon oli vastannut että ehkä. Tästä tyttö meni heti kertomaan äidilleen välittömösti, että poikani kännää..
Vaimoni haukkui minut aivan pystyyn poikani suosimisesta ja itselläni kuohahti tosi paljon, koska mielestäni poika on osannnut aina olla luottamuksen arvoinen ja ei ole yhtöön kertaan mokannut mistään. Asetuin pojan puolelle ja tästä sain vaimoltani kehoituksen painua helvettiin tai muuttaa pois kotoa. En tunnista vaimoani tässä asiassa enää ja en omasta mielestäni ollut hyvinkin reilu tytön ja hillinnyt itseäni, vaikka välillä olisi mieli tehnyt hoitaa asiat varsin toisella tavalla. Tyttö on kuitenkin koko ajan saanut vaatteet ja kaiken mitä halunnut, poikani taas ei oyytänyt juuri mitään, uutta tietokonetta toivoi joululahjaksi, jonka saikin.
Mutta nyt en tosiaan tiedä, miten tästä eteenpäin ja pitääkö vaan pakata kamat ja muuttaa pois ainakin joksikin aikaa.
Olemme koittaneet pitää lapsia tasavertaisina ja asettaa säännöt sen mukaan; kotiintuloajat viimeistään 9 illalla, joskus 10, koneella ollaan pari tuntia päivässä, läksyt hoidetaan jne,
Nyt kuluneena lukuvuonna alkoi hommat luisua huonoon suuntaan; tyttö on käynyt tavallista yläastetta, poika taas erikoiskoulua kielen takia (suomalaisia kuitenkin kaikki ollaan). Tyttö lopetti käytännössä koulunkäynnin kokonaan, lintsasi koko ajan, hengaili kaupungilla koulun sijaan, polttaa tupakkaa, sai kotona käsittämättömiä raivareita, kävi ätinsä päälle ja jouduin muutaman kerran taltuttamaan tytön voimakeinoin, ettei mitään pahempaa sattuisi. Kiusaa pikkusiskoaan usein ja lastensuojelu ja sosiaalitoimet tulivat tutuiksi ja oli hyvin lähellä ettei tyttöä otettu pakkohuostaan. Mitkään rangaistukset eivät tehonneet eikä niistä ollut mitään hyötyä (puhelin pois, tietokone pois, kotiarestia jne,) ja niinhän tyttö ei päässyt luokaltaan. Meno pikkuisen rauhottui, kun alkoi seurustella samankaltaisen pojan kanssa.
Samaan aikaan taas poika on hoitanut koulun koko ajan moitteitta, harrastanut soittamista ja pärjännyt niissä hyvin ja nyt keväällä oli luokkansa parhaiten menestynyt poika. Poika viihtyy hyvin kotona ja tulee oikein hyvin toimeen pikkusiskonsa kanssa. Minulla ei ole yhtään kertaa ollut mitään ongelmaa hänen kanssa, mitä nyt muutaman kerran joutunut huomauttamaan tietokoneella olemisesta. Vaimonikin sanomansa mukaan pitää pojastani, mutta on huomatellut minulle koko ajan siitä, että en ole tarpeeksi tiukka koneella olemisen suhteen.
Nyt sitten koulujen päättymisen myötä poikani lähti ulos luokkansa kanssa ja kun kotiintuloajoista oli sovittu, että klo 22 ollaan kotona, vaimoni huomautti siitä, että en ole huolehtinut pojan tulemisesta ja onko tulossa ollenkaan. Soitin pojalleni, joka pyysi saada olla vielä tunnin, kun muutkin kaverit vielä ovat ja en nähnyt mitään syytä, miksei olisi saanut olla ja lupasin. Tästä vaimoni suuttui niin paljon ja syytti minua poikani suosimisesta, että loppujen lopuksi soitin pojalleni ja sovin hakevani hänet juhlimasta 22.30 ja hänelle homma oli loppujen lopuksi ok ja kävin pojan hakemassa sovitusta paikasta ajallaan ja hän tuli kotiin, kuten sovittiin, enkä huomannut hönessö tai köytöksessään mitään epänormaalia.. Samaan aikaan vaimoni tyttö oli poikakaverinsa kanssa meillä yötä, käy tupakalla kuin ei mitään, vaikka siitäkin on sovittu että se ei alaikäiselle käy. Tyttö oli lähettänyt viestin pojalleni, jossa kysynyt, onko poikani ryypännyt, johon oli vastannut että ehkä. Tästä tyttö meni heti kertomaan äidilleen välittömösti, että poikani kännää..
Vaimoni haukkui minut aivan pystyyn poikani suosimisesta ja itselläni kuohahti tosi paljon, koska mielestäni poika on osannnut aina olla luottamuksen arvoinen ja ei ole yhtöön kertaan mokannut mistään. Asetuin pojan puolelle ja tästä sain vaimoltani kehoituksen painua helvettiin tai muuttaa pois kotoa. En tunnista vaimoani tässä asiassa enää ja en omasta mielestäni ollut hyvinkin reilu tytön ja hillinnyt itseäni, vaikka välillä olisi mieli tehnyt hoitaa asiat varsin toisella tavalla. Tyttö on kuitenkin koko ajan saanut vaatteet ja kaiken mitä halunnut, poikani taas ei oyytänyt juuri mitään, uutta tietokonetta toivoi joululahjaksi, jonka saikin.
