Onko paljon luonne eroja pitkäkarvaisen ja lyhytkarvaisen mäyris uroksen välillä??Tulee uros sakemannin kaveriksi.
uros mäyriksen kovuus
Riva
5731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni on pitkäkarvainen uros ja kaverillani lyhytkarvainen. Lyhytkarvainen on kaikin puolin enemmän viettiensä vallassa, enemmän siis metsästyskoiramainen. Pitkäkarvainen taas enemmän vöyhkääjä ja seurakoiramainen. Tietysti on suuria eroja eri yksilöiden välillä, mutta minun kokemukseni mukaan on nyt tämä vastaus. Tsemppiä pienten koiruleiden kanssa.
Meillä asuu yhdeksättä vuotta itsepäisenä perheenjäsenenä lk (punaruskea) mäykkypoika. Valitettavasti se
viime aikoina on alkanut sairastella: keski-ikäisen miehen vaivat harmina: sydämen vajaatoiminta ja eturauhasen liikakasvua. Lääkettä vedetään kitaan joka aamu ja ilta. Pillereitä saattaa löytyä pöytien alta, minne ne on salaa sylkäisty palkintonamin jälkeen. Sairauksien myötä tahti on hieman rauhoittunut, mutta edelleen se jaksaa "riehua" aina silloin tällöin. Otolla "Ison" koiran luonne ja se on hirmu kova vahtimaan ja suojelemaan meitä, ainoita "vanhempiansa". Kakaroita se ei oikein ymmärrä. Oton lempi paikka on takkatulen edessä makoilu ja kesällä uiminen. Vesisateella sitä EI saa pihalle. Siellähän kastuu!! Jossain vaiheessa ajttelimme sille vanhuudenkaveriksi toista koiraa. Mutta nyttemmin olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että se olisi liian iso stressi ja muutos sydäntautiselle koiralle. Onkohan kenelläkään kokemuksia tästä asiasta? Huonoja tai hyviä? Siis vanhukselle pentu kaveriksi.... vai ei.
hommattiin pieni pk mäykkytyttö jo 9-vuotiaan villakoiran kaveriksi. saihan pikkuneiti liikettä vanhukseen ja hyvin sopeutuivat kumpikin. pitivät huolta toisistaan ja mäykky toimi villiksen korvina ja silminä loppuaikoina kun vanhuksella rapistui paikat. oikein leppanaa, ja kannattava hankinta.. onnistunutta! nyt on enää upea mäykkyneiti jäljellä, ikävä on, mutta ei me surra paljoa, vaan nautitaan syksyn kauniista kirpeistä keleistä.
Kyllä sanoisin, että ero voi olla huomattavakin.
Se vaihtelee kovasti yksilöittäin. Haitari pk-koirilla on melkoinen, niissä saattaa eriintyä ns. pelkopurijoita ja arkuutta. Näitä ominaisuuksia en ole havainnut lk.-koirilla, mitkä ovat varsin peräänantamattomia tarpeentullen. Harvemmin olen kohdannut oikein varman ja hyväluonteisen pk.-mäyriksen, sitä vastoin vaikealuontoista lk.-mäyristä en ole juurikaan tavannyt. Tai jos, niin syy on löytynyt hihnan toisesta päästä!
Kovasti olen seuraillut eri mäykkyjä, sileet on usein melko persoonallisuuksia. Olempa muutaman pitkäkarvasenkin nähnyt napsivan tuomarin sormia..
Hieman asian vierestä- kommenttia,karkeet on tosi kovia luonteita..!
Itselläni karkeekarvanen, joka ei suuren egonsa ansiosta jää isompien jalkoihin..:)