Miltähän tuntuu kuolla?

kivaa. Tiedän kun olen kuollut jo kaksi kertaa.
Olin enkeleittenkin kanssa oluella.

Olen kuollut niin vähän, etten tiedä. Harvapa tuosta kokemuksesta on jäänyt kertomaan.

kun mä kuolen vanhan piippuni sä saat
kun mä kuolen vanhan piipuni sä saat
sillä taivaan kessumailla en oo enää sitä vailla
kun mä kuolen vanhan piipuni sä saat.

tämmönen laulu muistu mielee sinun kysymyksestä, sitä laulo ennevanhaa meillä usein käyvä päiväläinen,joka oli kova kessumies,piippu oli hampaissa töitäkii tehhessä.:)))

jokkuu on sanont että kuolema onko riisus vanhan palttoonsa naulaan ja lähtee. se kuulostaa minust mukavalle.

minust tuntuu että usseemmin ei olla huumattuna kuollessa, ehkä kovin kivuliaat on, jos tahtovat lääkitystä. monast kuolema tullee ihan yllättäen.

kute ruuneperi sano, sitä ko ei ole itse kokent,:))eikä kukkaa muukaa tiiä, on paha sannoo siitä mittää, vaikka monen näköstä kertojaa on ilmaantunt.kuolema kuuluu elämän salaisuuksii joita en usko ,että sahaa koskaa tietää.

minulle kuolema ei ole pelättävä, usko on tehny sen luonnonmukaiseksi.
sitte ko aika on ,olen heti valmis lähtöö ,vaik olis huomen ja olen kovin elämänhalunen, silti kun kutsu käy, se tullee kaiken eelle ja on luonnolista hyväksyy se siltä istuimelta.

mie ko oon niin kovin utelias kaikkee uutee tässäkii elämässä, niin olen myös utelias siihe mitä tämän takan on. se tekkee elämän mielenkiintoseks ,ko on niin arvotuksellista lopuksi tiiossa.

jos olis mahollista tulisin siitä tänne teille kertomaa muutamalla rivillä;)) mutta se ei taia onnistuu, sillä moni muukin olisi tullut sanomaa jottain.

nyt tuoni ei viel kuitenkaa tunnu kolkuttelevan ovelle, jote saap nauttii tästä elämästä.
terveisin lyyli