Mutta nyt en tosiaan tiedä, miten tästä eteenpäin ja pitääkö vaan pakata kamat ja muuttaa pois ainakin joksikin aikaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ämmä sai sen haluamansa ja nyt saat häipyä. Uusperhe on vaikea ja se vaatii sosiaalisuutta mitä harvoilta löytyy. Toisten tekemät kakarat ovat kaikilla yleensä piikki lihassa. Lasten ja nuorten pahoinvointi näkyy siinä ettei heillä ole vanhempia eikä vanhemmilla ole aikaa niille. Koko vanhwmpien aika menee uuden suhteen luomiseen silloin kun lapset tarvitsisivat vanhempiaan eniten.
No eiköhän se ole aika pistää kantapäät vastakkain.
Todella asiatonta käytöstä naiselta, Itse en ikinä syyllistyisi tuollaiseen.
Tuollaisen itsekkään ihmisen kuten kumppanisi ei kannata alkaa parisuhteeseen, eläköön pentunsa kanssa kaksin kunnes tyttö lähtee omilleen ja sitten jääkin yksin.
Ansaitset parempaa! Tsemppiä
Kyllä on aika antaa kenkää noin itsekkäälle ja kovalle naiselle. Ole hyvä isä pojallesi jolla on elämä edessä,ja hän tarvii vielä isää .Se on kaikkein tärkeintä ,että poika saa rakkautta sinulta vielä .se kantaa hänet elämän myrskyihin.Ole hänelle se tuki ja turva vielä ,kunnes omat siivet kantavat.auta häntä .Anna naisten mennä ,lapsi ON TÄRKEIN
Olisi kiva kuulla myös toisen osapuolen mielipide asiasta.
Lähdettiin sitten päiväksi tuulettumaan ja juttelin poikani kanssa asioista. Tuntui tosi hyvältä, kun murrosikäinen poika kyynelsilmin kertoi olevansa niin onnellinen siitä, että on sellainen isä joka välittää ja pitää hänenkin puolta. Varmasti paras tunnustus, mitä koskaan olen saanut. Sittemmin, kun palasimme kotiin, tilanne oli taas rauhoittunut, eikä koko asiasta ole puhuttu mitään. Itsestäni tuntuu, että asia pitäisi käsitellä ja käydä läpi, mutta enpä viitsi ottaa sitä nyt esille, kun kerran muuten tilanne on normalisoitunut. Muuten meillä on pääsääntöisesti mennyt tosi hyvin ja ollaan samoilla linjoilla hyvinkin monissa asioissa. Sen takia tuollainen kuvailemani tilanne tulee ihan puun takaa. Voiko tosiaan olla, että naisilla on toisinaan sellaisia päiviä, että käyttäytyminen on jotain ihan muuta kuin normaalisti olisi tai sitten oma huono olo kohdistuu johonkin muuhun kuin pitäisi?
Keskustelkaa asia pois. Vaikka arki tuntuisi taas hyvältä, asia kytee pinnan alla. Sen huomaa jo edell. tekstistä. Parempi on että hoidatte sen ennen kuin "pommi" räjähtää lasten edessä, onhan tämä asia kummiskin lähtenyt jo käsistä.
Jos ruvette useimmin riitelemään tästä asiasta niitten edessä, lapset ottavat asian nopeasti niin että he ovat se ongelma.
Vaikuttaa että ongelma on siinä, sinä et jostain syystä pidä kuria siihen tyttöön joka sitä tarvitsee ja hän ottaa siitä hyödyn.
Vaimosi on luultavasti jossain tasolla tästä mustis koska sinun poikasi ei tarvitse paljoakaan kuria mutta hänen tyttönsä tarvitsisi.
Ja tarpeeton kurittaminen taas on erittäin huonoa lapsen itseluottamukselle, joten pysy kovana, jos poikasi SINUN mielestä ei tarvitse, älä rankaise!
Tämä on vain minun näkemykseni, olenhan minäkin ollut samassa tilanteessa.
Vaimoni lapset ajoivat hänen yli kun yritti kieltää ja pitää kuria, jos minä taas yritin auttaa, tuli nopeasti vaimolta hyökkäys: hoida sinä omat kakarat.
Selvisi sillä että pidettiin kirjaa kurittomuudesta ja kurinpidosta. Joutui vaimo taipumaan ja myönsi että hän ei hallinnut omia lapsiaan. Sen jälkeen hän usein pyytää minua korottamaan ääntä kun pojat kännissä tulevat.
Kuulostaa varmaan naurettavalta tai hirveältä, mutta toiminut.
Ja mikä tärkein, lasten kunnioitus äitiinsä on kohonnut ja hauskuus on palannut taloon.
PS. Omat lapseni eivät todellakaan ole enkeleitä, sitä en yritä sanoa.
Käytiin asiasta keskustelua ja vaimoni on edelleen sitä mieltä, että olen liian lepsu ja poikaani pitäisi rankaista sääntöjen noudattamattomuudesta. Sitä en ymmärrä, että koko viikon tyttö ja tämän poikakaveri ovat oleskelleet meillä ja käyvät säännöllisesti tupakalla, vaikka siitä olen aina ollut ehdoton. Vaimoni on sitä mieltä, että aivan sama, koska polttaisi kuitenkin. Ja keskustelussa ei päästy pitemmälle.
Jos sinä et halua, että kodissasi asuu tupakoitsija, sinä voit kieltää tyttöä tupakoimasta. Jos se ei hänelle sovi, niin muuttakoon kokonaan oman isänsä luo asumaan.
Itse en siedä tupakansavunhajuisia vaatteita kodissani, niin että muuta vaihtoehtoa en ole itse lapsilleni antanut. Kukaan heistä ei tupakoi ja he ovat nyt aikuisia.
Kuka ostaa alaikäisen tupakat?
Tupakan osto alaikäiselle on kielletty, sama peli alkoholin kanssa.
Minä en kyllä hyväksyis, että alaikäiset käyttää päihteitä huushollissani.