Poikani, kielenkäyttö ja äidin halveksinta!

Provohan tämä, ei kukaan pilkuta noin huonosti.

Kannattaisi ottaa ammattilaisiin yhteyttä ja selvittää tuo tilanne. Yhdessä keskustelemalla ehkä poikakin ymmärtää paremmin. Oli niin kurja lukea tuosta elämäntilanteestasi. Tuli niin paha mieli. :(

Oletko yrittänyt keskustella rauhassa poikasi kanssa ? Koita selittää hänelle asiat ja kerro, että sinä kyllä yrität parhaasi ja kerro myös se, että hänen käytöksensä saa sinut pahoille mielin.

Koita jaksaa... Olisiko muuten hänen sisaruksistaan apua tässä tilanteessa ?

Voit laittaa jätkän pihalle heti kun täyttää 18 vuotta. Jos haluaa edelleen jatkaa asumista "slummissa" sun - tylsän ihmisen - kanssa, niin valmistautuu maksamaan asumisestaan vuokraa / muutoin osallistumaan menoihin. Tämän ilmoitat kylmän rauhallisesti, etkä provosoidu itsemurhauhkauksista. Vuosi enää, jaksat kyllä!

Se on todella hienoa että olet hankkinut harrastusvälineitä ja muuta, se varmasti auttaa ja hän on myöhemmin aikuisena kiitollinen. Teininä, oma vanhempi tuntuu aina tylsälle ja ahdistavalle - joillakin ahdistushäiriöön saakka jos vanhempi nalkuttaa tai ylisuojelee. Ja slummi on tosiasia, mutta poikasi voisi muuttaa pian muualle omaan asuntoon. Ja sitten opiskelu? Ilta tai päivä?

Minusta teidän EI pitäisi asua enää yhdessä lainkaan. Poikaa harmittaa vieraat työntekijät talossa. Hänen on aika saada oma asunto... Sinä voit mennä itse perhetyöntekijöiden luokse, ei heidän ole kai pakko tulla teidän kotiinne nyt. Itse en ottaisi kotiini yhtään ulkopuolisia ellei ole pakko. Mutta erilleen pian, sillä pojan puheet ovat väkivaltaan viittaavia tai ainakin vihaisia.... Hän on stressaantunut ehkä ja pelkää holhoamista, lässyttämistä perhetyöntekijöiden taholta. He eivät saa pojan luottamusta koskaan, älkää edes kuvitelko. Ainoastaan omalla kohdallasi voi toimia.

Sinun pitäisi aikuisena tajuta että hän on edelleen murrosiässä (tai aikuisuuden kynnyksellä) tai onko hermostuneen käytöksen esimerkki sinulta vai isältä, kaverilta? Jos viestität aina vain epätoivoisia, negatiivisia, marttyrimaisia (kun sä et mua rakasta -tyylisiä), itkeviä ja/tai hemostuneita asioita, ne heijastuvat toisen käytökseen. Hän ei voi luottaa sinuun kaikissa asioissa (et saa luottamusta enää - ehkä myöhemmin elämässä sitten), eikä voi olla ehkä oma positiivinen itsensä. Koska olet positiivisesti tukenut häntä ja ollut vaan aito? -Epäaidon ystävällisen käytöksen taas nuori tunnistaa kilometrien päähän. Hän on väsynyt asumaan kanssasi. -Kyllä hän omassa asunnossa pärjää, saa tukia jatkossa ja muutaman satasen sinulta. Rahaa hän saa itse muualta työstä tai tuet, kun päästät hänet menemään. Älä riitele hänen kanssaan. Olet tehnyt väärin äitinä, kun olet lähtenyt riitelemään koskaan erityisesti, keskustelu on oikea tie tai anna olla. Tuossa iässä on liian myöhäistä keskustellakaan, hän päättää jo itse. Et voi määrätä häntä. En tiedä minkälainen kasvatus oli lapsena.

