Tyttö näke unia?

Älä nyt ainakaan toisen elämää julkisesti jaa ja älä myöskään ala tyttäresi terapeutiksi.

Ihan 'normifriikkailulta' kuulostaa. Etenkin jos on hyvin suoriutuva tyttö, joka pitää yllä ja tavoittelee hyvää kuvaa itsestään, on loogista että ns. pahat ja pelottavat, likaiset ja tuomittavat (eli 'hirviömäiset') piirteet ulkoistetaan itsestä. Se, että kyseessä on murrosikäinen eikä ihan lapsi (esim. alle 10v), voipi viitata kuitenkin sellaiseen asiaan mikä voi jäädä pahasti ns. pinnan alle kytemään; tuohon ikään kun kuuluu se itsenäistymisen tarve, seksuaalisuus ja näiden kahden konflikti sen 'äidin/isän kiltin tytön' - eli omakuvan ja sen kuvan/imagon, mikä annetaan toisille - kanssa.

Lyhyesti sanottuna - jos vain mahdollista eli lääkäriltä saisi kelan tukeman maksulähetteen tai jos perheeltä löytyy hitusen rahaa uhrattavaksi tyttären tulevaisuuden eduksi (varmasti paras satsaus mitä voi tehdä, verrattuna mihinkään muuhun ostettavaan asiaan) - kannattaa hakeutua psykodynaamisen terapian pariin mikäli vain tyttö siihen on suostuvainen.

Lyhytterapia voisi olla vaihtoehtona siinä mielessä, että rajatulla käyntimäärällä voidaan orientoitua juuri tähän tiettyyn juttuun ja siihen liittyviin tekijöihin. Probleema on sitten vain se, että aihetta ja muita ikään & elämään liittyviä tekijöitä ei varmastikaan keretä kuin raapaista pinnalta - joka parhaimmillaan vie kyllä oireen pois, mutta ei syytä, ja jättää näin todennäköiseksi oireilun palaamisen ennemmin tai myöhemmin, muodossa tai toisessa. Saman vaikutuksen voisi saada lääkkeillä, mutta ne eivät sitten lainkaan tehoa oireiden syihin, toisin kuin lyhytterapia saattaa tehdä.

Eli eipä muutakuin verhot kiinni nukkumaanmennessä niin ei naapuruston ihailijatyttö pääse tirkistelemään - ja jos vielä vaivaa eikä hellitä, niin ehdottomasti kannattaa ehdottaa terapeuttia.

Vanhempien osalta puolestaan kannattaa orientoitua siihen, että tytär alkaa muuttumaan eli itsenäistymään ja etsimään itseään - ts. käyttäytymään kuten teinien tuleekin sopivissa määrin käyttäytyä eli mm. tuottaa pettymyksiä ja huolia 'tulevaisuudesta' vanhemmilleen. Jos niille omille 'hirviömäisille piirteille' ei anneta yhtään periksi (nuoren itsensä tai vanhempien taholta) vaan padotaan paksumman muurin taakse, voi olla viisainta alkaa jo nyt säästelemään varoja useiden vuosien terapiamaksuihin sinne kahdenkympin jälkeisille vuosille..

oletko koskaan mennyt hämärässä peilin eteen (siis niin hämärässä että näet itsestäsi vain ääri viivat) sitten alkanut miettiä mitä pelkäät eniten maailmassa tai entäpä itsessäsi. sittenkun uudetaan katso peiliä niin näet oman kuvasi siasta oman "sisäisen hirviösi" jos katsoessasi huudat vielä niin kuulet sen vääristyneenä.
oletko koskaan koittanut? jos et, niin kannataisko? tietäisit ainakin miltä lapsestasi tuntuu kun näkee heti herättyään peilikuvansa siasta kaikki pelkonsa kerralla.

VAROTUS! tämä kokeilu ei sitten sovellu heikko hermoisille!

Ps. itse säikähin pahan päiväisesti, vaikka kaverit väittää että hermoni ovat terästä, mutta... en kyllä kohtaisi sitä KAMMOTUSTA pimeällä kujalla.

Ystävällisesti huomautan, jotta pare kirjoittaa sijasta kuin siasta. Saa vähän väärän käsityksen kun kirjoitit "oman kuvasi siasta".

Auttakaa pliis mua! Oon 13v ja aina ennen nukkumaanmenoa oon ihan kauhuissani, en ollenkaan tykkää mennä nukkumaan! Mulla on oma huone, ja pelkään olla siellä yksin. Koitan puhelimellakin pelailla kun en uskalla nukkua. Kouluun mennessäkin aivan kamalaa kun valvon kolmeen neljään ja saan vain parin tunnen yö unet vaikka olen murrosikäinen ja tarvisin unta. Aina koitan puhelimellakin valaista käytävää ja katsoa onko siellä ketään. En jaksa elää pelkoni kanssa. Tulee aina aivan tukala tunne kun alkaa olemaan ilta ja nukkumaanmeno aika :'( AUTTAKAA! En kestä enää..