Miten kukaan

No Jumalalle sinä ole nytkin ihan arvokas ja rakas. Vakka maailmssa olisi ollut vain yksi ihminen joka haluaa taivaaseen ja tulla lunastetuksi, niin Jeesus Kristus, Jumalan Poika olisi tullut kärsimään ja ylösnousemaan sinun puolestasi. Ja voi ottaa sinulta pois tuon häpeän ja ymmärrät jälleen ihmisarvosi.
Et sinä ole yhtään vähempiarvoinen kuin kukaan meistä.
Rukoilen että silmäsi avautuvat.

Kyllä uskon Jumalaan minäkin,pakkohan tässä elämässä on joku järki olla
tai ainakin täytynyt olla,mutta se ei auta tätä masennusta..ihmiset on kylmiä
ja välinpitämättömiä,ei ketään kiinnosta vaikka jollain menee huonosti.
Miksi kiinnostaisi kun tärkeintä on oma hyvinvointi? Olen tehnyt todella paljon
sen eteen että löytäisin ihmisiä ja en olisi enää näin yksinäinen ,mutta se
ei onnistu enää. Olen pelkkä raihnainen ihmisraunio ja hylkiö.Ehkä
kuolema tuo joskus sen helpotuksen.

Paljon on tänä aikana yksinäisiä. Voi asua samassa taloyhteiösskin jopa seinänaapureina kaksi yksinäsitä: eivät pidä yhteyttä tai osaa tutustua, kun se ei ole nykyään tapana ja fiksua alkaa kutsumaan kylään ja tehdä tuttavuutta. Monet näyttelevät reipasta ja menevää, kun sisimmässä on tyhjyys.
Sinunkin äitisi on jo kuollut. Minäkin ole syntynyt tänne vanhempien hölmöilyn tuloksena, mutta kukapa meistä on tilaustyö. Me vain synnytään ja eletään ja lähdetään kun päivät on loppuun eletyt.
Kotetaan jaksaa kumminkin.

Epäonnistuneen miehen elämä se vasta rankkaa onkin.

Juon vaikken haluaisi,kuvottaa kaikki nykyaikainen meininki.
Yhdenillan suhteet,"fuckbuddyt"..tietäisittepä vaan.

Niinpä, tietäisimmepä vaan. Mutta kun emme tiedä.

Eli se, mitä pidät "nykyaikaisena meininkinä", tuskin on mikään jumalallinen pakko, eikä edes kulttuurinen normi. Se on monille täysin vierasta elämää. Ja sinä sen kun julistat sen "nykyaikaiseksi". Siksikö, että itse olet taipuvainen tuohon "nykyaikaisuuteen"?

Mukavaa kesää nyt kuitenkin!

Sitä itsekin ajattelin että harrastaako aloittaja sitten näitä yhdenillan suhteita ja fuckbuddy-suhteita vaikka sanoo niitä kuvottaviksi? Pitääkö niitä sitten harrastaa vain sen takia koska niin muka kuuluu tehdä? Minulle miehenä tuollaiset suhdekuviot ovat ainakin lähes täysin vieraita. Juominen taas liiankin tuttua.

Helweette, mikä valitusvirsi taas.

Elämässä ei kylläkään ole kyse siitä, millaisia kaikki muut immeiset ovat, vaan ainoastaan siitä, mikä ja minkälainen sinä olet. Ja niin kauan kun on elämää, mitään, ei yhtään mitään ole menetetty. Kaikki on mahdollista ja kaikki on saavutettavissa ja se on ainoastaan sinusta kiinni, mitä sinä tahdot saavuttaa.

Eli se, mitä pidät "nykyaikaisena meininkinä", tuskin on mikään jumalallinen pakko, eikä edes kulttuurinen normi. Se on monille täysin vierasta elämää. Ja sinä sen kun julistat sen "nykyaikaiseksi". Siksikö, että itse olet taipuvainen tuohon "nykyaikaisuuteen"?


Voi voi ei...tämänkaltaista osasinkin odottaa..nykyaika nyt on vaan mitä on.
"tuskin on mikään jumalallinen pakko" no ei tosiaankaan. "Siksikö että olet taipuvainen tuohon nykyaikaisuuteen"?..enkö juuri sanonut että se kuvottaa mua eli pidä siitä
enkä halua sellaista elämää.Sanoin vaan etten nauti tästä elämästä enää,koska
kun naisen elämä tuhotaan mm.puhumalla p**aa,ja tuhoamalla on peli menetetty.
En siis millään tavalla ole tämänlaisten asioiden puolella eikä ole taipuvaisuutta
sellaiseen. Ne asiat mitä olen tehnyt kaduttaa,ja toivon että olisin yhä vielä
se sama ihminen jonka elämä on edessä.Asiat vaan ei mene aina niinkun haluaa..

Melkoisen rankkaa settiä. Enpä oikein tuohon osaa sen enempää kommentoida, muuta kuin että ehkä tekisi itellenikin hyvää avautua kunnolla tänne nimimerkkini suojista. En pysty terapeutille avautumaan kunnolla ja lähipiirillä ei juurikaan ole mielenterveysongelmista kokemusta. puh ja huh.

"Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa." Joten sulta uupuu oivallus.

Miksi tuhlaat paukkujasi siihen millaisia muut ovat? Minä en enää arvota elämääni muiden ihmisten kautta.

töissä teen työni ja tulen himaan nauttiakseni elämästä. Minulla on mua ja lapset, en kaipaa mitään ystäviä.

en ole masentunut, mielestäni olen vain hyvin kaukonäköinen kun en yritäkään luottaa ihmisiin

"On ehdottomasti onnellisempaa uskoa ihmisiin, vaikka kenties silloin tällöin pettyykin, kuin olla uskomatta." (H. Zetterström)

Jos aina epäilee, pälyilee ja pelkää kaikenlaisia ihmissuhteita, pakastaa oman sisimpänsä, henkensä kylmäkalleksi. Se, että tulee petetyksi ihmissuhteissa, ei ole oma moka eikä mikään häpeä. Sitä sanotaan elämäksi, jota jaksaa elää sitä paremmin, mitä paremmin sitä ymmärtää. Ymmärtämiseen tarvitaan sekä päätä että sydäntä, joten niitä ei kannata jäädyttää.