Murrosiässä halveksitaan joskus vanhempaa ja torjutaan, koska se on normaali itsenäistymisvaihe. Kaikkea ei tarvitse kuunnella eikä lähteä riitelemään. Menkää erilleen, masennuksesi pitäisi hoitaa kuntoon. Et voi ottaa henkilökohtaisesti hänen juttujaan ja masentua, hän on NUORI vielä. ÄLÄ RAKASTA VÄKISIN ja tukahduta häntä. Hän voi hakea pois muutettuaan vihaisuuteensa ja impulssikontrolliin apua jostain, jos siltä tuntuu. Hän tajuaa tv:n arvon myöhemmin, nuori voi olla impulsiivinen kiukuspäissään. Kuka tahansa. Nuorilla on paineita koulutukseen, harrastukseen ja moniin asioihin, myös kumppania etsitään. Monet asiat mietityttävät nuoria, ja aivot kehittyvät vielä kolmekymppiseksi saakka. Hän voi olla erilainen kolmekymppisenä.

TOISTAN: MUUTTAKAA ERILLEEN. Se on pätevä neuvo! Missään nimessä yhteiseloa ei pidä jatkaa. Kysy mistä poika haluaa asunnon (ota selvää ensin missä niitä on), ettei se ole sitten "slummissa". Keskusta, vai lähiö? Vai opiskelun perään muuttaa isompaan kaupunkiin, ellei ole jo kaupungissa? Korosta ettei se ole kiinni rakkauden puutteesta, vaan sano että haluat vaan hoitaa masennuksen kuntoon ja asiat menevät varmasti positiivisesti. Kehitä itsetuntoasi, ei aikuisen pidä masentua NUOREN sanoista, eihän nuori ole kypsä aikuinen vielä. Ja aikuisissakin on kypsyviä vielä. Laita ne pilleripurkit pois ja lopeta riitely.

Masennuskin voi tarttua nuoreen ja ahdistus, eli kannattaa olla purkamatta tuntemuksiaan nuoreen. Eikä syytöstä, painostusta ja riitelyä. Asiat toki voi sanoa kauniisti. Ja joskus puhelimessa. Hänellä ei ole pakko olla avainta kotiisi enää. Voitte sopia erikseen tapaamiset muualla tai viereilut jos siltä tuntuu. 10 vuoden kuluttua tilanne on parempi. Hän ei ole syyllinen tilanteeseen. Jos rakastat häntä, niin anna hänelle tilaa, asutte liian ahtaasti.

Olen itsekin ollut nuorena törmäyskurssilla vanhemman kanssa ja nähnyt sellaisia tilanteita joissa aikuinen ei tajua yhtään nuorta. Ja nuori ahdistuu ja tulee vihaiseksi. Toki mt ongelmat ovat oma juttunsa perheissä ja väkivaltaisuudet, mutta ne selviävät myöhemmin.

Itseäkin on mollattu eikä se kivalta tunnu, vaan kauhealle. Mutta eri asia jos sen tekee joku aikuinen (pahempi), kuin se että asialla on alle 24 -vuotias (epäkypsyyttä ilmassa ehkä). Kyllä aikuisena tajuaa, että ei se oikein ollut. Nuorena sitä vaan hämmästelee, arvostelee ja arvioi monia asioita, kun ei ole kokemusta. Muiden asuminen ja elämäntyyli mukaan lukien. Vanhempi voi tuntua kivikautiselle ja tylsälle. Nuori hakee uutta itse, ehkä hän löytää ne muualta, kuten pitääkin.

Usein nuoret voivat kokea kaikki itseään vanhemmat ihmiset tylsiksi, syystä tai toisesta. Itselläni esim vaatetus on tavanomainen, eikä trendikäs. Ei minullakaan ole rahaa pukeutua/laittaa. Moni nuori varmaan kauhistelee ulkona sitä. Ei pitäisi minua liikauttaa kuitankaan liikaa, mitä mieltä joku on siitä. Enkä ostele asuntoja noin vaan.

Ole hyvä, siinä nyt on kasvatustyösi tulos.

Tuossa vaiheessa sinulla nyt tilanne on se, että koita jaksaa vielä hetki. Kieroon on kundi kasvanut.

Ihmettelen kyllä suuresti, että vanhemmat lapsesi eivät asialle tee mitään? Minulla on samanikäinen äiti ja veli, jotka asuvat keskenään. Rahaa ei liiemmin ole ja veljellä ei todellakaan tuollaisia harrastusvälineitä ym. Mutta jos jätkä noin käyttäytyisi äitiään kohtaan, on täysin varmaa, että lähtis niin lujaa pihalle oppiin jotta ei tukka kerkeisi menoon mukaan.

Poikasi on epäkunnioittava ja kiittämätön.

Ottaisin kaikki ostamani asiat pois, rahahanat kiinni ja takaisin nämä edut tulisivat, kun osaa olla kiitollinen siitä, mitä kaikkea olet hänelle hankkinut¨ja omistasi tinkimällä saanut hankittua.

Tuon ikäinen ilman muuta osallistuu kotitöihin ja täysi-ikäistyttyään myös kodin menoihin, mikäli hänellä on tuloja. Naurettavaa, lapsellista ja epäkypsää käytöstä pojaltasi.

Katto pään päällä, ruokaa ja vielä harrastuvälineitä ja muuta. Ei todellakaan ole huonosti teidän asiat.

Jos pelkäät poikasi ryhtyvän kurinpitotoimista väkivaltaiseksi, tilanne on sellainen, että poika pitää ehdottomasti sijoittaa muualle.

Sijoituskoti on oikeasti hyvä vaihtoehto, kun vanhempi ei jaksa tai vanhemman ja nuoren välit ovat vakavasti solmussa.

Käykö poika siis koulua vai onko itsellä kesätyöpaikkaa (kun sanoo, että nuoretkin saavat niistä enemmän palkkaa kuin sinä)?

Koska olet masentunut, et varmasti jaksaisi taistella vastaan, mutta ehdottomasti laittaisin rahahanat kiinni niin kauaksi aikaa kunnes alkaa kotityöt sujumaan ja kunnioittava käytös äitiään ( muita) kohtaan.
Voisit vaikka alkuun kirjoittaa kirjeen pojalle, jossa kerrot miten sinuun sattuu se kun oma lapsesi haukkuu sinua, ei tottele, ei auta kotitöissä, rikkoo tavaroita ja ei yksinkertaisesti arvosta ja kunnioita sitä mitä hänellä on. Kerro kirjeessäsi, että rakastat häntä suunnattomasti, mutta olet huolissasi hänen tulevaisuudestaan ja sinun omastakin sen ansiosta kun oma lapsi käyttäytyy niin rumasti äitiään kohtaan. Voit kertoa, ettei sairastumisesi masennukseen johtunut hänestä, mutta hänen käytös ei todellakaan auta sinua paranemaan.

Kerro, että tuon ikäisen kuuluisi jo todellakin auttaa kotitöissä ja siis näinollen ansaita se ilmainen katto päänsä päälle. Ja se rahan antaminen.. Ei anna kauhean realistista kuvaa oikeasta elämästä jos vaan antaa rahaa nuorelle kun hän sitä pyytää/vaatii. Se tulee ansaita, joko niillä kotitöillä ja jos ei äidin antamat kolikot riitä niin poika hakemaan ihan oikeaa työpaikkaa vaan.

Jos poika ei vieläkään ymmärrä pelisääntöjä (jotka sinä tarkkaan harkitset ja johdonmukaisesti kerrot - kirjein ja sanoin) niin menkää yhdessä tai vain sinä äiti ja sano(kaa), että poika tarvitee asunnon, koska on muutaman päivän päästä asunnoton. Sosku varmaan neuvoo sitten, että jos ei heti asuntoa löydy, niin on turvakoteja, asunnottomien yömajoituksia yms. Pojan kansis varmaan etsiä soluasuntoa, niin ei tule kovin kalliiksi, vaikka slummihan se olisi. Elämä opettaa, nopeastikkin menee tyhmemmällekin jakeluun ettei tässä paikassa oikein mikään ole ilmaista.

Jaksamisia sinulle aloittaja! Olet aivan liian kiltti pojallesi, hän ei ansaitse sinun paapomista - hyvässä tai pahassa. Ei hän opi elämään kun ihmiset, jos luulee, että noin voi käyttäytyä.

oletko antanut pojallesi koskaan "isän kädestä" (tässä tapauksessa "äidin")?

vaikuttaa, siltä, että teidän perheessä poika on saanut koko ikänsä tehdä mielensä mukaan ja että kasvattaminen on ollut sitä ymmärtämistä ja kuuntelemista ja muuta vastaavaa. tämä on siis epäilyni - voin myös olla väärässä.

paapomalla kuitenkin saadaan kasvavat nuoret aivan pilalle. tässä on juurikin tyypillinen esimerkki.

joka lastaan rakastaa, se lastaan kurittaa...........